Isälläni on syöpä... Kamalan paha mieli, unikaan ei tule :(

ja vielä porskuttaa!



Elä nyt kuolemaa sure.



Nauti kun isäsi vielä elää!



Ei sitä tiiä kuka täältä lähtee ja millon.

isäsi sairaus kuullostaa krooniselta, mutta ei agressiiviselta. Eipä siinä lääkäri voi kovin asioita ennustella. Lääkitystä kuitenkin lisätään, eli hoitoa jatketaan. Se on AINA positiivinen asia. Siis tautia yritetään tainnuttaa ja siihen on lääkitystä. Sitten vasta kun siirrytään oireenmukaiseen hoitoon, ei hoitoja sairauteen enää ole.

ei anna mitään turhia ennusteita, jotka voisi muuttua vaan menee realisteina. Hoito jatkuu ja se on Suomessa hyvää.

Otat nyt kannan, että isä hoidetaan ja sillä selvä. Jos ei onnistu niinsitten sen voi miettiä myöhemminkin. Nyt keskittyä hoitoon ja tässä olemiseen.

todettiin eturauhassyöpä 6 v sitten. Sai ensin hormonihoitoa, mutta kun hikoiluoireilu ym. kävi niin kovaks, niin muutettiin sädehoidoksi. Takana 5 onnellista vuotta, vaikkakin alituinen stressi, kun testauspäivät lähestyivät. Isälläni lisäksi monta muuta pitkäaikaissairautta...



Vuosi sitten kesälomani alkoi 5.6.Seuraavana päivänä isällä lääkäriaika yksityisellä, jonka tilasi itse, kun terv. keskus ei reagoinut isän kipuihin.Myös psa koholla. Selkärangasta löytyi kasvain:( Nyt isä on käynyt vuoden ajan hormonipistoksilla 3 kk välein. Psa on nyt todella matala, syöpä ei ole levinnyt. Välillä ollut henkisesti tosi rankkaa, varsinkin aina ennen psa-testejä.



Isä on 70, 5 vuotta. Henkisesti vahva, mutta kyllä tässä pohjalla on kaikki käyty. Mutta sattui niin, että syksyllä isän verkkokalvo silmästä repesi ja se oikeastaan vei huomion pois syövästä. Ehkä oli hyväkin, vaikka oli rankkaa, kun isä ei nähnyt mitään (toinen silmä sokeutunut aikaisemmin).



Mutta - toivoa on. Pari viikkoa sitten isä sai takaisin ajokortin, tänään hän lähti lappiin lakkoja poimimaan. Ymmärrän, että on tärkeää hänelle päästä todistaan itselleen,että vielä pystyy.



Näyttää siltä, että isän kasvain ei hirveästi etene. Minä googlasin kaikki hirvitykset vuosi sitten, mutta nyt olen rauhoittunut, Naapurustossa perusterve keski-ikäinen nainen sairastunut syöpään paljon pahemmin vuoden aikana. Ajattelen, että meillä on isän kanssa vieä monia hyviä vuosia jäljellä.



Mutta - jos isäsi terv. keskusseulassa,, kehotan etenemään heti yksityisen kautta, ei kannata jäädä jonoihin notkumaan!



*Enkuleita teillekin*

mun isällä on musolmukesyöpä.. eikä oikeastaan mitään voida tehdä.



Ei ole voitu alunperinkään.



Voi pysyä vuosikaudet kurissa, mutta sitten kun ei enää pysy, niin kuolema on aika nopeasti edessä.



Ikää sillä on 57 vuotta.

ap kiittää vastauksista.

Toivotaan, että saamme kaikki pitää isämme mahd. kauan!

Oletteko tutustuneet Taivaalliseen, rakastavaan Isään? Tässä lämmin, koskettava lyhyt video: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

olisiko meidän kaikkien isillä oikeus tutustua pelastuksen mahdollisuuteen - siihen, että heillä itselläänkin on taivaallinen Isä, joka RAKASTAA heitä http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html ja kaipaa heitä lähelleen, yhteyteensä - ja että tämän yhteyden avaamiseksi Jeesus Kristus syntyi tähän meidän maailmaan, kärsi ja kantoi aivan kaikki meidän isiemme väärät teot eli synnit, jotta kaikki isät saisivat olla VAPAITA ja pelastua ikuiseen elämään :)

Voisitko Sinä ehkä kertoa isällesi tästä mahdollisuudesta tai antaa hänelle nämä osoitteet?

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

rukoukseen - rukous saattaa eheyttää ja parantaa ihmistä henkisesti ja fyysisesti. Siitä on ihmisillä konkreettisia kokemuksia.

Toivon vilpittömästi voimia ja kaikkea hyvää teille, joiden läheinen on sairaana. Tutustukaa toki näihin sivuihin

www.rukousystavat.fi

www.healingrooms.fi

www.rukouspalvelu.fi

www.ilpoistenpiiri.net

http://esirukous.nettisivu.org/

http://www.rukousystavat.fi http://www.healingrooms.fi

http://www.rukouspalvelu.fi http://www.ilpoistenpiiri.net

http://esirukous.nettisivu.org

Olen niin pahoillani. En väitä, että tietäisin miltä sinusta tuntuu, mutta voin jotenkin kuvitella; minullakin on kokemusta vanhempien sairastamisesta.

Vietä mahdollisimman paljon aikaa isäsi kanssa (kuitenkin oman jaksamisesi puitteissa), näytä uudelleen ja uudelleen että hän on sinulle tärkeä ja rakas. Ole hänen tukenaan ja kuuntele. Pyydä ystäviäsi kuuntelemaan sinua kun sitä tarvitset, sekin helpottaa.

Yritä iloita hyvistä hetkistä ja muistoista. Muista iloita myös siitä, että isäsi on saanut elää (toivottavasti) hyvän elämän ja on elänyt jo 70-vuotiaaksi.

Joskus siteen kun joudut isästäsi luopumaan, yritä lohduttaa itseäsi ajatuksella, että tuskat, murheet, pelot ja epätietoisuus on silloin ohi.

Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja isällesi!

Alkuperäinen kirjoittajahan ei maininnut isänsä ikää. Sekoitin iän jonkin muun tässä ketjussa kirjoittaneen isän ikään.

Mieheni isällä todettiin eturauhassyöpä noin maaliskuussa tänä vuonna. Alkoi saada hormonihoitoja ja seuraava aika olisi ollut kesäkuussa. Ajattelimme, että pikku hiljaa ja kai ne hoidot ainakin hidastavat. Eli ei paniikkia.



Sitten: hän löytyi toukokuussa yhtenä aamuna vuoteestaan kuolleena. Oli oksentanut verta. Eli appeni kuoli johonkin ihan muuhun ja aivan yllättäen. (Tulokset eivät ole vielä tulleet.)



Sulle sanon: mieheni järkyttyi tästä syvästi ja ajattelee, että jäi sanomatta, miten hän isäänsä rakastaa jne. Eli ei saanut jättää hyvästejä.



Eli: ei isäsi välttämättä kuole syöpään. Mikä vaan voi tulla ennen sitä. Rakasta häntä nyt ja kerro se.