Lue keskustelun säännöt.
Erikoinen nimi vs. tavallinen nimi
14.07.2011 |
Olen nyt miettinyt esikoiselle nimeä ja ajatukset heittelevät. Minulla on aika laaja nimimaku ja pidän monista "tavallisista" että "erikoisemmista" nimistä. Kumpi olisi lapsen kannalta parempi? Olla aina erottuva ja ainoa nimilaatuaan, vai onko klassinen, "anonyymimpi", ehkä vakavastiotettavampi (?) nimi parempi lähtökohta?
Mitä mieltä Te olette? :)
Kommentit (14)
Ei mikään väkisin väännetty vaan yhdistelmänimi, joista toinen on semi-yleinen ja toinen harvinaisempi muoto erittäin yleisestä nimestä. Omille lapsille on ollut tavoitteena löytää nimet, jota ei satu samaan luokkaan useampia, eli vaikka tykkäänkin esim. nimestä Onni, se on ollut pois listalta koska on nykyään niin tavattoman yleinen. Luulen että juuri tuollainen välimuoto olis hyvä, ettei ole kastettu samana vuonna aivan älyttömiä määriä. Erittäin harvinaisissa nimissä (myöskin minun nimessäni) on se ongelma että niitä saa olla aina tavaamassa ja silti ne kirjoitetaan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavata joka kerta, kun sen kertoo uudelle ihmiselle.
mutta on kieltämättä nämä Myrskyt, Kivet, Onnelit ja Elvikset ovat, eh, aika kamalia nimiä. Kyllä niistä tulee heti mieleen että ollaan niin olevinaan parempaa porukkaa. Mutta ei nämä Veetit, Leevit, Neat ja Ellatkaan oikein iske. Eli ei semmoinen keksimällä keksitty, eikä top10 nimetkään iske minuun, mutta tämä nyt on minun mielipiteen, jokainenhan antaa lapselleen sellaisen nimen joka on maailman kaunein (omasta mielestä).
että tavallisimpiakin nimiä on ihan kohtuullinen määrä. Ei siis 10 Mikkoa luokalla.
Eli valitsisin sellaisen, joka maistuu suussa hyvältä.
Meillä on periaatteena, että lapsilla on melko harvinaiset kutsumanimet, mutta toiset nimet ovat taas melko yleisiä. Jos Kutsumanimi tuntuu liian erikoiselta, niin on helppo otta tuo tavallinen nimi käyttöön ilman maistraattireissuja. Tosin lapsemme ovat hyvin tyytyväisiä nimiinsä eivätkä haluaisi niitä vaihtaa. Olen joskus kysynyt, minkä nimisiä he haluaisivat olla, mutta eivät keksineet mitään omaa nimeään parempaa.
Tosin kaunis sen nimen pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää itse keksityistä yhden nimen kantajista. Ei siis liian erikoista.
Mutta muotinimikään ei ole kiva.
Meidän neljällä lapsella on sellaiset nimet, että luokkakavereilla ei ole samaa nimeä kellään. Mutta silti kaikki tuntevat nimen. Ei siis tarvitse selitettä, että eikun c:llä ja sitten kaksi eetä ja y.
Tosin kahden lapsen nimessä joutuu joskus selittämään, kun jotkut kirjoittaisivat nimen yloppuisesti ja toisen nimen taas yhdellä a:lla.
Kaikkien lasten nimet löytyvät nimipäiväkalenterista, esikoisen nimi tosin lisättiin vasta muutama vuosi sitten sinne. tai otettiin takaisin.
Minusta se nimipäiväkalenterikin on osviittaa antava. Muutama "tunnettu" nimi tosin ei ole siellä, joten poikkeuksen vahvistavia sääntöjäkin on.
Tavallinen kutsumanimi ja toiseksi nimeksi harvinainen. Sehän on se miten esim. terveet ihmiset lapsensa nimeävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen mielummin.
Itelläni on erikoinen (12kpl löytyy suomesta) ja olen tykännyt aina. Vaikka usein joutuukin tavaamaan kirjotusasua mutta muuten en löydä mitään huonoa tästä.
Ja oma poika kastettiin just viimekuussa ja sitä nimeä löytyy noin 400kpl suomesta että sekään ei kovin yleinen ole.
Ärsyttää/ärsytti aina kun oli esim samalla luokalla useampi niin että joutoi ottaman sukunimen ekan kirjaimen perään ettei menneet sekasin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinainen nimi, mutta ei kuitenaan outo.
Voin sanoa, ettei ole tähän mennessä ollut kivaa tavata nimeänsä 30 vuoden ajan joka hemmetin uudelle ihmiselle! Ei nimeni ole erikoinen, mutta se ei ole suomalainen. Ja tietenkin kirjoitetaan eri tavalla kuin lausutaan. Harkitsin aikoinaan nimen vaihtoa. Omat lapset saivat suomalaiset, selkeät nimet. Muuten tykkään nimestäni, ja toisessa maassa se ei olisi mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä nyt sitten on tavallinen ja erottuva... Meidän lapsilla on sikäli tavalliset nimet, että niitä on viimeisten vuosikymmenten aikana annettu varsin paljon, mutta kun heidän elinaikanaan nämä "tavalliset" nimet eivät ole olleet muodissa niin heillä on itse asiassa omassa ikäluokassaan harvinaiset nimet. Ei tarvitse pelätä että olisi kaimoja samassa luokassa.
Jos haluaisi sellaisen nimen joka ei olisi yleinen sadan vuoden EIKÄ kymmenen vuoden aikajänteellä niin sitten mentäisiin jo siihen Ciccioliina-osastoon. Itse en tuntenut omien lasteni kohdalla tarvetta sellaiseen.
joku normaali, mutta ei mikään top 5 nimi on paras!
t. mulla on erikoinen nimi, ainoa laatuaan, ja olen totaalisen kyllästynyt siihen, että saan aina ja kaikkialla olla sitä selittelemässä, kun KAIKKI sitä ihmettelee!
Sen takia käytänkin normaalisti toista nimeäni ja vältän viimeiseen asti tämän ekan nimeni sanomista!
En vaan voi käsittää vanhempia, jotka keksivät omasta mielestään ah, niin näppäriä nimiä, mutta eivät yhtään ajattele sitä lasta!