Henkisesti niin paha olla että ruoka ei maistu ja oksettaa

mekaanisesti kuin konetta: Pakota alas mahdollisimman ravitsevaa ja vitamiinipitoista ruokaa/juomaa. Tee vaikka pirtelöitä marjoista tai purista hedelmiä tuoremehuksi. Syöt kaikkea, mitä alas saat ja vaikka väkisin. Käy ostamassa vitamiini- ja kivennäisainelisiä ja nappaa niitä naamaasi. Ja jos uni meinaa jäädä, mene mahdollisimman HETI hakemaan lääkäristä nukahtamispilleriresepti (eri asia kuin unilääkkeet eikä addiktoiva).



Elimistösi on nyt henkisestä kuormituksesta johtuvassa stressitilassa, ja jos rääkkäät sitä vielä fyysisesti, romahdus voi tulla nopeasti.



Kun ei syö eikä nuku, menee jo muutamassa päivässä tosi heikkoon ja huonoon kuntoon fyysisesti ja tämä taas moninkertaistaa henkisen kuormituksen. Teet vääriä ratkaisuita, et osaa ajatella selkeästi etkä käyttäytyä rakentavasti...Niin sanotusti "flippaat" eikä se ainakaan auta mahdollisessa erotilanteessa tai parisuhteen selvittelyissä.



Hyväksy se tosiasia, ettei nopeaa ratkaisua ole. Tulet kipuilemaan jonkin aikaa, eivätkä ajatukset tai tunteet selkiydy hetkessä. Tulee ristiriitaisia tunteita ja tekoja. - Mutta kuten sanottu, pidä itsesi fyysisesti toimintakykyisenä, vaikka väkisin; se auttaa jo paljon!



Voimahali näin virtuaalisesti! Ja muista, kävi mitä kävi, aika parantaa haavat. Se on klisee, mutta tosiasia. Ikävä tosiasia on tietty se, että joskus toipumiseen tarvitaan aikaa paljon, ja sinä aikana joutuu kokemaan kovaakin henkistä kipua. Jonain päivänä, oli se sitten puolen vuoden tai viiden vuoden päästä, olet päässyt yli tästä(kin) tuskasta ja olet taas onnellinen.



terveisin: been there, done that

kuvittele se, mitä silloin tapahtuu? Ajattele miten sitten toimit, mitkä ovat ensimmäiset asiat mitä pitää tehdä. Toivotaan, että se on vaihtoehto b, joka ei koskaan tapahdu ja kaikki menee loppujen lopuksi hyvin eikä koskaan toteudu. Mutta kun hahmotat sen mieleesi valmiiksi, se ei tunnu niin pelottavalta ja isolta kuilulta jos olet sunnitellut senkin mahdollisuuden.



Epätietoisuudessa eläminen on todella raskasta. Kun lopullinen tieto tulle, se on loppujen lopuksi helpotus vaikka sattuisikin.

Tiedän niin tunteen, itselläni oli muutama kuukausi aivan samanlainen olo, eikä siihen kyllä auta yhtään mikään, ainoastaan se, että sa puhua ja purkaa pahaa mieltä kaikille, jotka vähänkään jaksaa kuunnella. Se kun on sydän niin rikki, että kaikki tekee kipeää, vaikka edes se telkkarin katsominen. Ainut mikä oli jotenkin "lohduttavaa" oli VESSASSA käynti, en tiiä mikä siinä oli, mutta ravasin vessassa koko ajan, koska sen hetken pystyin tekemään edes jotakin, kaikki muut oli vaan kauheaa;( Mutta vaikket nyt usko, niin parin viikon päästä voit jo paremmin, ainakin minua jotenkin auttoi, kun päätös oli tehty, ja sain itkeä ja kipuilla, enkä tavallaan enää voinut jäädä tuudittautumaan, että tilanne vielä korjaantuisi. Tietenkin toivon, että saatte asiat selvitettyä, mutta jos ette, niin selviät kyllä, vaikka se sattuu niin pirusti!

usko pois, se menee ohi. Ihan varmasti, itselläni meni ohitse sillä hetkellä kun tein päätöksen erosta.

siis mulla on sama, et toi vessassa käynti jotenki aina helpottaa. juonki siks vähän väliä, et voi ravata vessassa edes. ihan pimeetä, voi ihmisen pää olla sekasin. Turhauttaa, ahdistaa, oksettaa, paha olo. Ja teen kaikkeni et sivuutan totuuden koko ajan, et ei elämän turhuus tuu liian kovasti päälle. Vaikka koko klöntti siältä pitäs purkaa, mut tottunu jo niin tähän et oksettaa vaan koko ajan ja toisaalta nauttii siitä :(

Onneksi löysin tämän vanhan ketjun...olen NIIN samassa tilanteessa juuri nyt, että oksennan kohta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2011 klo 17:27"]

Töissä ajatukset harhailee...en pysty tekemään mitään kotona, edes katsomaan telkkaria. Kävin kahden tunnin juoksulenkillä. Se on ainoa hetki kun helpottaa. Parisuhde vaakalaudalla enkä tiedä mitä tekisin. Olen ihan hajalla jos meille tulee ero. Olen ihan rikki jo nyt.

[/quote]

Miksi miehesi haluaa eron? Oletan että sinä et halua koska sitä murehdit. Sillä eihän kukaan murehdi asiaa jonka on itse päättänyt

Itsellä tää vaihe nyt..kotona kylläkin en töissä. Mies ei eroa halua mutta itse en jaksa hänen ryyppäämistä katsoa. Muutenkin vaikeaa ollut itsellä.

Meillä mies on löytänyt uusia ystäviä jotka ovat naisia..ja viettä aikaa heidän kanssaan..minulla on niin paha olla ja kun en osaa pitää suutani kiinni asiasta..ja kun mieheni ei osaa puhua tunteistaan..Minä varmaan hajoitan tän suhteen valittamisella..