Voisiko ihmiset näin suuren tragedian kohdatessa
pidättäytyä edes yhden päivän ajan pinnallisilta statuspäivityksiltä tyyliin jee, kävin shoppailemassa tai biitsillä on kivaa. Aikuiset ihmniset siis. Tulee mieleen että joko ovat täydellisessä uutispimennossa (mutta jos fb:hen pääsee, kai uutisetkin välillä lukee?) tai sitten vain empatiakyvyttömiä.
Kommentit (19)
taas yksi hyvä syy lisää, miksi en sinne liity.
sanoa ääneen, että eilen oli hieno ilta. Osaan lukea uutiseni siitä huolimatta, niin muutkin., En linkittele FB:hen uutisotsikoita
ei ole pysähtynyt, päättynyt tai liikahtanut paljoakaan radaltaan.
Ihmisillä ei ole mitään velvollisuutta vollottaa kotona kynttilän äärellä, kun elämä odottaa ulkona.
aika monen ihmisen maailma pysähtyy ympäri maailmaa joka päivä. Eli koskaan ei saisi iloita mistään eikä päivittää mitään facebookkiin kun maailmassa on niin paljon tragedioita?
aika monen ihmisen maailma pysähtyy ympäri maailmaa joka päivä. Eli koskaan ei saisi iloita mistään eikä päivittää mitään facebookkiin kun maailmassa on niin paljon tragedioita?
Älkää kehdatko päivittää mitään positiivista facebookkiin kun MINÄ poden nyt maailmantuskaa.
Eikös Suomessa kuole tuon verran ihmisiä joka päivä jos viitataan Norjan tapahtumiin.
Kahden minuutin hiljaisuus kuolleiden kunniaksi ja toivotetaab voimia perheille ja ystäville. Sen jälkeen täytyy jatkaa elämää.
Monesti en edes seuraa uutisia niin tarkasti joten ymmärrän hyvin ihmisiä jotka ei tuommoisia noteeraa. Ylipäätään uutiset on niin hemmetin negatiivisia nykyään kun maailman kaikki tragediat ja joukkosurmat pitää uutisoida isosti.
Maailmaan mahtuu sekopäitä mutta kyllä suurin osa on hyviä täyspäisiä joten tuo pelonlietsonta on nykyään aivan liioiteltua.
aika monen ihmisen maailma pysähtyy ympäri maailmaa joka päivä. Eli koskaan ei saisi iloita mistään eikä päivittää mitään facebookkiin kun maailmassa on niin paljon tragedioita?
Tämä nyt oli aika lähellä ja hallitsee uutisia sekä monen mieltä. Tiesin että aloitus provosoi mutta edelleen peräänkuulutan hieman eläytymiskykyä.
ap
Tämä nyt oli aika lähellä ja hallitsee uutisia sekä monen mieltä. Tiesin että aloitus provosoi mutta edelleen peräänkuulutan hieman eläytymiskykyä.
ap
eikö ole aika itsekästä surra vain lähellä tapahtuneita tragedioita? Paljon enemmän ihmisiä kuolee tälläkin hetkillä kaikenlaisissa sodissa ja nälänhätäkin on Somaliassa ja sinä vaan suret jotain laiskanpulskeita länsimaalaisia? Tekopyhää. Sun pitää ripotella tuhkaa päällesi ja pukeutua säkkiin koska tälläkin hetkellä jotain pikkutyttöä raiskataan ja hänen perheensä tapetaan.
Olen itse menettänyt perheenjäseneni äskettäin, enkä menisi muille kertomaan mitä sopii tehdä ja mitä ei; ettei muut saa kertoa että kävi ostoksilla??? Mikä juttu tämmönen on?
Empatiakyky ei ole sitä että pitää päivän jona ei tuhlaa rahojaan tai nauti maailmanpyörästä.
Taitaa ap.lla olla jotain näitä ihmisiä kohtaan, tuntuu lähinnä tollanen oikein syyn hakemiselta että pääsee riepottelemaan näitä.
