Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisin?
25.07.2011 |
Elän avioliitossa miehen kanssa, meillä on kaksi lasta. Lapset jo koulussa. Meillä menee miehen kanssa aika huonosti, riitelemme paljon, seksiä ei ole ollut moneen vuoteen. Olemme olleet yhdessä "lasten takia". Vaikka tiedän, että lapset vaistoaa huonon ilmapiirin, jatkuvat riidat ym. ja kärsivät niistä. Olen töissä erittäin alipalkatulla alalla, yksin en siis lasten kanssa rahallisesti pärjäisi. Nyt meillä on iso omakotitalo, jossa lapset viihtyvät. Joskus tuntuu että olen jotenkin loukussa, kun taloudellisesti en voi irrottautua tästä, mutt henkiseseti teen kuolemaa. Minulla ei ole toista miestä, tai on mielessäni yksi, joka joskus vuosia sitten oli minuun ihastunut, mut en uskaltanut antaa vastakaikua, se jäi. Ja nyt hän jo elää parisuhteessa, jota en halua rikkoa. Miltä tämä teistä kuulostaa? Riudunko siis tässä liitossa ja eletään perhe-elämää vai lähdenkö pois ja jätän lapset isälle? Rakastan lapsia yli kaiken, joten ero heistä olisi kamalaa. Sen tiedän, että lasten kanssa en taloudellisesti pärjää mitenkään, sen olen laskenut moneen kertaan. Onko kohtalotovereita tai muuten neuvoja?
Kommentit (13)
tai kouluttaudu lisää. Saat ensinnäkin elämääsi uutta sisältöä ja toisaalta paremmat taloudelliset edellytykset lähteä parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tuokin vaihtoehto on käynyt mielessä. Valitettavasti olen vain tyhmä kuin pässi, joten mahkuja on tuskin muuta kuin toiselle alipalkatulle alalle...
Menette perheneuvolaan keskustelemaan ja jos mies ei suostu, menet yksin. Sieltä saat ulkopuolista apua käsitellä ongelmianne ja itsellesi uusi tapoja kohdata tilanteita. Usein pienetkin muutokset vanhaan kaavaan voivat kääntää suhdetta parempaan.
Tätä suosittelen siis, jos teillä ei ole mitään "oikeaa" syytä erota. Tarkoitan alkoholismia, väkivaltaa yms.
Me saimme sieltä avun ja nykyään meille menee ihan kivasti, vaikka aikanaan oli aika kauheita riitoja. Nykyään arvostetaan toisiamma ja opimme muuttamaan omaan käytöstään.
ja esim jossain pienemmässä kämpässä vuorotellen? Lapset pysyisivät omassa kodissaan ja vain aikuiset liikkuisivat kotien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme noin puoli vuotta parisuhdeterapiassa neljä vuotta sitten, mutta siitä ei ollut apua. Ongelmat on niin isoja, ettei niitä voitu siinä terapiassa ratkaista. Ja sit se terapia vaan jäi. Kummallakaan ei ollut enää intoa mennä sinne. Vaikka ihan hyviä terapeutteja olivatkin. ap
Epäilen vain suostuisiko mies siihen. Voisihan sitä miettiä, jos hommaisi jonkun luukun ja sit jos lapset ees kerran kahdessa viikossa suostuis sinne tuleen. Mutt miten mä kestän niistä erossa sen kaksi viikkoa...Kyllä voi elämä olla vaikeeta, kun on tällainen luuseripaska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletteko koskaan olleet asumuserossa, sen aikanakin tapahtuu ja voi saada hyviä ideoita miten arjen saisi pyörimään niin että kukaan ei näivety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei terapia auta, jos kuitenkin pystytte asumaan vieläkin yhdessä. Eikä terapian tarkoitus ole varsinaisesti ratkaista ongelmia, vaan opettaa suhtautumaan asioihin eritavalla ja sitä kautta tilanne muuttuu. Toki muutos vaatii molemmilta suuren halun muuttua ja elää yhdessä.
Kävimme noin puoli vuotta parisuhdeterapiassa neljä vuotta sitten, mutta siitä ei ollut apua. Ongelmat on niin isoja, ettei niitä voitu siinä terapiassa ratkaista. Ja sit se terapia vaan jäi. Kummallakaan ei ollut enää intoa mennä sinne. Vaikka ihan hyviä terapeutteja olivatkin. ap
Onko ies polkenut itsetuntosi? Minusta sinun pitää aloittaa täysremontti elämässäsi ja ensimmäinen kohde olet sinä itse! Opettele rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi, sen jälkeen tiedät, mitä loppuelämälläsi teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee itse itsesi onnelliseksi.Aloita uusi harrastus, tee itseäsi kiinnostavia asioita, älä mieti liikaa.
ap