Meillä on kastamattomat lapset ja olen liittynyt nyt kirkkoon, kastaisinko lapset?

ja anna lasten itse päättää kastamisesta. Vain omalla päätöksellä voi ihminen Jumalaan uskoa. tapauskovaisia on jo ihan liikaa.

Tilaisuus meni oikein hyvin. Juttelimme lasten kanssa etukäteen jonkin verran kasteen merkityksestä. Myös pappi piti heille tilaisuudessa kivan puheen - oli mukavaa, että hän puhui nimenomaan lasten näkökulmasta. Alle 10-v. on vielä kovin pieni päättämään itse uskonnostaan. Minusta oli siis täysin luontevaa, että kun itse liityin kirkkoon, lapsetkin kastettiin luterilaisiksi.



Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa rippikouluikään, mutta eihän kasteesta ole lapselle mitään haittaa. Minusta on myös tärkeää, että lapsi juurtuu johonkin hengellisesti, on jostain kotoisin. Joka tapauksessa hän saa isompana itse harkita kantaansa suuntaan tai toiseen. On kuitenkin helpompi ponnistaa, kun seisoo jossakin eikä vain tyhjän päällä. :)



Näin siis meillä, tavallisen kristityssä perheessä (ei hihhuli-).

Se juuri tuntuu hassulta, kun lapset eivät ole osa seurakuntaa vaikka ovat olleet mukana jo se toiminnassa. Olemme ex-hihhuleita jotka hihhulihuumassaan erosivat "luopiokirkosta". En näe lapsikasteessa enää mitään ongelmaa. Mietin vaan, haluaako isot lapset enää mitään kastetilaisuutta ja vaikea on löytää heille kummejakaan, jotka välittäisivät lapsistamme mitenkään erityisemmin. Hihhulivaiheessa välit etääntyivät niin moniin ihmisiin.

mun poika sai kirkollisen kasteen 3v, samaan aikaan kuin vauvaveljensä, oli oikein ihana tilaisuus ja poijalle tärkeä tapahtuma

Olen niin tyytyväinen, että kuulumme nykyään luterilaiseen kirkkoon. Täällä on tilaa hengittää, toisin kuin ex-seurakunnassa.



Kummiongelma oli meilläkin, mutta se ratkaistiin joustamalla (lähisukulaisia virallisiksi kummeiksi, kirkkoon kuulumattomia ystäviä epävirallisiksi jne - tämä sopi kaikille hyvin).



3

Kummi on kasteen todistaja pitää olla kristitty . Lapset kuuluu kastaa ja kirkosta ei erota .