Mua painostetaan sukukokoukseen >:(
Lauantaina olisi sukukokous ja mua ei kiinnosta tippaakaan.
Olen pienen lapsen yh ja lapsi on silloin menossa isälleen ja mulla on viikon ainut vapaapäivä ja -ilta. Lopun ajan olen ihan 24/6 kiinni lapsessa.
Mua ei kiinnosta pitää mitään kulissia pystyssä siitä, että meidän suku olisi erityisen hieno ja käydä vanhalla sukutilalla, joka on nykyään jo muiden omistuksessa. Mielestäni sukumme on ollut riitaisaa, hankalaa, itsekästä ja ylpeää (minä varmaan edustaisin kyllä hyvin sukuani :D ) ja en aio kokoontua moisia muistelemaan.
Itseasiassa isäni uhkasi jopa tappaa minut kun olin pieni.
Ja toisekseen, mua ei kiinnosta tavata vieraita ihmisiä vain sen takia, että he sattuvat olemaan sukulaisia ja selittelemään heille elämäntilannettenani; kuinka olen vielä yli kolmekymppisenä opiskeija, miestä ei ole ja autokin vanha ja huono.
Äitini inttää ja kinisee ja hänelle jo hermostuin ja nyt sitten soittelee mulle serkkuni ja painostaa. Voi perkele, en minä niin tärkeä siellä ole eikä juhlat yhtä ihmistä kaipaa! Vaikka mun lapsi sattuu olemaan suvun nuorin vesa, niin hänen isälleen meno on monta kertaa tärkeämpi juttu. Ja minä olen niin poikki, että tosiaan haluan levätä ja vaikka ennemmin tavata ystäviäni ja rentoutua.
Ettäs tiiätte.
Kommentit (13)
ja rentoudu hyvin. Et sä niissä sukujuhlista saa kuin päänsäryn kirjoituksestasi päätellen.
koska jotkut eivät pidä kulisseja pystyssä ja heillä menee silti hyvin.
ja jos et halua mennä, niin et mene. Piste.
Toisaalta joskus voi käydä niinkin, että tilaisuudessa onkin tosi mukavaa. Tuntuu, että jotenkin häpeilet sitä, että ei ole miestä ja ammattia jne. Minusta se on turhaa ja se ei saisi olla esteenä menemiselle.
Mutta meidän suvussa katsos ollaan parempia ihmisiä ja mun kuviot on vähän semmoisia vieraita! Mutta on mulla sen verran itsetuntoa että se ei ole mistään kehtaamiseesta kiinni.
Olen vaan väsynyt selittämään (kun noita muita sukulaisia kuitenkin näkee aina välillä ja he kyselevät) tilannettenai ja suunnitelmiani. En aio enää vaivautua. Elän itse omaa elämääni ja ystävistä on rakentunut mulle semmoinen tärkeä verkosto, ei sukulaisista.
Miksi kaivella vanhoja asioita ja ihmetellä joitain esi-isiä? No, ehkä mäkin tulen vielä joskus siihen ikään, että moinen kiinnostaa.
Nyt ei tosiaan mielenkiinto ja energia riitä siihen, että esittäisin iloista jne. Ja ärsyttää, kun mun mielipidettä ei kunnioiteta vaan intetään ja kinutaan!!!!
itse varmaan menisin, mutta toki olet aikuinen ja päätät. Sano, että olet kipeänä!
ja jos et halua mennä, niin et mene. Piste. Toisaalta joskus voi käydä niinkin, että tilaisuudessa onkin tosi mukavaa. Tuntuu, että jotenkin häpeilet sitä, että ei ole miestä ja ammattia jne. Minusta se on turhaa ja se ei saisi olla esteenä menemiselle.
Mutta meidän suvussa katsos ollaan parempia ihmisiä ja mun kuviot on vähän semmoisia vieraita! Mutta on mulla sen verran itsetuntoa että se ei ole mistään kehtaamiseesta kiinni. Olen vaan väsynyt selittämään (kun noita muita sukulaisia kuitenkin näkee aina välillä ja he kyselevät) tilannettenai ja suunnitelmiani. En aio enää vaivautua. Elän itse omaa elämääni ja ystävistä on rakentunut mulle semmoinen tärkeä verkosto, ei sukulaisista. Miksi kaivella vanhoja asioita ja ihmetellä joitain esi-isiä? No, ehkä mäkin tulen vielä joskus siihen ikään, että moinen kiinnostaa. Nyt ei tosiaan mielenkiinto ja energia riitä siihen, että esittäisin iloista jne. Ja ärsyttää, kun mun mielipidettä ei kunnioiteta vaan intetään ja kinutaan!!!!
Kaveripiirisi on kaltaisiasi luusereita, joten yhdessä teillä on hyvä olla, sukulaisia ei kaivata peiliksi vierelle näyttämään, mitä sinusta olisi voinut tulla ja mihin asti olisit voinut riittää.
Sinulla on pieni, köyhä elämä. Sukulaisilla paljon enemmän.
koska jotkut eivät pidä kulisseja pystyssä ja heillä menee silti hyvin.
isäni veljestä tiedän, että kulisseja pidetään pystyssä. Heidän mielestään kun on parempia ja huonompia ihmisiä ja vaikea arvata kumpaa he itse kuuluvat.
