Leikkiikö lapset paremmin leluillaan jos niitä on tosi vähän ja huone askeettinen?

Jos ajatellaan kehitysmaiden köyhiä lapsia, heilläkin on ne "lelunsa" vaikka sitten olisivat keppejä, kiviä, itse tehtyjä nukkeja jne.



Lapsien mielikuvitukselle pitää antaa tilaa, tärkeää on se että leikitään, mutta oman mielikuvituksen pitää olla mukana.



Jos ajatellaan vaikka legoja: ennen ne olivat "vain palikoita" joista pystyi rakentamaan auton, nukkekodin kalusteita jne. Nykyään legot ovat minusta liian valmiita, eli on valmis auto, tuoli, pöytä jne. sen sijaan että lapsi ITSE rakentaisi niistä jotain.

Jos ajatellaan vaikka legoja: ennen ne olivat "vain palikoita" joista pystyi rakentamaan auton, nukkekodin kalusteita jne. Nykyään legot ovat minusta liian valmiita, eli on valmis auto, tuoli, pöytä jne. sen sijaan että lapsi ITSE rakentaisi niistä jotain.

Ennen kuin minulla oli lapsia ajattelin noin, mutta kyllä meillä paloaseman, kanakopin, eläintarhan, ritarilinnan, tietyömaan, eläinkaupan ja mitä nyt on osista on hyvin sujuvasti rakennettu kerrostaloa. Viime kesänä tässä isossa legotalossa oli meneillään putkiremontti, tänä kesänä on rakennettu erityisesti hissejä. Pikkusiskon piti saada leikkiä Nalle Puh -legoillaan, mutta kummasti nekin ovat tuon työmaan osiksi integroituneet. Myös lego-autojen ja työkoneiden osia voi yhdistellä niin, että vain taivas on rajana.

Voi tietty olla, että jos lelut kerätään heti, kun niillä ei leikitä, niin mielikuvitukselle ei jää tilaa. Meillä tätä taloa on rakennettu jo pari vuotta.

Minusta nämä nyky-legot, joissa on monenlaisia osia, muutakin kuin peruspalikoita, kiihottavat eivätkä suinkaan sido mielikuvitusta.

eikä lastenhuone ole millään tavoin askeettinen ja silti lapset leikkivät todella paljon.



Lapsilla ikää 9v ja 7v ja koko ajan on joku leikki menossa ja leluja käytetään laidasta laitaan; on Playmobil-, Lego-, Bratz-, Bionicle-, auto-, koti-, koulu-, junarata, Petshop-, Polly Pocket-, eläin-, jnejne-leikkejä. Jotkut leikit ovat kyllä olohuoneen kulmassa, mutta ihan luvalla siis.



Huone on 8,5m², lapset jakavat sen ja kun kaikki lelutkin ovat siellä, huone ei todellakaan ole askeettinen;-)



Eli en allekirjoita ap:n väitettä!

Kerran mies sai tarpeekseen ja keräsi lähes kaikki lasten lelut isoihin laatikoihin ja nosti laatikot hyllyille. Sanoi, että sieltä saa, jos tarvii. Lapset kitisi ja marisi ja tappeli monta päivää ihan älyttömän paljon, enkä heti tajunnut miksi. He eivät tajunneet pyytää leluja, eivätkä monia niistä itsekään saaneet alas. Siinä vaiheessa kyllästyin äijän touhuun ja järjestin lelut takaisin lattiakoreihin (joita on myös olkkarissa). Ja kas kummaa, kun taas lapset viihtyi paljon paremmin.

Vaikka olemmekin perhe, joilla on ihan ok tulot ja meillä vauvalla (10kk) on myös kaupasta hankittuja vauvan leluja, autoja, kirjoja jne...niin olen itse tehnyt myös leluja. Aivan yksinkertaisia. esim. päällystänyt mainoslehtiä joita voi mielinmäärin pureskella, pilttipurkin sisään helmiä jne...ja olenkin huomannut että juuri nuo "lelut" kiinnostavat eniten :) Mielikuvitus rajana :D

Kun leikkihuone on siinä tilassa että kaikki laatikot ja hyllyt on tyhjennetty pitkin lattioita eivät lapset innostu leikkimään..mutta kun tavarat laittaa paikoilleen saattaa lapsilla mennä parikin tuntia uusia leikkejä tehden.

ja lapsi leikkii jatkuvasti. Mutta hän jotenkin "unohtaa" lelunsa jos niitä ei ole joko näkyvillä tai sitten ne on sullottu johonkin yhteen romulaatikkoon. Leikki kehittyy parhaiten, kun lelut on siististi näkyvillä.