vähän huono omatunto, mutta olen silti vahingoniloinen

läskin vahingoniloa toisten läskeistä.. Mikset itse ole laihduttanut kilojasi, joskus nekin ovat tulleet, vaikka sitten lapsesta lähtien, ihan samanlail oot ite itteski päästäny tohon kuntoon.

Mä olen lihonut 25kg ihan lyhyessä ajassa (1.5v). Sairastuin masennukseen, makasin vuoden psykiatrisella sängyssä ja kokoajan päällä eri lihottavista lääkkeistä. Kyllä siinä lihos kun vuoden makasit sängys raskaat lääkitykset päällä ja vieraat ketkä kävi, toi tietty karkkia jne.. Mä menetin sairauden takia mielenkiinnon itseeni eikä lihottavat lääkkeet ja vuoden sängyssä makaaminen asiaa auttaneet. Ihmisillä on syynsä eikä se kuulu kenellekkään. Se että olet vahingoniloinen muiden lihoamisesta, kertoo ettet ole tyytyväinen itseesi tai häpeät itseäsi ja koet itsesi edes hitusen hyväksytymmäksi kun on muitakin lihavia. Monet mun ystävät varmasti kauhistuivat, jotkut ei edes tunnistaneet enää tavatessa jne, mutta tosiystävät ties aina että minä se olen niiden kilojeni alla. Ja kaikista säälittävistä läskeistäni huolimatta menin naimisiin ihanan täydellisen (ja hoikan sekä urheilullisen!) miehen kanssa, opiskelin itselleni ammatin, sain vakituisen työpaikan ja elän unelmaani. Oon sen verran syvän kuopan pohjalta itteni rippeet raapinu et jotkut kilot ei siinä paljoa enää tunnu vaikka ottaakin päähän että lihoin, mutta mä voin laihduttaa sitten kun musta siltä tuntuu.

muut ihmiset saa ajatella ihan mitä tykkää, se on niiden häpeä.

läskin vahingoniloa toisten läskeistä.. Mikset itse ole laihduttanut kilojasi, joskus nekin ovat tulleet, vaikka sitten lapsesta lähtien, ihan samanlail oot ite itteski päästäny tohon kuntoon. Mä olen lihonut 25kg ihan lyhyessä ajassa (1.5v). Sairastuin masennukseen, makasin vuoden psykiatrisella sängyssä ja kokoajan päällä eri lihottavista lääkkeistä. Kyllä siinä lihos kun vuoden makasit sängys raskaat lääkitykset päällä ja vieraat ketkä kävi, toi tietty karkkia jne.. Mä menetin sairauden takia mielenkiinnon itseeni eikä lihottavat lääkkeet ja vuoden sängyssä makaaminen asiaa auttaneet. Ihmisillä on syynsä eikä se kuulu kenellekkään. Se että olet vahingoniloinen muiden lihoamisesta, kertoo ettet ole tyytyväinen itseesi tai häpeät itseäsi ja koet itsesi edes hitusen hyväksytymmäksi kun on muitakin lihavia. Monet mun ystävät varmasti kauhistuivat, jotkut ei edes tunnistaneet enää tavatessa jne, mutta tosiystävät ties aina että minä se olen niiden kilojeni alla. Ja kaikista säälittävistä läskeistäni huolimatta menin naimisiin ihanan täydellisen (ja hoikan sekä urheilullisen!) miehen kanssa, opiskelin itselleni ammatin, sain vakituisen työpaikan ja elän unelmaani. Oon sen verran syvän kuopan pohjalta itteni rippeet raapinu et jotkut kilot ei siinä paljoa enää tunnu vaikka ottaakin päähän että lihoin, mutta mä voin laihduttaa sitten kun musta siltä tuntuu. muut ihmiset saa ajatella ihan mitä tykkää, se on niiden häpeä.

tärkeää asiaa!

no en kyllä näkis, että jos minulla on 30kg ylimääräistä, jotka ovat tulleet 15 vuoden aikana, olis sama asia, että joku lihoaa lähes saman määrän puolentoista vuoden sisällä. ja totta, en olekkaan iloinen ja ylpeä kiloistani, mutta olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen selvinnyt elämästäni ilman radikaalimpaa ulkonäkömuutosta huonompaan suuntaan.



ja vahingonilo johtuu ehkä siitä, että ihmiset, joiden takia salaa hymyilen sisääni päin, eivät ole koskaan olleet kovinkaan mukavia (jep, joskus olen liikkunut aika turhassa seurassa). On mukava huomata, että omassa elämässä menee hyvin kaikkien vaikeuksien jälkeenkin, kun toisten vaikeudet ovat vasta alussa (ja se näkyy heti).



