Haastava erityislapsi ja matkailu?

Tiedät itse missä kulkee raja.

Onko lapsella lääkitys?

Mulle raja kulkee siinä, jos muut ihmiset hyökkii päälle.

Meillä lievästi kehitysvammainen poika ja kesällä haastava sosiaalisissa tilanteissa, aina ajoittain.

Teki tänään jotain sellaista, missä kulkee raja ja nyt huomenna varailen pojalle paikkaa hoitokodista, jos sinne vaan mahtuu.

Tietää, että joutuu sinne miettimään tekosiansa.

Mikäli asettaa teidät helvetillisiin tilanteisiin, niin en ottaisi, mutta jos jotenkin pärjäilette, niin ottaisin.

Miläli hyökkii muiden lasten päälle, niin en missään tapauksessa ottaisi.

Miten onnistuu teiltä muilta? Meillä on 11v erittän haastava, hankala ja sosiaalisissa tilanteissa heikko lapsi.

Raivareita, kiinnipitoja jne.

Nyt meillä on matka varattuna, mutta nyt pohdin uskallanko ottaa tuota lasta mukaan lainkaan.

Mitä ihmettä mä teen?

On matkusteltu aikasemmin suht ongelmitta, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on näitä kaaottisia tilanteita ollut huikeasti enemmän.

Osin tuntuu siltä, että teen kaikille palveluksen jos en otakaan häntä mukaan. Hänen on mahdollsita olla muualla lomamme aikana.

Välillä täytyy ajatella itseään ja muutakin perhettä. Jos teillä on muitakin lapsia, millainen heidän lomastaan tulee, jos tuo 11-v on mukana? Kaiketi hekin joskus ansaitsevat ihan oikeaa lomaa. Tai jos olette vain te aikuiset, niin itsehän te tiedätte, saatteko lomasta mitään irti jos lapsi on mukana. Vai kalvaako sitten syyllisyys, jos lapsi jätetään reissusta, ja se pilaa loman.

Itse varmaan jättäisin lapsen pois reissusta.

Laittaisin hoitoon siksi aikaa kun lähtisin reissuun, turhaa vaan pitlaa reissun jos hakkaa ja potkii toisia turhaan ja aiheetta, oppiipahan aikaan olemaan kunnolla.

mun erkka halusi koneeseen ekojen joukossa, kun pääsi paikalleen rauhoittui heti, pelko oli että ei ehdi koneeseen.



Bussimatkoista luovuttiin, otettiin mielummin taksi hotelliin.



Muutenkin matkat sujui hycvin kun otti tietyn rytmin, lapsi tiesi aina mitä seuraavaksi tapahtuu.



Älä jätä pois!

Laittaisin hoitoon siksi aikaa kun lähtisin reissuun, turhaa vaan pitlaa reissun jos hakkaa ja potkii toisia turhaan ja aiheetta, oppiipahan aikaan olemaan kunnolla.

Eikä tuota pidä lapselle minään rangaistuksena esittää. Mutta ei teidän silti tarvitse aina tolkuttomasti yhden takia venyä, joten jos uskot että se on sen arvoista, viettäkää mukava perheloma ilman lasta.

Hän ei itse nauti mistään vieraista paikoista ja muille loma ei ole loma jos hän ei ole mukana, surullista mutta totta.

Joka toinen vuosi raaskin laittaa pojan hoitoon viikoksi, jotta muu perhe voi tehdä lomamatkan.

On ollut väkivaltaisia tilanteita. Matkalle on meidän lisäksi lähdössä muutama tuttavaperhe. Ja ne kaikki muut kanssamatkustajat.

Tarkoituksena on tosiaan lähteä lonalle rentoutumaan, eikä painia siellä itku kurkussa.

Päätöksen vaikeutta askarruttaa syyllisyys, omatunto. Ja ilman muuta millaisen järkytyksen itse lapsi saisi jos matka ei hänen osaltaan toteudu. Hän on osin odottanut sitä kovasti ja toisinaan taas kuulee häneltä, ettei kiinnosta jne. Ja nämä lausahdukset tulevat usein suuttumusken aikana.

