Täytin juuri 40 v, ja silti olen vielä elämässä

Kiitos, kun laitoit tämän aloituksen.

Itse olen 42 v, ei ryppyjä ja en näkymätön miehille, itse asiassa tuntuu että enemmän näyn kuin koskaan. Ihmettelen näitä rupsahtamispuheita ja ikäloppuna pitämistä täälläkin. Mutta eihän tietty kaikki säily yhtä hyvin,v aan se rupsahtaminen tulee joillekin aiemmin kuin toisille.

vakuuttaa elämän ihanuutta kerta toisensa jälkeen?

Olen aina huolehtinut ulkonäöstäni.

Lapset (3) ovat jo aikuisia.

Mieheni ei voi pitää näppejään erossa vaikka olen jo näin "vanha".

Viime viikolla olin rullaluistelemassa ja useampi tööttäily ja viheltely tuli autoista kun ohittivat minut.



Olet ap vähän...

Ei ole niin helppoa vanheta tässä ikuista nuoruutta sairaalloisesti palvovassa maailmassa. Sitten kun huomaakin, ettei se elämä loppunutkaan, niin sitä on helpottunut ja ihmeissään, että näinkö ihanaa se nelikymppisen elämä onkin :) ap

vakuuttaa elämän ihanuutta kerta toisensa jälkeen?

Ei ollut 30v tai 40v kriisiä.

Tulevat 50v juhlatkaan ei hirvitä.

Koskaan en murehdi mennyttä tai pelkää tulevaa.

elämänasenteeseen. Itse stressaan kaikki ikävaiheet. Nyt tuntuu hyvälle olla nelikymppinen, mutta taas 50 v lähestyessä olen varmaan ihan kriisissä. En oikein osaa vanheta :) ap

Ei ollut 30v tai 40v kriisiä.

Tulevat 50v juhlatkaan ei hirvitä.

Koskaan en murehdi mennyttä tai pelkää tulevaa.

Ei ollut 30v tai 40v kriisiä.

Tulevat 50v juhlatkaan ei hirvitä.

Koskaan en murehdi mennyttä tai pelkää tulevaa.

kommentti joltakulta nelikymppiseltä, joka on rupsahtanut ja ei ole enää niin tyytyväinen ulkonäköönsä? Koska heitä kuitenkin näkee katukuvassa eniten :D

Suurin osa parikymppisistä pitää nelikymppisiä ihan ikäloppuina, mutta todellisuussa se 20 vuotta hurahtaa nopeammin kuin huomaakaan.

Mikä ihmeen tarve nelikymppisillä ja yli on vakuuttaa elämän ihanuutta kerta toisensa jälkeen?

kommentti joltakulta nelikymppiseltä, joka on rupsahtanut ja ei ole enää niin tyytyväinen ulkonäköönsä? Koska heitä kuitenkin näkee katukuvassa eniten :D

uskon, että olet vain niin negatiivinen luonne, että haluat nähdä kaiken negatiivisuuden kautta. Katsot mieluummine niitä kaikista rupsahtaneempiä, joita on kaikissa ikäluokissa, kuin ne normaalit ikäisensä näköiset ihmiset.

näyttää rupsahtaneilta? Tai sitten kadulla näkemäsi eivät ole nelikymppisiä vaan ehkä hyvinsäilyneitä kuusikymppisiä, joita luulet nelikymppisiksi :)

Ja tosiaan, aika menee hirvittävän nopeasti, kaikki jo kolmekymppiset tiedostavat sen mutta parikymppisenä ei vielä sitä tajua.

kommentti joltakulta nelikymppiseltä, joka on rupsahtanut ja ei ole enää niin tyytyväinen ulkonäköönsä? Koska heitä kuitenkin näkee katukuvassa eniten :D

täysillä kiinni. Minulla on pienet lapset, pidän ulkonäöstäni huolta, en ole näkymätön miehille, edes naamani ei ole ryppyinen. Minua ei pidetä ikäloppuna töissä. Haaveilen jopa yhdestä vauvasta vielä, vaikka varmaan jääkin haaveeksi. Minulla on elämä.

Olen vaan niin onnellinen, kun en joutunutkaan vanhainkotiin tai kaatopaikalle, kun täytin tuon pelottavan neljäkymppiä :)Parikymppisenä nääs luulin niin.

ihan sama täällä:)

jotka ovat pitäneet ulkonäöstään huolta.

näyttää rupsahtaneilta? Tai sitten kadulla näkemäsi eivät ole nelikymppisiä vaan ehkä hyvinsäilyneitä kuusikymppisiä, joita luulet nelikymppisiksi :)

Ja tosiaan, aika menee hirvittävän nopeasti, kaikki jo kolmekymppiset tiedostavat sen mutta parikymppisenä ei vielä sitä tajua.

kommentti joltakulta nelikymppiseltä, joka on rupsahtanut ja ei ole enää niin tyytyväinen ulkonäköönsä? Koska heitä kuitenkin näkee katukuvassa eniten :D

jotain ihme asioita. Onko sulla ap jotenkin huono itsetunto vai miksi pelkäät tiettyjä ikärajoja?

jatkuva keski-ikäisten naisten morkkaaminen ja tämä järjetön nuoruudenpalvonta kaikkine irvokkaine kasvoleikkauksineen, joilla tavoitellaan nuoruutta. Ja ettei työtä saa jos olet sen ja sen ikäinen. Siksi välillä vaikea tuntuu vaikealle vanheta. Mutta nyt tuntuu ihan hyvälle, melkeinpä siltä kuin olisi paremmasa vedossa kuin koskaan :) Ehkä itsetunto alkaa paranemaan iän myötä. ap

jotain ihme asioita. Onko sulla ap jotenkin huono itsetunto vai miksi pelkäät tiettyjä ikärajoja?

kommentti joltakulta nelikymppiseltä, joka on rupsahtanut ja ei ole enää niin tyytyväinen ulkonäköönsä? Koska heitä kuitenkin näkee katukuvassa eniten :D

nainen. Meikkiä en voi käyttää, koska saan lähes kaikista merkeistä allergiaoireita enkä halua enää tuhlata rahaa kokeiluihin. Muodista en oikeastaan koskaan ole ollut kovin kiinnostunut, pääasia, että vaatteet ovat siistit ja mukavat päällä. Hiukset on aina olleet ongelma, suoraa tukkaa en voi pitää eikä hiukset oikein kestä jatkuvaa laittamista. Oma väri on kuitenkin mielestäni kiva eikä harmaita hiuksiakaan ole paljon. Ylipainoa on aika reilusti eikä se tunnu lähtevän millään.

Rupsahtaminen ei haittaa, kun en nuorenakaan ollut mikään kaunotar. Minulla on mukava mies, ihanat lähes aikuiset lapset, hyviä ystäviä ja kiva työpaikka. Elämä on kohdellut minua hyvin, mutta nelikymppisenä se vaan jotenkin rupesi tuntumaan vielä paremmalta. Enää ei ole sellaista stressiä kuin aiemmin siitä, mitä mieltä satunnaiset tuttavatkin ovat minusta. Myös jatkuva miellyttämisen tarve on jäänyt pois. Olen mitä olen ja annan toistenkin olla sellaisia kuin ovat.

Voi olla, että nykyiset parikymppiset on kasvatettu eri tavalla kuin vanhemmat eivätkä he ehkä koe tätä neljänkympin ihanuutta. Lisäksi luulen, että nuorena kauniille vanheneminen voi olla vaikeampaa kuin ei-niin-kauniille.