Opettaja (kemia/fysiikka) ei pidä kokeita - mitä teen?

arvioidaan osaamista. Kokonaisosaamisesta se ei kerro. Teinä kertoisin opettajalle, että arvosana perusteet ovat jääneet askarruttamaan. Eiköhän opettaja vastaa viestiin ja kerro, mihin arvioinnin perustaa. Voitte itsekin lueskella opetussuunnitelman perusteista arviointikriteereistä.



-ope

-ope

arvostelen myös tietyt oppilasdemonstraatiot (siis ne "pomminvärkkäämiset"), työkirjan, pistokokeet, työskentelytaidot (pidän kirjaa) ja esitelmän. Näistä tulee oikeastaan jo aika iso osa numeroa ja näissä pääsee loistamaan erilaisilla taidoilla, myös ne hiljaiset ja hissukat.

Kokeetkin pidän, mutta niillä ei ole ehkä yhtä suurta painoarvoa kuin jossain lukuaineessa.

Mä en pidä kokeita, vaan arviointi perustuu työselostuksiin, esitelmiin, tehtäviin ja muihin tekemiini havaintoihin. En näe ops:n arvioinnin mukaisena että teen kokeen ja lasken pisteet ja katson taulukosta, minkä numeron annan. Tehtävien yms. kautta on paljon helpompi verrata oppilaan arviointikriteereihin. Tehtävät yms. ovat myös syntyneet arviontikriteereiden kautta, jolloin osaamisen mittaaminen on helppoa. Opiskelijat ovat kokekeet tällaisen arvioinnin reiluna.



Samaa teen myös matematiikassa.

hiljaisempia oppilaita ei opettajakaan muista.

lähettäisin ehkä sähköpostin sekä opettajalle että rehtorille ja niin että näkevät että se meni molemmille.

hiljaisempia oppilaita ei opettajakaan muista.

Ehkä hän arvioi tehtyjä käytännönkokeita, ryhmätöitä, esitelmiä, pistareita tms.

lähettäisin ehkä sähköpostin sekä opettajalle että rehtorille ja niin että näkevät että se meni molemmille.

Minä olen sellaisessa asemassa, että voisin olla niin viestin lähettäjä kuin kumpi tahansa vastaanottajista.

Arvosteluperusteita on ainakin hyvä kysyä, jos vaikuttaa siltä, että oppilas ei saa tällä tavalla oikeudenmukaista numeroa.

En sano, että tapa olisi väärän, jos opettaja tarkastaa ja arvostelee tehtäviä, eikä kovin suuresti arvosta ulkomuistista vastattuja kokeita.

Varsinkin fysiikka ja matematiikka ovat oppiaineita, joissa voi menestyä hyvin kahdella eri tavalla: muistamalla ulkoa kaavoja ym. vaikka niistä ei mitään ymmärrä, tai ymmärtämällä asiat, vaikka niistä ei mitään muista. Molempia olen tavannut ihan yliopistotasolla.

Kannattaa myös katsoa opetussuunnitelma ja sen tavoitteet (löytyy koulun nettisivuilta). Arviointiin vaaditaan varmasti muutakin kuin läksyjen teko ja tunnilla viittaaminen eli ehkä opettaja on teettänyt ryhmätöitä tms.



Joka tapauksessa tuo tyyli ei suosi hiljaisia ja arkoja, ja asiasta ehkä kannattaa vihjaista opettajallekin. Kysy myös lapseltasi, onko opettaja kertonut arviointiperusteet lukuvuoden alussa.

[iNyt ottaa päähän lapsen puolesta kun opettaja arpoo hihasta oppilaiden numerot.

[/quote]

Tuskinpa arpoo mitään. Aivan kuten muutkin jo kirjoittivat, voi arviointi perustua muullekin kuin kokeille. Jos lapsi on tottunut pärjäämään "vain" ulkoaoppimalla, voi toisenlainen systeemi tuntua aluksi hankalalta. On hienoa, että eri opettajat voivat käyttää eri menetelmiä niin, että muutkin kuin ne hiljaiset hissukat voivat pärjätä oppiaineissa. Useimmin pidetään kai niitä perinteisiä kokeita. Oikeassa elämässä sitten kuitenkin täytyy osata tehdä projektitöitä muiden kanssa, suunnitella esitelmiä, etsiä eri näkökulmia, kyseenalaistaa lukemaansa jne. Lapsen pitää oppia muutakin kuin vastailemaan kokeisiin korrektisti.