Siksi tätä asia tänne pohdin, koska päätös on kertakaikkisen vaikea. Tuntuu, että teen niin tai näin niin aian se vastaus on väärä.

koska ei meistä kukaan tiedä, onko meidän lapsi yhtä haastava ja samalla tavalla haastava.



Minä olen aina ottanut meidän erityislapsen mukaan, vaikka kaoottisiakin aikoja on ollut. Ennen kaikkea siksi, että ne matkat ovat olleet tärkeitä hänen kehitykselleen ja perheen yhteisyydelle. Niistä on selvitty kun:



1) kohdetta valitessa on otettu huomioon, mikä lapselle ehdottomasti ei sovi. (Lontoo ja NYK ei sovi meidän lapselle, liian isoja ja kiireisiä. Berliini oli fine. Kaikki pienemmän kaupungit on fine. Rantalomakohteet ihan mahdottomia: PItää saada liikkua.)



2) päivärytmistä pidetään kiinni matkallakin. Syömään ja nukkumaan tasaisin välein. Verensokeria ei saa päästää laskemaan tai tulee isoja ongelmia.



3) Säännöt ja ohjelma selvillä lapsen kanssa etukäteen: lapsi tietää, mihin mennään, milloin syödään ja häntä infotaan ajoissa ja yksiselitteisesti kun tulee muutoksia. Päivän ohjelma käydään läpi edellisenä iltana, joka aamu ja tarkennetaan matkanvarrella heti kun sen tarkentuu.



4) Jos lapsi väsähtää, istutaan johonkin hiljaiseen paikkaan lepäämään ja rauhtoittumaan (kirkot on hyviä ja ilmaisia tähän tarkoitukseen ja niitä on lähes kaikkialla. Vaikka ei olisi pätkääkään uskovainen, niissä on hyvä ja viileä istua ja yleensä jotain katsottavaakin riittää.)



5) ei liian tiivistä ohjelmaa. Ei myöskään kokopäivämakoilua, meidän lapsi ei, kuten sanottu pysty siihen vaan tarvitsee liikuntaa ja toimintaa.



6) hotelli olisi syytä olla hyvä, koska se on matkan ajan lapsen "turvalinnoitus". Ei mitään hostellelleja...





Mut toki teidän lapsi voi olla meidän lasta vaikeampi, vaikka olenkin kokenut meidän lapsenkin pahimpina aikoina varsin aika vaikeaksi. Joskus voi tulla tilanne, jossa muiden lasten on saatava oman kehityksensä takia mennä ilman sen erityisen erityisehtoja. Toisaalta se toisten huomioonottaminen samoin kuin se, miten asioita tehdään vaikeuksista huolimatta on tärkeä osa heidänkin kehitystään...

mun erkka halusi koneeseen ekojen joukossa, kun pääsi paikalleen rauhoittui heti, pelko oli että ei ehdi koneeseen. Bussimatkoista luovuttiin, otettiin mielummin taksi hotelliin. Muutenkin matkat sujui hycvin kun otti tietyn rytmin, lapsi tiesi aina mitä seuraavaksi tapahtuu. Älä jätä pois!

Ihan normaali arjessa ja sekään ei tahdo toimia.

Tiettyä joustoa jossain ja osin missä aita on matalin. mutta tietyuin rajoin. Onhan hänen kuitenkin tarkoitus oppia elämään täällä muiden kanssa. niin nyt, kuin sitten aikuisena. ap.

Hänen käytöksensä varmasti häiritsee muita, pelottaakin. Ja itse ette rentoudu yhtään.



Eräs erityislapsi oli samassa paikassa lomalla kanssamme. Hän mm. tulin ja raapi muut lapset verinaarmuille ihan huvikseen kesken ruokailun, heitteli astioita seinään ja hakkasi vanhempansa mustelmille. Kaikilla oli loma pilalla. Nykyään lapsi on laitoksessa kaksi viikkoa ja kaksi kotona, ei sitä muuten kukaan olisi kestänyt.

Jotkut oireilevat niin pahasti että heidät pitää eristää muusta maailmasta. Todella paljon lapsia elää laitoksissa, he ovat vaaraksi itselleen ja muille teini-iästä alkaen. Vanhemmat vaan hyssytelleet "ei tässä mitään, on vähän haastava tämä lapsi".