Päivittäin kuolee ihmisiä toisten käsiin tai ties mitä orpolapsikotie tulipaloja tapahtuu, niin kamalaa kuin se on! En ymmärrä miksi surulla ja tuskalla tarttee lähteä mässäilemään niinkuin sinä joka menetät ilmeisesti toimintakyvyn kokonaan? Et sinä voi sanoa että sinun tapa toimia on oikea ja jokaisen kuuluu kommentoida jokasta uutista maailmalta että olisi empaattinen.
eikö ole aika itsekästä surra vain lähellä tapahtuneita tragedioita? Paljon enemmän ihmisiä kuolee tälläkin hetkillä kaikenlaisissa sodissa ja nälänhätäkin on Somaliassa ja sinä vaan suret jotain laiskanpulskeita länsimaalaisia? Tekopyhää.
johtuu vain siitä, että jotain tapahtuu riittävän samanlaisessa kulttuurissa. Kyse on enemmänkin surusta ja pelosta oman elämäntavan turvallisuudesta ja jatkuvuudesta, kuin siitä että juuri näitä ihmisiä surtaisiin jotenkin enemmän kuin sotien ja nälänhädän uhreja.
Kyse on siis, tässäkin, käytännössä itsekkäistä syistä siinä, kenen kuolemaa surraan ja kenen kuolemaa ei.
ex-mies ja samalla lasteni isä, veljen appi, ystävän mies ja nyt on suru-uutinen tullut myös omasta apesta, hänellä on vähän elinaikaa. Silti kirjoitan FB:hen siitä miten iloinen olen hellepäivistä ja lasten oivalluksista.
Jokainen käsittelee surujaan eri tavalla, minä kai kuulun niihin jotka yrittävät vastapainoksi pitää hyvät asiat mielessä.
"Kuule, istuta vielä se omenapuu, vaikka liekit jo tukkaasi nuolee"
Laitan ruokaa ja puhun iloisista asioista ja vastaan kännykkään jos joku soittaa.
Eihän kuollut enää mitään kaipaa, suru on niillä jotka menettivät jotakin
ohis
Ei tee mieli riekkua ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuohan on melkein kuin vallankaappaus, sotatila tms. niin lähellä Suomea.
Ei tee mieli riekkua ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuohan on melkein kuin vallankaappaus, sotatila tms. niin lähellä Suomea.
miksi pitää olla itsekäs ja olla vaisu vain sen takia, että tapahtuma oli lähellä Suomea, ja samaan aikaan iloisesti riekkua kuukauden päästä vaikka lapsia kuolee monissa maissa kuin kärpäsiä? Poissa silmistä, poissa mielestä?
moni ihminen kuolee yhtä aikaa kuin että yksi ihminen kuolee.
En oikein ymmärrä, miksi tämä olisi se suurempi tragedia.
Tietysti, jos on useampi yhdestä perheestä, niin onhan se läheisille sitten pahempi.
Ei tee mieli riekkua ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuohan on melkein kuin vallankaappaus, sotatila tms. niin lähellä Suomea.
miksi pitää olla itsekäs ja olla vaisu vain sen takia, että tapahtuma oli lähellä Suomea, ja samaan aikaan iloisesti riekkua kuukauden päästä vaikka lapsia kuolee monissa maissa kuin kärpäsiä? Poissa silmistä, poissa mielestä?
Minulla on siellä sukulaisia. Tottakai se liippaa lähempää. Ihminen on itsekäs, oletko sinä jotenkin vähemmän inhimillinen?
Minulla on siellä sukulaisia. Tottakai se liippaa lähempää. Ihminen on itsekäs, oletko sinä jotenkin vähemmän inhimillinen?
eri asia jos asia koskettaa lähipiiriä (sukulaisia), eikä siinä mitään että on tuosta järkyttynyt, mutta jos joku toinen ei ole sen järkytyneempi kuin muistakaan maailman tragedioista, niin ei se ole sen itsekkäämpää tai epäinhimillisempää kuten tässä ketjussa on väitetty. Voihan jollekin toiselle Afrikka olla henkisesti paljon tärkeämpi kuin vaikka Norja. Onhan tämäkin järkyttävä tapahtuma mutta en tiedä miksi pitäisi lakata iloitsemasta oman elämän asioista tuon takia, jos ei muutkaan maailman tragediat sitä estä, vain siksi että Norja on naapurimaa. Ei se silti omaa elämää kosketa konkreettisesti yhtään sen enempää kuin kauempana tapahtuvat julmuudet. Ja toki se on vain luonnollista että ihmiset järkyttyy enemmän mitä lähempänä ne tragediat on, mutta voihan sitäkin kyseenalaistaa, jos sitten niitä ei-niin-järkyttyneitä (verrattuna vaikka johonkin Somalian katastrofiin) pidetään jotenkin epäempaattisina. Jos jokaisesta maailman ongelmasta järkyttyy suunniltaan niin mitään muuta ei ehdi tehdä.
kunkin tarvitsis tässä tilanteessa toimia.