Niin ja olenhan minäkin ollut masentunut, mutta enpä vain antanut sen kaataa itseäni. Kukaan muu ei ota mua niskasta kiinni, ellen minä itse.



Ja mietin, että olisiko minun mietteeni yhtään sen oikeampia, jos laihduttaisinkin itseni normaalikokoon? Jännä oikeastaan nähdä, että minäkin olen loppujen lopuksi aika pinnallinen ihminen, vaikka se ei erityisemmin minun normaalia elämääni haittaakkaan. Näitä entisiä kavereitakin, jotka nykyään ovat läskejä, näkee niin harvoin, ettei elämääni sen kummemmin hetkauta.



Laittaa vain miettimään, että miten aikuinen ihminen voi päästää itsensä siihen kuntoon niin nopeasti, en erityisemmin halua ylipainoa kenellekkään, ei tämä mitenkään tervettä ole.

Muutenkin, kun kuljen tuolla ulkona, niin tuntuu, että ympärillä on koko ajan vain enemmän ja enemmän lihavia.



Olisi ollut kyllä kiva, jos vanhempani olisivat ruokkineet minua terveellisesti, Näin ei käynyt, ja nyt joudun itse tekemään itse töitä muutosten eteen. Se nyt vain on niin, että tosiaan 15 vuodessa kerätyt ylimääräiset eivät lähde tuosta noin vain pois. eikä kyllä lähde ne puolessatoista vuodessakanaan kerätyt kilot. Helppoa se on kerätä, mut vaikeampi luovuttaa pois. Tulipas pitkää tekstiä.

Ja olen vasta nyt alkanut tekemään töitä itseni eteen, kun alkaa kyllästyttämään lihavat ihmiset. Jos pääsen läskeistäni eroon, niin se ei poista läskejä ympäriltäni, mutta sitten ainakin tiedän, että läskeistä eroon pääseminen on oikeasti mahdollista. Tuskin silti alan saarnaamaan ihmisille asiasta, sillä minulle riittää tieto siitä, että minä pystyn. En myöskään ota suurempaa stressiä asiasta (se on varmaan sitä läskilaiskuutta).

panostaa itseensä ja kuntoiluun laihdutus mielessä. Ja syömisissäkään ei kertakaikkiaan voi niin nuukailla - on syötävä sitä, mitä on tarjolla, tai oltava nälissään. Ja kun on pakko jaksaa tehdä työnsä ja paljon muuta, mitä aikuisen, perheellisen työihmisen on tehtävä, niin sitä syö sitä, mitä kohtuudella saa ja ehtii.



Töitten jälkeenhän voisin tietysti mennä salille ja tulla pari tuntia myöhemmin kotiin. Mutta kun se on vain lisää poissa lasten luota. Ja jo nyt tuntuu, että olen liian paljon pois lasten luota, kun käyn töissä normi päivää.



Elämä vaan on. Joskus ei riitä aikaa ajatella niin paljon itseään. Ole onnellinen sinä, jolla on aikaa ja mahdollisuudet siihen, ja pystyt näyttämään kauniilta ja hoikalta. Itsekkin tähän pystyin ennen. Nykyään vain teen sen, mikä on pakko - ja ostan kaupasta aina vain isompia vaatteita.



t. entinen läski, joka laihdutti 24 kiloa kotiäitinä - ja lihoi takaisin 10 kiloa töihin mentyään. Toivottavasti sulla ap, on nyt hyvä mieli tästäkin. Ihan sama, mulla on tärkeämpiäkin asioita mietittävänä koko joukko.

Pitääkin varoa tästä lähtien läskejä ihmisiä, jos ne on tuollaisia. En taida kelpuuttaa kavereikseni.

Piti ensin kommentoida enemmänkin, mutta taidan jättää väliin, kun en pidä sinusta.

Itse ainakin olin hoikempi, kun pyräilin/ kuljin julkisilla. Sitten se oma auto pikkuhiljaa vei tilaa hyötyliikunnalta ja lopulta sinne ärrällekin piti ajaa sinne, vaikka yhtä nopeesti ois kävelly...



Onneksi huomasin tämän ajoissa ja nyt yritänkin käyttää järkeä ja liikun mahdollisimman paljon ilman autoa.

mutta jos sisäinen elämä on sen tyyppistä kuin tämän ketjun apllä, niin olisi kaikille parempi, että hän olisi yksin aina ja ikuisesti. Läski tai ei, niin todella ikävältä ja itsetunnottomalta ihmiseltä ap vaikuttaa. Että hymyile vaan jatkossakin sisäänpäin ap, kukaan ei hymyile kanssasi.

