Lapseni sairastaa anoreksiaa, lähtee syksyllä kontidoria kouluun
pitäskö tässä huolestua? Pituutta on 178cm ja painoa 43kg. Lähtee 100km päähän, viikot asuvat opiskelija-asunnossa. Tyttö ei ole koskaan ollut itsekseen missään. Pärjääköhän yksin kun on tuo sairaus? ON kyllä ihan inspiraatiota täynnä kun kuuli että pääsee sinne
Kommentit (15)
ja toki pitäisi olla tulevalla paikkakunnalla tiedossa jo jokin taho, johon voi tarvittaessa ottaa heti yhteyttä.
Toisaalta tuo voi olla hyväkin elämänmuutos, mutta niin moni asia vaikuttaa tuohon.
ei ole paranemisvaiheessa. Yksinolo suo lisää mahdollisuuksia harjoittaa anoreksian ylläpitoa, ja tuo ala on monen anorektikon unelma: saa tehdä herkkuja TOISILLE.
Olen itse entinen anorektikko, ja toipumisvaihe alkoi juuri tuossa yläasteen jälkeen. Perhe piti minut maan pinnalla - jos olisin lähtenyt jonnekin kauemmas lukioon (niin kuin ensin suunnittelin), niin homma olisi voinut hyvinkin luisua taas sairauden ehdoilla elämiseksi.
Minun tilanteeni ei kylläkään ole sinun tyttäresi tilanne. Voi toisaalta olla, että irtautuminen vanhoista ympyröistä auttaisi... toisaalta tuo hänen alavalintansa ei tosiaan kuulosta hirmu mukavalta hänelle tähän väliin :/
Sairaus hoidetaan ensin, etenkin kun on kyse alaikäisestä, muualle muutot vasta kun lapsi on terve.
Haloo, mitä liikkuu ihmisen päässä kun päästää kävelevän, alaikäisen luurangon pois kotoa?
tilanne oli jo hyvä, mutta nyt on taas paino laskenut.
kun sairaus on tuossa vaiheessa. Hei herää, kyse on hengenvaarallinen sairaus, johon lapsi tarvitsee apua heti! Ei häntä voi lähettää asumaan itsekseen, alaikäistä, vakavasti sairasta lasta.
vaan veljentyttö. Kiitos mielipiteistä, näin itsekin ajattelin ja mietin tässä, että pitäiskö veljelle vähän selvittää anoreksian taustaa ja sitä, että ruoka-ala kiinnostaa voi kuulua taudin kuvaan.
yksi ei osaa kirjoittaa ja toinen ei syödä. onko koiralla kapi?
leipomuksia? Ja se on leipuri-kondiittori. Se on aika suosittu tuo leipomis/kokkaus harrastus anorektikoiden piireissä.
että nimenomaan juuri tuo alanvalinta on varmasti ainakin osittain sairauden mukanaan tuomaa pakkomiellettä. Tytön ollessa fyysisesti tuossa kunnossa ja henkisesti siinä, että on saattanut itsensä tuohon tilaan, en todellakaan suosittele muuttoa tai koulun aloitusta tähän väliin, nyt taitaisi olla uuden hoitojakson aika.
itse näen anoreksian oireena en itse sairautena. Nyt siis pääsee pois siitä paskasta mikä aiheuttaa anoreksian.
minun lapsellani on anoreksia. Me päästimme hänet pois kotoa opiskelemaan sitä alaa mitä lapsi halusi. Lapsen paino on alannut hiljalleen nousemaan. Lapsi asuu tätinsä perheessä eli syömis kontrolli pelaa. Koulukiusaaminen loppui kun vanhasta koulusta ei tullut ketään uuteen kouluun. En olisi lasta päästänyt muiden luo asumaan kuin siskolleni.
minun lapsellani on anoreksia. Me päästimme hänet pois kotoa opiskelemaan sitä alaa mitä lapsi halusi. Lapsen paino on alannut hiljalleen nousemaan. Lapsi asuu tätinsä perheessä eli syömis kontrolli pelaa. Koulukiusaaminen loppui kun vanhasta koulusta ei tullut ketään uuteen kouluun. En olisi lasta päästänyt muiden luo asumaan kuin siskolleni.
kuulla, että joillakin on mennyt hyvin :)
Sairastin anoreksian ja oli jo parantumassa, kun lähdin ruokapuolelle opiskelemaan. Se maistamispakko ja syömispakko tehtyä ruokaa kohtaan sai mut sitten oksentamaan. Sairastuin bulimiaan...
Eli omaa tenavaani en ikimaailmassa päästäisi sairaana mihinkään. En edes toipilaana.
Tietenkin on onnessaan kun kukaanei voi enää viikolla kontrolloida syömisiään.