11 v. jo näkee onko mitä odotettavissa. Jos ei pysty olemaan niin ainakin tarvitsee tosi vahvan lääkityksen. Sen ikäinen on jo iso kooltaan eli vaarallinen. En todella haluaisi tuollaisen lapsen kanssa lomalle, ei olisi kivaa kenelläkään.

mun erkka halusi koneeseen ekojen joukossa, kun pääsi paikalleen rauhoittui heti, pelko oli että ei ehdi koneeseen. Bussimatkoista luovuttiin, otettiin mielummin taksi hotelliin. Muutenkin matkat sujui hycvin kun otti tietyn rytmin, lapsi tiesi aina mitä seuraavaksi tapahtuu. Älä jätä pois!

Ihan normaali arjessa ja sekään ei tahdo toimia.

Tiettyä joustoa jossain ja osin missä aita on matalin. mutta tietyuin rajoin. Onhan hänen kuitenkin tarkoitus oppia elämään täällä muiden kanssa. niin nyt, kuin sitten aikuisena. ap.

Oletko miettinyt mikä meni vikaan kun lapsesta tuli niin äkäinen ja yhteiskuntaa vihaava kauhukakara, onko teissä vanhemmissa se vika että olette paaponeet sen pilalle, hemmotellut ja antanut kaiken periksi, osaisin kuvitella tilanteen jossa puhevikainen vesseli väkertää jotain ritsaa jolla ampuu naapurin ikkunan paskaksi ja te kehutte miten on osannut rakentaa niin hienon ritsan, oletko koskaan kuullut kurittamisesta, lapsella pitää olla kuri vaikka sitä rakastaakin ja sen ei tarvi antaa juosta persepaljaana 11vuotiaana pitkin pihoja naapureita haukkuen ja kiviä heitellen.

Jotkut oireilevat niin pahasti että heidät pitää eristää muusta maailmasta. Todella paljon lapsia elää laitoksissa, he ovat vaaraksi itselleen ja muille teini-iästä alkaen. Vanhemmat vaan hyssytelleet "ei tässä mitään, on vähän haastava tämä lapsi". 11 v. jo näkee onko mitä odotettavissa. Jos ei pysty olemaan niin ainakin tarvitsee tosi vahvan lääkityksen. Sen ikäinen on jo iso kooltaan eli vaarallinen. En todella haluaisi tuollaisen lapsen kanssa lomalle, ei olisi kivaa kenelläkään.

Meillä on lapsella diagnoosit, lääkitykset, terapiat. Tässä meillä ei olla hyssytelty, ei lakaistu maton alle "ongelmaa".

Lapsemme on monien sattumien kautaa ja sekä meidän, että lapsen onneksi päässyt osittain laitoshoitoon. Lapsen hoidossa on ollut takkuilua (palvelujen saanti) ja tässä on pitkä tie kohti parempaa. Ja nyt, kun laspi on ollut kotilomilla niin tulee näitä ajatuksia, että miten jaksaa viikon matkalla jos viikko kotona on tuskien taivalta toisinaan.

Ja todelllakin ajattelen myös muita, mutta tämääidin rooli ja tällasiet rarkaisut ja päätökset ei ole helppoja.

oli mukana etelässä. Otettiin kahtena eka päivänä mukaan rannalle ja kaupungille, ja sen jälkeen lapsi kieltäytyi lähtemästä mukaan mihinkään. Ei jaksa kävellä pitkään eikä jaksa hälinää kauan.



Tämän jälkeen oli päivät hotellihuoneessa pelaamassa tietokonetta ja välillä kävi uimassa hotellin uima-altaassa. On jo 13-vuotias, ja ymmärtää ettei saanut lähteä hotellin alueelta pois. Sitten kävi meidän kanssa syömässä hotellin vieruskaduilla ja yksin ostamassa jätskiä ym. läheisestä supermarketista, kun olimme hotellilla.



Me vanhemmat kiertelimme päivisin ja iltaisin kaupungilla nähtävyyksiä katsomassa 3-5 tuntia kerrallaan ja sitten välillä uimassa ja syömässä lapsen kanssa.



