Kaiken pitäis olla meidän parisuhteessa

Mikä saa sut tuntemaan näin? Onko ilmassa välinpitämättömyyttä?

Mikä saa sut tuntemaan näin? Onko ilmassa välinpitämättömyyttä?

Ehkä me ollaan vaan oltu yhdessä jo niin kauan (liki 10v.) että elämä ja tää suhde on muuttunut tasapaksuksi.

Tai sitten mulle on iskemässä joku keski-iän kriisi.

ap

niin tiedät missä mennään oikeasti. Keskustelkaa, ja jos molemmat haluaa, rikkokaa vähän rutiineja (esim. lomamatka, jos mahdollista) muistelkaa hyviä muistoja teidän suhteenne alkuajoilta. Toisen voi "löytää uudelleen" kun näkee vähän vaivaa ja panostaa parisuhteeseen. Ei kannata ainakaan itsekseen murehtia aihetta.

Ehkä me ollaan vaan oltu yhdessä jo niin kauan (liki 10v.) että elämä ja tää suhde on muuttunut tasapaksuksi.

Tai sitten mulle on iskemässä joku keski-iän kriisi.

ap

Kyllä se pitkässä liitossa se elämä vähän löpsähtää. Suuret tunteet eivät enää jyllää. Kun keski-ikä lähestyy, alkaa paremmin tajuta elämän rajallisuuden. Tässä se nyt oli, en enää koskaan rakastu, avioidu, raskaudu. Elämä soljuu läpi vuosien kunnes vanhainkoti odottaa. No, ei ehkä näin sykkää tarvitse olla, mutta kun tietyt huippukohdat on jo saavutettu (esim. naimisiin meno, lasten syntymät), niin ehkä sitä jotenkin kokee elämän vähän latteaksi. Uusia haasteita nyt kehiin! Voisiko työn merkeissä kehittää itseään, luoda uutta uraa? Tai harrastus, josta joskus nuorempana haaveili, mutta jonka on joutunut vaikkapa lasten vuoksi unohtamaan? En usko, että "ongelmasi" on itse parisuhteessa, vaan mietit uudestaan elämää syvemmin, kun sinulla on siihen aikaa. Pikkulapsiarjessa on se hyvä puoli, että hommaa on niin paljon, ettei muuta tarvitse tai ehdi miettiä.