Olenko ihan turha?

huono itsetunto ainakin tuntuis olevan. Tai sitten olet kovain nuori. Mitä väliä jollain facebookilla??? Tuohon mies-asiaan en oikein osaa sanoa mitään, ehkä sulla on vaan ollut tosi huono tuuri? Tai sitten jos alat roikkua miehessä? Se ajaa tehokkaasti miehet omille teillensä

sen tunnustan ja olen yrittänyt sitä parantaa tuloksetta. =( Olen kyllä jo vanhempi enkä enään nuori siis 20v.

Kärsin läheisriippuvuudesta myös eikä minulla juuri ole kavereita.

Mulla vähän samaa vikaa, paitsi tuo mies asia. Tai no tavallaan joo, mutta siis ongelma on lähinnä mun oma mies. Sille mä oon vaan joku käyttöhyödyke ja kodinkone ja äiti/piika.



Myös facebookista. Mulla on kans uusia ja vanhoja kavereita. Muutin kauas kotoa, ja kaverit jäi sinne, ne on kuitenkin kavereita facessa. Jos meen käymään kotikulmilla, kenelläkään ei ole aikaa tavata mua tai kukaan ei tarjoa yösijaa.



Uudet kaverit täälläpäin ei koskaan pyydä mua mihinkään mukaan jos ei siitä ole hyötyä. Kuskiksi kelpaan tai tupperware kutsuille ostamaan muovikippoja, mutta bilekaveriksi en. Lenkille en saa seuraa vaikka rohkeasti kyselen. Sitten saan lukea tilapäivityksiä kuinka olivat kaveriporukassa bilettämässä tai zumbassa.



Oon huomannu facessa, että jotkut painaa tykkää -painiketta oikeestaan ihan kaikkeen minkä siellä lukevat, eli en ajattele että oikeesti tykkäisivät siitä mun päivityksestä. Kunhan ilmoittavat sillä tavoin, että tilapäivitys on huomioitu.



Joskus vähän masentaa, mutta mä olen tottunut vuosien aikana siihen, että yksin saan olla. Eikä se mua haittaa, oonkin aina ollut vähän sellainen erakkoluonne. Perheen kanssa onneksi ollaan tiiviisti yhteydessä.

Mutta silloin kun yrittäisi ottaa ihmisiin yhteyttä kokeekin sen karuuden, että ketään ei kiinnosta. Ehkä ei pitäisi enää edes yrittää.

Sinulla on sentään perhe ja hyvä mies. Minulla ei ole hyvää miestä. =(

ap

ihan samallalailla kokenut ja ajatellut:) ehkä se itsetunto nousee jokupäivä ja varmasti monet muut on samassa elämäntilanteessa:) ainakin itse olen:)

Tätä elämäähän se vain on..

Mistä saatte voimia? Itselläni vielä masennus koko ajan tilanteen takia. =( Niin ja lopetitteko facebook päivitykset jos niistä ei tykätä/kommentoida?

ap

Mulla vähän samaa vikaa, paitsi tuo mies asia. Tai no tavallaan joo, mutta siis ongelma on lähinnä mun oma mies. Sille mä oon vaan joku käyttöhyödyke ja kodinkone ja äiti/piika.

Myös facebookista. Mulla on kans uusia ja vanhoja kavereita. Muutin kauas kotoa, ja kaverit jäi sinne, ne on kuitenkin kavereita facessa. Jos meen käymään kotikulmilla, kenelläkään ei ole aikaa tavata mua tai kukaan ei tarjoa yösijaa.

Uudet kaverit täälläpäin ei koskaan pyydä mua mihinkään mukaan jos ei siitä ole hyötyä. Kuskiksi kelpaan tai tupperware kutsuille ostamaan muovikippoja, mutta bilekaveriksi en. Lenkille en saa seuraa vaikka rohkeasti kyselen. Sitten saan lukea tilapäivityksiä kuinka olivat kaveriporukassa bilettämässä tai zumbassa.

Oon huomannu facessa, että jotkut painaa tykkää -painiketta oikeestaan ihan kaikkeen minkä siellä lukevat, eli en ajattele että oikeesti tykkäisivät siitä mun päivityksestä. Kunhan ilmoittavat sillä tavoin, että tilapäivitys on huomioitu.

Joskus vähän masentaa, mutta mä olen tottunut vuosien aikana siihen, että yksin saan olla. Eikä se mua haittaa, oonkin aina ollut vähän sellainen erakkoluonne. Perheen kanssa onneksi ollaan tiiviisti yhteydessä.

Mutta silloin kun yrittäisi ottaa ihmisiin yhteyttä kokeekin sen karuuden, että ketään ei kiinnosta. Ehkä ei pitäisi enää edes yrittää.

Lopetin pitämästä yhteyttä sellaisiin kavereihin, jotka vaan kutsui ostoskutsuille kotiin mutta eivät lähteneet kanssani mihinkään mihin minä pyysin. Kaveripiiri on aika lailla vaihtunut sen jälkeen, mutta kavereiden määrä on pudonnut paljon ja kun ottaa huomioon, ettei heitä ollut alkujaankaan kovin montaa, niin ilman miestä ja lasta olisin tosi yksinäinen. Perheeni on minulle kaikki kaikessa.

AP:lle sitten sanoisin vinkin isoin kirjaimin ÄLÄ ANNA KÄYTTÄÄ ITSEÄSI HYVÄKSI. Seksi kuuluu vakituiseen seurusteluun ja avioliittoon. Niin kauan kuin tapailet jotain, älä suostu kenenkään panopuuksi. Jos mies oikeasti haluaa sinut ja seurustella kanssasi vakituisesti, hän jaksaa odottaa seksiäkin. Sanompa omakohtaisen kokemuksen ja niitä tuttuja, joita olen näin neuvonut toimimaan, ovat onnistuneet löytämään kunnon miehen, joka ei käytä hyväksi. Itsekin jouduin etsimään monta vuotta ennen kuin ihanan mieheni löysin, mutta sinä aikana en antanut kenenkään käyttää itseäni hyväksi. Elin selibaatissa ja jos tapailu ei tuottanut tulosta ja huomasin, että tyyppi vaan vonkaa, niin jatkoin matkaa ja jatkoin muihin tutustumista.

Arvosta itseäsi ap, älä anna kenenkään käyttää hyväksi. Opettele rakastamaan itseäsi. Sitten pystyt rakastamaan tulevaa puolisoasikin. Kun opit rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet, itsetuntosi alkaa kohentua vauhdilla. Olet varmasti ihana ihminen.

Facebookiin en ole koskaan osallistunut. En ole siitä kiinnostunut, koska en pidä sitä oikeana ystävyytenä millään tasolla. Tietoturvan kannaltakin se on mielestäni hyvin epäilyttävä.