Te, joilla oksitosiinisynnytys ja ilman oksitosiinia synnytys..

luomusupparit paljon kipeämpiä kuin oksitosiinilla vauhditetut. Että yksilöllistä ja synnytyskohtaista taitaa olla.

ja ihana vauva tuli joka kerta.

en ole varma tekikö se supistuksista niin voimakkaita vai vaikuttiko siihen ainoastaan kalvojen puhkaisu.

anteeksi luin otsikon väärin:) väsymyksen piikkiin.

Jostain kummasta olen tällaisen väitteen kuullut ja jäänyt mietityttämään.



Ilman tippaa synnyttäneet ystävät ovat sanoneet kävelleensä ym olleet jaloillaan pitkälle avautumisvaiheeseen. Minulla pettivät jalat 4 cm kohdalla. Esim tipuin vessanpöntöltä kun tuli supistus kun olin 6 cm auki. Enkä esim päässyt keinutuolista sängylle. Mies käytännössä nosti minut. Ei siis ollut sellaista hetkeä, jolloin ei olisi supistanut että olisin kerennyt supistusten välissä nousemaan.

Oksentelin vaan kivusta ja lopulta en edes tunnistanut v essahätää, vaan pissin pöydälle kahdesti. Sain epid. kun olin 7 cm auki.

Veteen en päässyt kun oli reikä kalvoissa.

t.ap



ps. en ehkä siis uskalla uudestaan samaa ja yritän ilmeisesti vakuutella että ne kaameat poltot olivat tipan syytä.

Luin, että oksitosiinilla kivuista tulee vaikeat kestää, luonnottoman kovat. Itsellä vain käynnistetty, hirveä synnytys takana ja tulin sen aikana sanoneeksi että ei ikinä enää uudestaan. Mutta toinen lapsi olisi ihana saada. Helpottaisi todella kuulla kokemuksia, voiko ilman oksitosiinia päästä järjellisemmillä kivuilla!

Ekassa kärvistelin 16 tuntia ja laitettiin se oksitosiini menemään, kun supistukset olivat lopahtaneet tyystin. Sattui niin saatanasti ja kesti niin helvetin pitkään.



Kakkosen kanssa meni helpommalla. Kotoa lähdettiin semmoisella "kai tässä pitää laitokselle lähteä"- fiiliksellä ja kaksi tuntia myöhemmin vauva oli syntynyt. Supistukset olivat ok siihen asti, että kalvot puhkaistiin, jolloin kipu oli samankaltaista kuin muistelen oksitosiinin kanssa kärvistelyn olleen.



Toinen synnytys on yleensä ekaa nopeampi ja toisella kerralla tuntee lisäksi kroppansa paremmin ja selvinnee paremmin (tietää, että kyllä se loppuu :).

ja saadakseni käsitellä tulleita traumoja..



Ponnistusvaihe oli aika kivuton kun epiduraali vaikutti vielä. Mutta kun olin melko kokonaan auki, ryntäsi huone täyteen porukkaa. Äkkiä jalkatuet paikalleen. Ponnistuskäsky. homma meni suurin piirtein näin.

1.ponnistus piikki

2.ponnistus leikkaus

3. imukuppi

4.vauva ulkona.



Ponnistus hetkessä ohi.



Asioita synnytyssalista putkahtelee mieleen näin puolenkin vuoden jälkeen. Pari viikkoa synnytksestä en muistanut koko 6 tunnista puoliakaan. Mies on kertonut aika paljon.



Olisi ollut hyvä jutella jonkun kätilön kanssa synnytyksestä jälkeenpäin. Kyllähän osaston kätilö kyseli seuraavana päivänä, että miten meni, mutta olin niin kujalla koko hommasta etten edes muista mitä silloin kätilölle sanoin.



Niin siis en nyt vielä ainakaan vuoteen yritä seuraavaa, mutta pitäisi alkaa miettiä että yritetäänkö edes. mm. asunnon ostot, paikkakunnan vaihtamiset, työt... Aika paljon ratkeaisi jos edes suurin piirtein tietäisi seuraavan muutaman vuoden suunnitelman.

t.ap

Mulla siis synnytys "käynnistettiin" oksitosiinilla, kun vesien menosta oli jo huimat 39 tuntia ilman supistuksen supistusta. Eka tunti oli vielä ok, ja sen jälkeen olin niin tuskissani, että inhottaa ajatellakin. Ihan sama juttu, että jalat eivät kantaneet enkä todellakaan voinut kulkea mihinkään. Vessaan pääsin miehen ja tippatelineen avulla, ja kyllä pyysin koko sen 12 tunnin ajan mitä tahansa kivunlievitystä taukoamatta.



