Tunnistaako kukaan samaa? Ihastut johonkin ihmiseen ja

sitten, kun tämä osoittaakin kiinnostuksen merkkejä, hänen arvonsa "alenee" sinun silmissäsi.



Minulla on tällaista ja luulen, että se johtuu siitä, että en osaa arvostaa itseänikään - ehkä ajattelen, että sellainen joka minusta kiinnostuu, ei ole mikään tavoiteltava saalis. Vaikka järjellä ajateltuna tiedän, että olen ihan nätti ja kiva ihminen.



Lisäksi tämä ajatusmalli pätee kaikkeen: ystäviin, työnhakuun, mihin tahansa. Jos jotain saan, en pidä sitä enää arvokkaana. Jopa vaatteet, jotka näyttävät ihanilta kaupassa, menettävät arvonsa, kun ne ovat minun.