Lue keskustelun säännöt.
Voiko pysyvä erillään asuminen toimia parisuhteessa?
14.07.2011 |
Meillä on tilanne, jossa pitkän (yli 10v) suhteen jälkeen muutimme yhteen, päätimme olla "kunnolla" yhdessä avoliitossa. Aiemmin tapailu on toiminut ihan ok, mutta molemmat haluttiin "elää niinkuin muutkin", että nyt riittää tämä seukkailu.
No, hyvin äkkiä havaittiin että homma ei toimi. Mulla oli sopeutusmisvaikeuksia (olen aina asunut yksin, nyt lapset melkein aikuisia) vaikka itse sitä halusin, ja miehellä varmaan myös, eli alkoi tulla riitoja sekä syistä että syyttä.
Mies sitten mokasi (ei pettänyt, mutta muutoin petti luottamukseni )ja heitin hänet samantien ulos. Olimme sopineet että just niin ei käyttäydytä, mitä hän teki. Mulle vaan riitti. Mies muutti kaverinsa nurkkiin (ja kärsi), ja minä huomasin viihtyväni oikein hyvin yksin.
Sittemmin aloin miettiä, että meillä on kuitenkin mennyt aina hyvin tapailusuhteena, ehkä tämä yhteenmuutto oli virhe, meille se vain ei sovi,ja voisimme jatkaa suhdetta niin, että asuisimme suht lähekkäin. Se pitäisi suhteen tuoreena ja "jännittävämpänä", kotona ei tarvitsisi riidellä, vaan voisi mennä kotiinsa kun pännii. Miehellä on mielestäni vähän se ongelma, että kun joku on "vaimo" hänen suhteensa ei tarvitse nähdä enää vaivaa, on itsestäänselvyys siellä kotona, mutta "tyttöystävää" se kyllä jaksoi viedä leffaan, syömään jne. Suhde voisi siis vain parantua, jos molemmat joutuvat hieman näkemään vaivaa jutun toimimiseen. Mitä mieltä olette? Mitä se vaatii, mitkä ovat huomioonotettavia asioita?
Yhdessä en pysty enää asumaan, mutta jos tuollaiseen sitoutuisi molemmat kunnolla, kaikilla olisi vain vähän enemmän omaa tilaa, ja suhteen hyvät puolet järjestettävänä? Vai?
Kommentit (8)
miesystävän kanssa kymmenen vuotta ja asutaan molemmat omissa kodeissamme:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monia vuosia Halonen ja Arajärvikin erillään asuivat. Ja muuttivat yhteen vasta Mäntyniemeen.
Tunnen myös erään parin, jotka ovat seurustelleet 20-25 vuotta. Asuvat usean kilsan päässä toisistaan.
Ystäväni, joka on eronnut 8 vuotta sitten on sanonut, että kyllä hänelle mies kelpaisi. Mutta yksikään ainut mies ei hänen asuntoonsa muuta.
Minä erosin viime vuonna ja ymmärrän tätä ystävääni eeeerrriiittttäin hyvin.
tapailun pitäisi johtaa yhdessä asumiseen, eikä toisinpäin. Muakin kiinnostaa, miten esim. 2:sen äiti ja kolmonen hoitavat käytännön asiat? Kuka päättää, kuinka usein nähdään, onko molemmilla avaimet toistensa koteihin, joita saa käyttää miten haluaa, vaikka ilmoittamatta?
Nähdään silloin, kun ehditään (ehkä kolme kertaa viikossa) nähdään yleensä meillä, vaikka miehellä onkin omakotitalo, meillä rivari, avaimet on, mutta ei mennä toistemme luokse sopimatta.
Mitä nyt muuta haluatte tietää? Muille tämä tuntuu olevan ongelma, pitäisi perustaa perhettä ja plaaplaaplaa... Mutta en halua enempää lapsia:)
Itse mietin juuri tuota, että toimiakseen systeemi vaatisi syvää sitoutumista, eli molemmat saisivat tulla ja mennä miten haluavat toistensa luokse.Ja asuntojen pitäisi olla niin lähellä, että voi vaikka kävellä, eli ei vaatisi erikseen "lähtemistä". Tavallaan enemmän kuin kaksi kotia, mutta tapaamisia tulisi helpommin sovittua varmaan kotien ulkopuolelle, vähän kuin treffejä...
Onko teillä tavaroita, vaatteita jne molemmissa kodeissa? Onko joskus käynyt niin, että toinen ei haluakaan nähdä, ilmoittaa haluavansa olla yksin kotona tms?Onko siitä loukkaannuttu?
Entä tapaatteko kumppanin ystäviä, vai pidetäänkö heidät erillisinä omissa kodeissa, eli kun Lauri tulee käymään, niin sinä et tule? Mitä pelisääntöjä pitäisi sopia, tai mitä ongelmia tulla? Luottamusongelmia tms.?
Älyttömiä käytännön seikkoja varmaan, mutta tämä nyt todella mietityttää. Molemmista tämä varmastikin on parempi kuin ero, kun kerran saman katon alla asumisesta ei mitään tullut. Mies kommentoi, että ennen yhteenmuuttoakin hän oli melkein koko ajan meillä, että siksi tämä voisi hänestä olla ok. Mun ehdotukseni kuitenkin, kun en muuhun pysty. Miksi muut ovat päätyneet tähän?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ero on toinen vaihtoehto, niin pitää erota, eikä yrittää elvyttää kuollutta jollain kompromissilla. Toi on sama kuin tehdä lapsi/mennä naimisiin, jotta paska suhde paranee.
mun mies on töissä toisella puolella Suomea ja se sopii mulle oikein hyvin, en usko että oltais "yhdessä" enää jos pitäis asua viikot yhdessä. näin jaksaa toista sietää paremmin, molemmilla oma arki ja saa elää sitä niin kuin haluaa. meillä on pienet lapset joten eron haluan välttää jos se näin onnistuu. mieskin taitaa tajuta ettei kannata hakea täältä töitä, kumpikin tulis hulluks jos joka päivä nähtäis. toinen juttu on että mun mies ei oikein jaksa sellaista tavallista arkea pienten lasten kanssa.... sit se ei ärsytä yhtään kun se ei ole paikalla, mä taas pärjään lasten kanssa hyvin yksinkin, miehen läsnäolo vaan ärsyttäis. mut toisaalta viikonloppuisin on kiva kun mies on paikalla kun saan sit vähän omaa aikaakin.
jokainen tavallaan. Isäni on seurustellut naisystävänsä kanssa melkein 15 vuotta ja molemmilla on omat kotinsa.