Ponnistusvaihe mullakin oli epämiellyttävä mutta ei kovin kipuisa verrattuna avautumisvaiheeseen. Oma ponnistusvaiheesi kuulostaa siltä, että vauvan sydänkäyrässä on ollut häikkää ja siksi nopea imukuppisynnytys. Mulla ponnistusvaihe kesti ekassa synnytyksessä 25 minuuttia, ja silloin luulin, että se on pitkä aika. :D Enpä vain tiennyt, en...



Mulla toinen synnytys käynnistyi spontaanimmin eli lapsivesien myötä alkoivat myös kunnon supistukset. Siedin niitä aluksi paremmin ja myös avauduin reippaammin, mutta loppujen lopuksi aika lailla samoja aikoja meni kuin esikoisenkin kanssa, vaikka siis ilman sitä oksitosiinitippaa. 3-4 tunnin jälkeen aloin olla tosi puhki ja kivut olivat myös kovat, joten en sanoisi niitä luonnollisia kipuja mukavammiksi joskaan ei pahemmiksikaan. Selkeä etu oli se, että olin itse paremmin synnytyksessä mukana ja pääsin muistaakseni itse vessaankin monta kertaa, vaikka edelleenkään en voinut kulkea mihinkään. Jaloissa oli koko ajan pettämistunne eli vapisivat ja olivat heikot.



Mulle laitettiin oksitosiinitippaa ponnistusvaiheeseen, kun kätilöt eivät uskoneet, että tunnen ponnistustarpeen. Tuli sitten se helvetillinen ponnistusvaihe koettua, kun melkein kaksi tuntia ponnistin järjettömien oksitosiinitippojen siivittäminä... Silti sanoisin, että jälkimmäinen synnytys, jossa riitti dramatiikkaa ja joka päättyi hätäsektioon ja josta sain tietynlaisen synnytyspelon, oli hallitumpi kokemus lähes loppuun saakka. Ne luomusupistukset oli jotenkin helpompi hyväksyä, kun oma keho tuotti ne, ja ne myös kovenivat hitaampaan tahtiin ja avasivat tehokkaammin kohdunsuuta. En ollut niiden kanssa niin sekaisin kuin sen oksitosiinitipan kanssa.



Voisitko ehkä hakeutua jonkun kätilön puheille ja käydä synnytystäsi läpi? Voisi nimittäin auttaa. Ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä tällaista juttutuokiota. Muistaakseni neuvolan kautta on tuollaisia järjestetty sellaisillekin, jotka eivät ole raskaana.

sattui järkyttävän paljon. Erona oli se, että oksitosiini-synnytyksessä (alusta käynnistetty) oli mukana epiduraalit sun muut puudutteet, mutta normaalisynnytys meni luomuna kokonaan. En tiedä olisiko normisynnytys ollu siedettävämpi kivunlievityksellä..

Sydänäänet heikkenivät. En ole ihan varma sanoivatko siinä synnytyksen aikana vai vasta jälkikäteen..



Mietinkin sitten myöhemmin kun olin epiduraalin saanut ja jatkuvasti ponnistutti. Kätilö huusi että ÄLÄ PONNISTA, LÄÄHÄTÄ! Minä siihen että en voi olla ponnistamatta, lihakset vaan kramppaa!!

Voikohan olla mahdollista, että ne sydänjutut olivat tulosta tästä ponnistamisesta ennen aikojaan...??



ap

Sydänäänet heikkenivät. En ole ihan varma sanoivatko siinä synnytyksen aikana vai vasta jälkikäteen..

Mietinkin sitten myöhemmin kun olin epiduraalin saanut ja jatkuvasti ponnistutti. Kätilö huusi että ÄLÄ PONNISTA, LÄÄHÄTÄ! Minä siihen että en voi olla ponnistamatta, lihakset vaan kramppaa!!

Voikohan olla mahdollista, että ne sydänjutut olivat tulosta tästä ponnistamisesta ennen aikojaan...??

ap

Minäkään en saanut ponnistaa heti, kun jotain kohdunsuunreunaa oli vielä jäljellä.

Mulla kokemusta kaikenlaisista.



