"Ihminen joka ei ole mikään"

ei noin suoraan sanottuna, mutta sellaisen ylimielisen tavan asennoitua tietynlaisiin ihmisiin. Tunnen esimerkiksi ihmisiä, joille korkea koulutua on lähes ihmisarvon mittari. Tehdään kaikki, että lapsille tulisi korkea koulutus ja lasten kaveritkin valitaan korkeakoulutettujen vanhempien jälkeläisistä. Muunlaisia ihmisiä ei kauheasti arvosteta. Koulutus kertoo ihmisen tärkeyden. Tai sitten ihmisen varakkuus on se tärkeyden mittari.



Karmeaa on, että nuo ihmiset pitävät itseään sivistyneenä. Vielä karmeampaa, jos nuo pääsevät johonkin päättävään asemaan.

siis mä olen maalta (ihan maatila) ja meillä tätä harrastetaan niin että ihmisiä mitataan ja arvotetaan työn kautta. Ja ihan suoraan (tai ei nyt päin naamaa kenellekään) vähätellään: "eipä siitä ole tähän tai tuohon", "ei se ihminen ole oikein mikään". Rasittavaa, ja ahdistavaakin.