Vauvalle annettu lupa tulla pienellä ikäerolla

Eilentaas "lasta tehdessä" mies käski laittaa jalat ylös.. Eli kyllä hän ihan itse myös sen lapsen haluaisi... Tulos näkyy sitten elokuun alussa, tärppäsikö..



ap

kyllä mulla on jalat ylhäällä muutenkin.... aika köyhää teidän seksi.

Esikoinen on vielä tosi pieni, ei osaa vielä itse tehdä paljon mitään, esim. syödä. Ei vielä ymmärrä kieltoja, juosta kaahottaa muttei tajua vaaroja. Itse et pääse väliin kun imetät vauvaa. Esikoiselle tulee uhma ja hampaat, kaikki valvoo kaikki yöt. Jotenkin siinä pienen vauvan horonihuumassa kannattaisi laittaa jätiä hattuun ja hiukan ajatella itseäänkin. Anteeksi nyt van kun sanon näin suoraan, mutta todella kovilla tulette olemaan. Eikä niihin turvaverkkoihin voi 24/7 luottaa.

Teidänhän ne lapsenne kuuluu hoitaa eikä minkään turvaverkkojen. Jos mies paljon töissä, niin kovilla olet.

Esikoinen on vielä tosi pieni, ei osaa vielä itse tehdä paljon mitään, esim. syödä. Ei vielä ymmärrä kieltoja, juosta kaahottaa muttei tajua vaaroja. Itse et pääse väliin kun imetät vauvaa. Esikoiselle tulee uhma ja hampaat, kaikki valvoo kaikki yöt. Jotenkin siinä pienen vauvan horonihuumassa kannattaisi laittaa jätiä hattuun ja hiukan ajatella itseäänkin. Anteeksi nyt van kun sanon näin suoraan, mutta todella kovilla tulette olemaan. Eikä niihin turvaverkkoihin voi 24/7 luottaa.

Toivotan kovasti onnea ap:lle jo etukäteen, mutta silti pakkoa yhtyä tähän viestiin. Meillä on vanhimmilla lapsilla ikäeroa 1v5kk ja sanotaanko et ekat 2-3 vuotta oli todella hankalia. Toinen kun oli pieni taapero ja toinen vauva, niin taapero oli koko ajan fyysisesti vauvan kimpussa. Ei ymmärtänyt miten pieni toinen on. Tappelut jatkui n.3 vuotta, jos ei pitempäänkin. Lapsia ei voinut jättää hetkeksikään vahtimatta, otin aina toisen vessaan ja suihkuunkin mukaan.

Nyt isompina ovat tosin parhaimmat kaverit ja ihana katsella yhteisiä leikkejään.:)

meillä sama tilanne, joskin ikäeroa tulisi enemmän, mutta siis eilen ensi kertaa oltiin ilman suojaa yhdynnässä :) mies oli ensin kaivamassa kortsua, johon sanoin, ettei sitä kai tarvita...mies sitten, että ei niin :) ollaan siis puhuttu aiheesta ja pari päivää sitten tehtiin päätös, että toinen lapsi saa tulla.



Jos nyt tästä kierrosta tulisin raskaaksi, tulisi lapsille ikäeroa 1v.10kk

Emmä silti tiedä mitä niin kovn erikoista on 1v4 kk ja esim. 1v10kk ikäerossa. Molemmat ne lapset pieniä on silloin vielä. Kuten myös jos toinen 2 ja toinen syntyy.



Joo, ehkä ymmärtää myöhemmin puhetta paremmin, mutta silti. On sitä vauvoja hoidossakin ja hoitajilla monta hoidettavaa. Itsekin olen vauvana ollut.. kaksosia on. sairaita lapsia ym.. Kaipa siitä hengissä selviää vaikka rankkaa olisikin. Ikäävaan on ja on pakko joku ratkaisu tehdä jos niitä lapsia haluaa.



ap

toivottasti elämä tulee olemaan muutakin kun jatkuvaa kärsimystä.. no, aika näyttää :)

tulla taas huomenna kertomaan, mitä miehesi sanoi kun tänä iltana kuksitte =D

Mutta palkitsevaa. Minulla on ensimmäisen ja toisen lapsen ikäero 1v 7kk, ja rankkaa oli kyllä aluksi, mutta siitä selvisi. Meillä sukulaiset oli kyllä lähellä, muttei lastenhoitoapua kyllä ollut. Nyt on kolmas tulossa ja ikäeroa tulee toiselle ja kolmannelle noin 1v10kk. Vähän jännittää oma jaksaminen, mutta kyllä siinä paljon oma asenne ratkaisee. Ei sitä jaksa jos on jo valmiiksi päättänyt olla jaksamatta.

esikoinen tyttö, kuopus poika ja me kyllä ollaan oltu _todella_ tyytyväisiä tähän ikäeroon. Lapset alkoivat leikkiä tosi kivasti keskenään kun pienempi täytti vuoden (ja alkoi kävellä), nyt vanhempi on jo 4v ja edelleen ovat toistensa parhaat kaverit. Alusta saakka isosisko oli tosi hellä ja huolehtiva pikkuveljeä kohtaan, mitään suurempi tappeluita ei missään välissä olet ollut. Toki siis on ollut yksittäisi "toi otti lelun mun kädestä" -tilanteita, mutta nehän nyt on vain hyvää harjoittelua sosiaalisten suhteiden hoitoon.