Eli 1. synnytys alkoi vesien menolla. Oksitosiinia annettiin, kun synnytys ei oikein lähtenyt käyntiin. Lapsi syntyi vasta 2,5 vrk vesien menosta sektiolla, koska avautuminen pysähtyi kokonaan.

Oksitosiini ei siis auttanut supistuksia avaamaan. Olin lopussa jo todella kipeä valvomisesta ja kipeistä supistuksista. Kuumekin nousi.

Supistusten kipeyttä oli vaikea arvioida, koska homma kesti niin kauan ja olin jo ihan kipeä, palelin kuin horkassa kuumeen noustessa jne. En saanut epiduraalia, että se ei vaikuttanut kivun tunteeseen.



2. synnytys ekan kokemuksen perusteella: alkoi taas vesien menolla ja pelkäsin, että käy niinkuin ensimmäisessä, mutta supistukset käynnistyivät melko nopeasti vesien mentyä ja kun pääsin saliin (n. 8 h sairaalaan menin jälkeen) oksitosiinia annettiin samantien. Itsekin ilmaisin toiveen, että ennetaan ihan reilusti, jotta synnytys ei taas pysähtyisi.

Synnyty oli ohi 8 tunnissa (siis siitä saliin pääsemisestä.) Sain epiduraalin. Suoistukset eivät eronneet ekan synnytyksen kokemuksista. Epiduraali ei vienyt edes koko kipua mulla, vaimensi vaan.



3. synnytys alkoikin supistuksilla. Odotin koko ajan supistusten muuttuva kipeämmikis. Olin 10 cm auki knun päästiin sairaalaan. Joten oksitosiinia ei tarvittu.

Vedet menivät vasta ponnistaessa. Ja itse ajattelin, että vesien meno vaikutti supistustuntemuksiin. Olen jostain kuullut, että vesien mentyä supistukset ovat kipeämpiä. Siksi ajattelin, että tässä synnytyksessä supistukset eivät koskaan olleet yhtä kovia kuin kahdessa ekassa.



4. synnytys ei käynnistynyt, vaan käynnistettiin rv42 oksitosiinilla.

Supistukset alkoivat hiljalleen ja oksitosiinin vaikutusta tehostettiin kalvojen puhkaisulla.

Supistukset eivät tuntuneen kestämättömiltä, ennekuin juuri ennen lupaa ponnistaa. Avauduin todella nopeasti. Tippa laittetiin n. klo 9 ja lapsi syntyi jo klo 13. Ja ei kivunlievitystä ollenkaan, joten ei vaikuttanut tuntemuksiin.



Yhteenvetona siis sanoisin, että en usko sen oksitosiinin vaikuttavan kipuun. Itsehän voi vaikuttaa esim. niin että kun ja jos supistukset alkavat, niin liikkuu mahdollisimman paljon ja on pystyasennossa. Keinuttelee lantiota jne.



Neuvolassa voit kertoa pelostasi, jos tulet uudestaan raskaaksi ja päätä pelkopolille. Siellä edellinen synnytys käydään läpi ja puhutaan tulevasta ja voit kertoa mitä haluat ja mitä et.



Ja muutenkin kun menet synnyttämään voit kertoa, että et mielelläsi haluaisi oksitosiinia. Jos tilanne sallii, niin esim. kalvojen pukaisukin voi nopeuttaa synnytystä. Tietenkin tilanne kohatista mitä voi ja kannattaa tehdä.

Mutta voi sopia, että yritetään muita mahdollisia juttuja enne oksitosiinia.



Mutta minä en siis ajattele oksitosiinin lisäävän kipua. Varmaan ihmiskohtaista.

Tsemppiä tulevaan. Voi olla että etukäteen panikoit turhaan ja toinen synnytys meneekin tosi hyvin.

Oli pitkä selostus, toivottavasti jaksoit lukea ja oli jotain apuakin.

toisessa vauhditettiin oksitosiinillä ja toisessa ei tarvinnut kun supparit huippuluokkaa muutenkin. Kivut aivan toisiaan vastaavat. Ihan se on sama hormooni tuli se pullosta tai itsestä...

oksitosiinilla.

Toki vasta sen jälkeen kun olin spinaalin saanut ja en enää tuntenut omia suppareita ja olis pitänyt ponnistaakin.

Ei ne ollut musta mitenkään kamalat supparit tipan jälkeen,toki jos luomuna on siihen asti vedellyt niin puudutuksen kanssa oksitosiinia ei tunnu missään.