Tarkoitan siis sitä, että ne mittarit eivät ole pärstäkertoimen mukaisia vaan ihan todellisia tehtyjä töitä, joista on saatu numerot ja joista on tiedotettu niin oppilaalle kuin kotiinkin. Millä ihmeellä se oppilas voi varautua tulevaan numeroon tai yrittää parantaa, jos ei ole hajuakaan, mitä se ope arvostaa ja mikä numero on tulossa.



On hienon kuuloista selittää, että arviointi perustuu esitelmiin ja työskentelytaitoihin, jos oppilailla ei ole hajuakaan, minkälainen esitelmä tai mitkä työskentelytaidot riittävät kiitettävään. Nämä arvioitikriteerit pitäisi selittää niin lukukauden alussa kuin myös aina arvioitavan osuuden jälkeen. Esim. jos oppilaat ovat tehneet esitelmän, on opettajan kerrottava, miksi jonkun esitelmä oli vain seiskan arvoinen, mitä siitä puuttui, koska muuten se on vain pärstäkertoimen mukaista arviointia tai mutua.



Minusta tuollaiset arviointitavat ovat loistavia, jos ne yhdistetään edes jonkinlaiseen "neutraaliin" arviointitapaan, pikkukokeeseen tai läksynkuulusteluihin. Jos arviointi on kuitenkin pelkästään opettajan mutua, ollaan pahasti metsässä.



Lisäksi vanhempia pitää tiedottaa menestyksestä edes jossakin vaiheessa. Kyllähän me toisenlaiset opetkin laitamme koetulokset vanhemmille tiedoksi.

ettei enää kokeita välttämättä pidetä. Arviointia pyritään suorittamaan muilla tavoin kuin testaamalla ulkoaopittua. Eli ap, lapsesi opettaja haluaa selvästi kehittää opetusta ja arviointia eli hän ei todellakaan toimi väärin. Arvostelurusteista voit toki kysyä, mutta en ymmärrä, mitä rehtori tähän kuuluu. Rehtori ei päätä numeroita ja opettajilla on aika autoniminen asema näissä asioissa, ellei toisin todisteta. Sitä paitsi ajatteletteko te lainkaan rehtoria. Luuletteko, ettei rehtoria suorastaa vetuta lukea vanhempien kitinöitä, joihin hänet laitetaan postin toiseksi saajaksi? Luuletteko, että rehtori on joku suuri pomo siellä koulussa ja te pystytte hänen kauttaan pelottelemaan opettajia? Suurin osa opettajista pyyhkii rehtorilla takapuolta...



t: ei ope, mutta koulumaailman tunteva

Oikeasti koen,että paljon tehokkaampaa oppimista tapahtuu juuri projektien,testien ja erilaisten tiedonhakumenetelmien kautta. Meille on ollu t oikea onnenkantamoinen päästä kouluun,jossa perinteisiä kokeita ei juurikaan ole - eikä muuten perinteisiä kirjojakaan,silti lasten oppiminen ei ole koskaan ollut näin laaja-alaista ja tehokasta. Opettajalle helpoin vaihtoehto on taatusti se "rasti ruutuun" koe ja moni oppilaskin ssitä pitäisi,koska projektit ja raportit teettävät hurjan paljon töitä-

nostettu ylös.



Tältä syksyltä kuuluu hyvää, opettaja vaihtunut ja koekin pidetty ja tuloksena 10.



Lapsi on tyytyväinen.



Onneksi yläkoulua vielä jäljellä niin päättötodistuksen numero on muuta kuin 7.

Kyseinen oettaja on jäänyt eläkkeelle.

miten se lapsen oppiminen näkyy. Oppiiko siellä vain tietty ryhmä ja loput laiskiaiset pysyvät yhtä tyhminä kuin ennenkin?



Moniin jatkokoulutuspaikkoihin on pääsykoe. Yleensä esseevastauksella arvioidaan oppilaan kyky selviytyä jatko-opinnoista. Jos ei ole joutunut näitä esseevastauksia harjoittelemaan, onko ainoa tavoite jatkokoulutuksen suhteen päästä amikseen. Esim. yliopistolla tentitään suorituksia, koska se on paljon neutraalimpi tapa arvioida suortuksia kuin opettajan omanapainen arviointi. Minkälaiset arviointikriteerit ovat sellaisella opettajalla, joka perustaa kaiken pärstäkertoimeen?