Kaikki olimme näin tyytyväisiä. Jos olisimme pakottaneet lapsen mukaan nähtävyyksiä katselemaan, ei lomasta olisi tullut varmaan mitään. Lapsikin tykkäsi, kun sai tehdä sitä mitä halusi.



Hiukan vain nolotti hotellin väki ja mm.siivoojat, että ajattelevatko ettemme halunneet ottaa lasta mukaan mihinkään, kun aina oli yksin hotellihuoneessa tai altaalla.

en ois voinut kuvitellakaan jättäväni erityislasta pois perheen lomareissulta. Lapsi on 9v, ja haastavia tilanteita kyllä järjestää. Etenkin kaikissa uusissa asioissa, joita siis lomamatkakin oli pullollaan.



Mutta mä haluan osoittaa tälle lapselle, että hän on mulle rakas ja tärkeä, enkä mä hylkää häntä mistään syystä. Siksi ei tullut mieleenikään laittaa lasta siksi aikaa jonnekin, että muu perhe pääsee reissuun.



Meidän perhe on siis yhden vanhemman perhe, ja olin lomamatkalla yksin lasten kanssa. Viikon verran kierreltiin Suomea, autolla liikuttiin ja hotelleissa ja kylpylöissä oltiin yötä. Ihan onnistunut loma meillä kaikilla oli, vaikkakin tämän lapsen kanssa tulikin välillä tilanteita eteen. Mutta niistä selvittiin, ja saimme viettää ihania ja ikimuistoisia päiviä koko perheen kanssa yhdessä.



Ja provoajat, erityislapset eivät "saa alkuansa" siitä, ettei heillä olisi mitään sääntöjä tai rajoja. Mun kolme muuta lasta ovat aivan normaaleja, vain tämä yksi on erityinen. Ja syyt sille ovat traumaattiset kokemukset varhaislapsuudessa, tämän lapsen psyyke ei kestänyt kokemaansa vaikka muut lapset selvisivät pienemmin vaurioin. Ehkä asialle on jotain biologistakin syytä, synnynnäistä, mutta missään nimessä syynä ei ole kasvatus tai sen puute.

olla noin vaativan lapsen vanhempi. Ajatelkaa asiaa nyt siltä kannalta että te tarvitsette lomaa, arjestanne ja lapsestanne!



Lapsi on ilmeisesti niin sairas, että hän ei voi käytökselleen mitään. Hyvä että hän saa apua. Mutta ihan oikeasti teidän pitää nyt ajatella niitä muitakin lomailijoita... Ei ole oikein että heidän lomansa menee pieleen lapsenne takia.



Esimerkkinä kerron käytöshäiriöisestä pojasta, joka puri tyttöäni pahasti. Tyttö sattui olemaan vaan jäätelö kädessä ja tämä lapsi halusi sen. Vanhemmat pahoittelivat ja maksoivat uuden jäätelön, mutta se ei siinä tilanteessa paljon lohduttanut. Tyttö muistelee tapahtumaa vieläkin kolmen vuoden jälkeen, lisäksi hänellä on ikuinen arpi kädessä. Poika puri niin että lähti pala ihoa irti.

Mitä tarkoitat "erityislapsella" eli miksi lapsenne on erityislapsi? Tuo lomailun haastavuus kuulostaa niin tutulta, vaikka meillä on ihan tavalliseksi luokiteltuja lapsia. Eli en ihan ymmärrä, mistä on kysymys.

Hommatkaa lääkitys lapselle!

Mitä tarkoitat "erityislapsella" eli miksi lapsenne on erityislapsi? Tuo lomailun haastavuus kuulostaa niin tutulta, vaikka meillä on ihan tavalliseksi luokiteltuja lapsia. Eli en ihan ymmärrä, mistä on kysymys.

Meidän erittän haastavalla erityislapsella on diganooseina Asperger, AD/HD.

Sellaiset, joilla on samanlaista ymmärtää aika tarkoin mitä tarkoitan ja millainen lapsi on kyseessä.

Hyvä ystäväni tuumasi minulle kerran, että hänen omien lapsiensa uhmaiät ei ole mitään verrattuna meidän tilanteeseen.

Tourette ja adhd.