Joo ja mulla oli helppo synnytys vajaa 3 tuntia salissa ja mukula pihalla,ponnistin vajaa 10min,ei repeämiä tai leikkauksia.Niin ja jalat kyllä kantoi ihan viimme metreille asti mutta keinutuolista en kyllä päässyt itse ylös

Kohdunsuu oli 8 cm auki, kun omat supistukset alkoi lopahtaa. Olin pärjännyt kävelemällä ja välillä ilokaasua siemailemalla. Laitettiin oksitosiinitippa ja se aiheutti aivan järkyttävät supistukset, joita lopulta tuli ihan taukoamatta. Synnytyksen viimeinen tunti meni henkeä/ilokaasua haukkoessa ja nippa nappa pysyin tajuissani. Mitään puudutusta ei laitettu, kun luultiin, että menee enää hetki vain. No "vain" tunti oli tällaista taukoamatonta tuskaa ponnistusvaihe mukaan lukien.



Mutta siis minun kokemukseni on (kolmen synnytyksen perusteella, joista kaikki lähes luomusti vain ilokaasua käyttäen), että oksitosiini todellakin tekee supistuksista ihan jotain muuta kuin ne luonnostaan olisi!!! Onneksi lapsiluku on nyt täynnä.

Kätilöt sanoivat supistusten olevan liian lyhyitä. Laittoivat oksitosiinia, jotta tulisivat sen lyhyyden lisäksi voimakkaammiksi. En kyllä huomannut eroa kivun suhteen, mutta kyllä se vauva sitten syntyi kohtuullisen pian (30min ponnistus oli). Kivunlievityksenä kohdunsuun puudute ja ilokaasu.



Toinen synnytys meni ilokaasulla ainoastaan, enkä saanut mitään tippoja. Supistuksia oli ollut jonkun 12h, muttei mitään järkyttävän kipeitä. Aamulla kalvot puhkaistiin ja siitä alkoikin hurja rytinä. En muista niistä kahdesta tunnista yhtään mitään. Samanlainen tunne oli tosin ensimmäisessäkin synnytyksessä kalvojen puhkaisun jälkeen. Toinen lapsi syntyi sitten kahden minuutin ponnistuksella.



Mutta sinulle ap sanoisin, että käy vaikka neuvolassa kysymässä voitko käydä juttelemassa synnytyksestä kätilön kanssa. Siskoni teki niin, kun ensimmäisestä synnytyksestä jäi niin paha mieli. Hän tuli yllättäen uudestaan raskaaksi, ja on siitä nyt onnellinen (toisen saatuaan, oli helppo synnytys), sillä ei olisi varmaan uskaltanut lasta enää tekemällä tehdä.

Oikeasti, kun ne synnytykset on niin omanlaisiaan. On tosi vaikea sanoa mikä johtui mistäkin sitten.. mutta onhan sulla toki muitakin kokemuksia, että sinänsä en mene sanomaan.



Mietin vain, kun itsellä on tuonsuuntaisia kokemuksia myös ihan tavallisesta ilokaasusynnytyksestä jo. Että hurjaa rytinää johon ei mukaan ehdi lainkaan.



18

Ompa tullut ihan kaikenkarvaisia kommentteja teiltä. Kaipa se homma on vaan niin arpapeliä muutenkin sitten.

kiitos vastauksista

ap

Eka synnytys käynnistyi itsestään, ei tarvittu oksitosiinia vauhdittamaan. Oli itsessään nopea (yht. 3h20min ekasta supparista vauvan syntymään), eikä ehditty antaa puudutteita. Oli KIPEÄ!!!



Toisella kerralla käynnistettiin. Eka olin tipassa 3h, ei tullut kipeitä supistuksia, mutta kuitenkin säännöllisiä. 3h tipassa roikkumisen jälkeen puhkaistiin kalvot ja edelleen tippa päällä, alkoi tosi kipeät ja tiheät supistukset, mutta koska olin salissa jo, niin laitettiin heti kohdunkaulan puudute, joka vei kivut. Kun uudestaan alkoi olla kipeä (1h40min kalvojen puhkaisusta), niin olikin jo aika ponnistaa ja siihen ne kivut sitten loppui.



Summa summarum: kummallakin kertaa oli yhtä kipeät supistukset. Tippasynnytyksessä auttoi se, että saatiin heti piikitettyä puudutetta ja kivut helpotti. Jos ei ole nopea synnyttäjä, niin tuolla ei liene niin väliä.