Onko enää mitään järkeä edes yrittää saada suhde korjattua?

Minulla ja miehellä on ollut alusta asti myrskyisä suhde. Raskauden aikana kaikki sitten rauhottui ja meillä oli oikeinkin mukavaa. Kun lapsi syntyi alkoi riidat. Mies ei ymmärtänyt oman ajan tarvettani ja sitä, että en välttämttä ehdi tehdä kaikkea kotona sillä sekunnilla kun tarve olisi. Tämä kaikki johti siihen, että mies tuli eräänä aamuyönä riehumaan kotiin kännipäissään (on ennemmin tehnyt myös tuota, mutta raskauden alkuvaiheen jälkeen jätti viinan). Minä pelästyin (pelkään miestä kännissä väkivaltaisuuden vuoksi) ja suutuin niin paljon, että pakkasin oman ja lapsen tavarat ja muutin pois omaan asuntoon.



Ollaan oltu eron jälkeen paljon tekemisissä ja tosi paljon ollaan lapsen kanssa miehen luona, ollaan tehty reissuja kolmistaan kesän aikana jne.

Puhuttu ollaan ja paljon, saatu selvitettyäkin asioita ja ymmärretty suhteemme ongelmia puolin ja toisin.



Nyt ollaan mietitty yhteenpaluuta ja -muuttamista. Kuitenkin sitä miettii, että olisiko siinä mitään järkeä? Pelkään, että mies taas tarttuu pulloon ja alkaa riehumaan ja väkivaltaiseksi. En haluaisi, että lapseni joutuisi katselemaan samaa mitä minä lapsena. En myöskään haluaisi, että tämä menisi lapselliseksi on-off-touhuksi.

Toisaalta mies on yrittänyt nyt todistaa, että haluaa perheensä takaisin ja ettei enää ota alkoholia.



Haluaisin perheeni takaisin yhteen saman katon alle. Onko kenelläkään neuvoja tai mielipidettä asiaan? Onko kukaan kokenut samaa, kokemuksia?