kolme lasta. Ekan ja tokan välissä on 1v5kk ja tokan ja kolmannen välissä 1v.7kk. Mielestäni paljon riippuu siitä, minkä luonteisia lapset ovat. Meillä esikoinen on tosi rauhallinen ja harkitsevainen, mikä olennaisesti helpotti sitä aikaa kun kakkonen oli ihan vauva. Nyt esikoinen on neljä ja keskimmäinen melkein kolme, leikkivät kivasti yhdessä mutta myös tappelevat ankarasti. Elämä kolmen näin pienen kanssa on aika intensiivistä. Koko ajan täytyy johonkin puuttua, jotakin komentaa, pukemista, riisumista, kiukkuamista, selittämistä ja ojentamista. Mutta tätä jaksaa kun miettii että varmaan kohta helpottaa... Koko ajanhan ne muuttuvat itsenäisemmiksi ja kasvavat.



Tsemppiä ap, kyllä kaikesta selviää. Mekin selvittiin, eikä edes mitään erityisiä turvaverkostoja ollut.

Eikä se nyt niin rankkaa ole kuin aina varoitellaan.

Ainakaan meillä ei ollut. Molemmat lapset nukkuivat yönsä hyvin, se auttoi vanhempiakin jaksamaan. Itse olin tyytyväinen, että sain olla lasten kanssa pitkään kotona. (olin siis vieläkin)



Mielestäni oli hyvä, että esikoinen oli pieni, ei vaatinut vielä kamalasti aktiviteettejä, vaan touhusi omia juttuja, kun imetin pienempää. Heti kun vaan lähtee ihmisten ilmoille, niin se helpottaa. Meillä vauva nukkui aamupäivät rattaissa, kun itse touhusin esikoisen kanssa hiekkalaatikossa, käytiin muskareissa, perhekahviloissa.



Nyt lapset ovat 3v ja 1v10kk ja hyviä kavereita, tosin välillä aika kovia tappelutovereitakin.



Mutta siis mitään kamalia muistoja ei ole jäänyt vauva-ajasta. Välillä sitä tulee kyllä mietittyä, että esikois-raukka oli jo kuopuksen ikäisenä isoveli. Niin pieni, mutta silti iso.



Kolmatta en siltikään tähän nyt haikaile, ainakaan muutamaan vuoteen.

että varmasti selviät hengissä, vaikka pienellä ikäerolla tulisikin:)! En ymmärrä miksi kaikkien vastauksien täytyy olla aina niin negatiivisia. Meillä lasten ikäero on 1v 5kk, enkä ikinä ole kokenut, että olisi liian raskasta, tai en jaksaisi. Etukäteen kyllä pelkäsin sitä, miten selviän kahden pienen kanssa, mutta aivan turhaan. Kyllä sitä vaan joka tilanteeseen on hätä keinot keksinyt! Meillä ei myöskään vanhempi lapsi ollut vauvan kimpussa, toisin sanoen ei ole ikinä tarvinnut pelätä, että tekisi nuoremmalle jotain, vaikka en joka hetki olisikaan vahtimassa. Molemmat ovat olleet hyviä nukkujia... toisin sanoen minulle ei ainakaan tule mitään negatiivia asioita mieleen, kun mietin meidän ensimmäistä vuotta.



Ja mikä parasta, nyt kun nuorempi on vähän yli vuoden ikäinen, he ovat parhaat ystävykset ja niin rakkaat toisilleen.



Tsemppiä ap teille yritykseen! Varmasti selviätte hyvin, varsinkin kun tukiverkkokin on kunnossa!

Pienessä ikäerossa on puolensa, vaikka on se varmasti raskastakin. On kuitenkin aivan mahdollista, ettet tulekaan raskaaksi vielä pitkään aikaan, joten oikeastaan on turha miettiä asiaa vielä. :)

millon ne lapset tulee, itelle aina särähtää korvaan että kun lapsia "noin vain tehdään" (en tarkoita sua ap) mutta kun ikäerosta kyse niin lapsia tulee, kun tulee, meille valitettavasti vasta 5 v yrityksestä tuli ensimmäinen, eikä sekään luomusti. Aika pian annettiin lupa tulla toiselle, 2 v eikä mitään ja sitten taas hoitojen avulla toinen. Ikäeroa tulis siis noin 3v 4 kk. Nyt, tuli ylläri juttu ja ikäeroa tulee olemaan noin 2v 2kk. tämä on sellainen asia mistä ei voi kiistellä, tai voi, muttei kannata. Jokainen taplaa tyylillään ja jokaiselle mikä ikä ero tahansa on hyvä...on paljon jotka eivät saa lapsia ollenkaan.

että miehesi vain tuli sisään sulta kyselemättä. Raiskauslapsi siis? Hieno juttu.

Joo. Raiskasi minut juu. :D No ei todellakaan! Meillä ei ollut siis ehkäisyä eikä mies vetänyt ulos ennen laukeamistaan, kuten aiemmin tehnyt. lapsi ei olisi aimminkaan ollut katastrofi ja käytössä on ollut keskeytetty.



ap

ilman turvaverkkoja silloin alkuun. Nyt ovat jo 8v ja 9v ja ovat kuin paita ja peppu.

Mitkä fiilikset?