... jota en vaivautuisi turhanpäiten kauhistelemaan. Sitä kuitenkin ihmettelen, miten voit kokea eläneesi omaa elämääsi jotenkin paremmin kuin nämä lihoneet. Olethan itsekin ylipainoinen. Jos saat elämääsi potkua vahingonilosta, yritä toki saavuttaa terveellinen normaalipaino - sittenhän voisit olla vielä (vahingon)iloisempi ja sydämesi, verisuonesi jne. kiittävät.



t. laihduttaja,jonka BMI alitti juuri 20

tuskin hän vahingoniloaan kuuluttelee tai antaa sen mitenkään näkyä, ja tuskin se on edes iso osa hänen elämäänsä. Yksittäinen tunne vain, jonka hän nyt jakoi.

ihme tekopyhistelijöitä täällä, olettekos itsenne kanssa sinut laisinkaan? Kaikilla meillä on myös rumia tunteita, jokaisella ei ole rohkeutta myöntää niitä.

mutta jos sisäinen elämä on sen tyyppistä kuin tämän ketjun apllä, niin olisi kaikille parempi, että hän olisi yksin aina ja ikuisesti. Läski tai ei, niin todella ikävältä ja itsetunnottomalta ihmiseltä ap vaikuttaa. Että hymyile vaan jatkossakin sisäänpäin ap, kukaan ei hymyile kanssasi.

läskin vahingoniloa toisten läskeistä.. Mikset itse ole laihduttanut kilojasi, joskus nekin ovat tulleet, vaikka sitten lapsesta lähtien, ihan samanlail oot ite itteski päästäny tohon kuntoon. Mä olen lihonut 25kg ihan lyhyessä ajassa (1.5v). Sairastuin masennukseen, makasin vuoden psykiatrisella sängyssä ja kokoajan päällä eri lihottavista lääkkeistä. Kyllä siinä lihos kun vuoden makasit sängys raskaat lääkitykset päällä ja vieraat ketkä kävi, toi tietty karkkia jne.. Mä menetin sairauden takia mielenkiinnon itseeni eikä lihottavat lääkkeet ja vuoden sängyssä makaaminen asiaa auttaneet. Ihmisillä on syynsä eikä se kuulu kenellekkään. Se että olet vahingoniloinen muiden lihoamisesta, kertoo ettet ole tyytyväinen itseesi tai häpeät itseäsi ja koet itsesi edes hitusen hyväksytymmäksi kun on muitakin lihavia. Monet mun ystävät varmasti kauhistuivat, jotkut ei edes tunnistaneet enää tavatessa jne, mutta tosiystävät ties aina että minä se olen niiden kilojeni alla. Ja kaikista säälittävistä läskeistäni huolimatta menin naimisiin ihanan täydellisen (ja hoikan sekä urheilullisen!) miehen kanssa, opiskelin itselleni ammatin, sain vakituisen työpaikan ja elän unelmaani. Oon sen verran syvän kuopan pohjalta itteni rippeet raapinu et jotkut kilot ei siinä paljoa enää tunnu vaikka ottaakin päähän että lihoin, mutta mä voin laihduttaa sitten kun musta siltä tuntuu. muut ihmiset saa ajatella ihan mitä tykkää, se on niiden häpeä.

Todella paljon tsemppiä. Itse olin 3viikkoa psyk.osasttolla ja lihoin 6kk yli 20kg eli hoikasta tuli pullukka. Enkä ole saanut niitä pois vielä. =( Toisia ei pitäisi liian herkästi arvostella tietämättä taustoja. Tosi moni syö lihottavia psyykenlääkkeitä. Normaalia nykyään. Lisäksi ruoka usein hampparit ym. epäterveellistä. Turha on läskin tuntea vahingoniloa jos ei itse ole laihtunut.

no kiva, nyt tän ketjun perusteella pitää siis harmitella paitsi pikkuhiljaa elämäntavan tuomia läskejä myös sitä että kaverit luulee niiden johtuvan psyykenlääkkeistä.....

Mutta niin kohoaa minunkin mieleni kun näen ap:n kaltaisia läskisäkkejä sulloutuneena kesävaatteisiin. Kiva itse kävellä minihame tai sortsit jalassa kun kiloja on 50.

Ihan tulee mieleen se juttu lottovoitosta, kun lukee tuon ap:n tekstin.

Jos suomalaisella on kaksi vaihtoehtoa:

1. Hän voittaa lotossa 100 000€ ja naapuri 200 000€

2. Hän voittaa lotossa 50 000€ ja naapuri ei voita mitään,

niin suomalainen valitsee ennemmin vaihtoehdon 2. Kaikista hirveintähän on se, että naapurilla menee vähän paremmin. Pönkitetään omaa huonoa itsetuntoa sillä, että toisella menee vielä huonommin.