Vastasynnyttäneen äidin kotiinpaluujännitys

t. nyt jo kotiin palannut ap

mulla on ollut tuota samaa. Mutta ajattelin sen vain olevan luonnollista jännittämistä, en osannut ajatella sitä stressiksi asti. Kai se on ihan normaalia uuteen vaiheeseen siirtymistä.

koska anoppi oli heti tunkemassa kylään (yökylään koska asuu niin kaukana). Mun ja miehen pyynnöistä huolimatta tuli heti ekalla viikolla. Onneksi ihana appeni vei sen pois heti seuraavana aamuna perustellen, että mä oon ihan järkyttävän väsyneen näköinen. Ja anopin paras puoli on kun appi sanoo napakasti, se ei sano mitään vastaan

Oon kaikkien neljän kanssa ollut 3-4 päivää sairaalassa, nauttinut ihanasta rauhasta kaksistaan uuden vauvan kanssa, syönyt muiden tekemiä ruokia ja vaihtanut surutta lakanoita niin, että joku muu pesee ne. Katsonut telkkua, lukenut kirjoja, tehnyt käsitöitä ja etenkin imettänyt, imettänyt ja imettänyt. Käynyt rauhassa suihkussa ja vessassa. Olo on ollut kuin hotellissa!



Kotiinpaluu on aina jännittänyt, ekan kanssa tietty kun kaikki oli niin uutta, muiden kanssa se, että miten jaksan palata kotirumbaan, ja miten jaksan sen hulinan sairaalan rauhan jälkeen. Hyvin olen aina jaksanut, mieskin on yleensä heti pitänyt 3 viikon isyysloman, mutta tiedän kyllä tuon jännittämisen! Ja toki mulla on ikävä isompia lapsia siellä sairaalassa, mutta sehän on vaan muutama päivä.