Toisaalta houkuttelisi mennä paikalle ja ihan asiallisesti muistelemaan, että "muistatteko, kun yksi sisaruksista kuoli ja KUKAAN ei halunnut ottaa vastuuta heidän lapsistaa vaan niistä riideltiin ja katkeroiduttiin?" "muistatteko, kun isä sai järjettömiä raivokohtauksia ja uhkasi tappaa veitsellä pistämällä?", "muistatteko kun isä haukkui aina kaikki duunarit ja 'tyhmät'?" "miksi isosä joutui lähtemään kotoaan sillä minuutilla kun käskettiin eikä pitänyt enää yhteyttä synnyinkotiinsa?" jne jne... :D
Ei, ehkä en mene muistelemaan katkeria ihmisiä, vaan vaikka rennosti juttelen mukavista asioista ystävieni kanssa nurtsilla maaten :)
Kaveripiirisi on kaltaisiasi luusereita, joten yhdessä teillä on hyvä olla, sukulaisia ei kaivata peiliksi vierelle näyttämään, mitä sinusta olisi voinut tulla ja mihin asti olisit voinut riittää.Sinulla on pieni, köyhä elämä. Sukulaisilla paljon enemmän.
Minä uskallan tehdä niinkuin haluan ja minkä koen oikeasti tärkeäksi vaikka mulla ei olekaan materiaalista hyvää :)
Ja siis ainut mikä tässä suututtaa on se, että mun sanaa ei uskota eikä kunnioiteta kun kieltäydyin tulemasta. Ihmisiä ne vaan ne meidänkin suvun jäsenet on!
Kaveripiirisi on kaltaisiasi luusereita, joten yhdessä teillä on hyvä olla, sukulaisia ei kaivata peiliksi vierelle näyttämään, mitä sinusta olisi voinut tulla ja mihin asti olisit voinut riittää.
Sinulla on pieni, köyhä elämä. Sukulaisilla paljon enemmän.
Mikä mättää, onko mies ihastunut johonkuhun ap:n kaltaiseen vai saitko muuten vaan aamulla nyrkistä?
En ymmärrä sukujuhlien ideaa. Vuosiin ei olla missään tekemisissä (siis ei soitella, tavata eikä edes joulukorttia lähetetä) ja sitten joka 5-10 vuosi joku suvusta saa kuningasidean järjestää sukujuhlat. Juhlissa sitten esitetään onnellista ja kulissit kiiltää. Juorut kyllä ovat kiertäneet, joten se miten kelläkin oikeasti menee, on tiedossa. Se ärsyttävä hymistely ja patsastelu on niin typerää! Tämä esimerkki on suoraan mieheni suvusta. Menen vain mieheni mieliksi sukunsa juhliin, mutta "juhla" saa pitkäksi ajaksi huonolle tuulelle.
Älä ap mene, jos tuntuu pahalta! Ei se ole sen arvoista.
Äläkä välitä tuosta yhdestä kitkerästä vänisijästä vaan mene ja pidä hauskaa ystäviesi kanssa.
Nyt alan sieluni silmin nähdä itseni siellä, saapuisin sinne autollani josta on pakoputki rikki ja ruoste syönyt pellit...
Kyseltäessä vastaisin, että ehkäisy petti enkä ikinä aio valmistua maisteriksi vaan elän sossun tuella ja teen ehkä toisenkin lapsen.
Tai että olen harkinnut rekkakortin ajamista.
jne jne :D :D
voi että, taisitte saada mut ylipuhuttua! :D
Meidän suku on ollut _todella_ "akateemista", parempaa, hienoa, sisällissodassa valkoisten puolella,... Ainakin siis vanhempi polvi, joita on vielä elossa muutama. Ja meidän nuorempien pitäisi jotenkin ihannoida heitä!
Sillä ihmisellä joka ei sanaa EI ymmärrä saati kunnioita, on aika paha ongelma. Jos sanot kerran että ei kiitos nyt tällä kertaa tai muuta vastaavaa, niin normaalillle ihmiselle se kyllä riittää. Etkä ole edes selitysvelvollinen sen ihmeemmin. Jokainen päättää omalta osaltaan, ja on todella epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa alkaa jankuttaa ja painostaa! Pitäsiköhän sun ärähtää kerran oikein kunnolla? Jotkut ihmiset eivät valitettavasti taida osata arvostaa kaunista puhetta, toisten ihmisten omasta tahdosta ja heidän yksityisyydestään puhumattakaan. Ymmärtävät ilmeisesti sitten vissiin paremmin jos sanot tosi tylysti?
Ja tuo yksi inhottava kommentoija nyt on juuri sellaista veemäistä elämän katkeroittamaa kovasydämistä pätijätyyppiä, vain todella henkisesti pahoinvoiva ja yksinkertainen ihminen voi laukoa jotakin tuollaista. Mikähän harha hänellä on omasta hienosta suuruudestaan, kun kerran hänet on ihan valtuutettu sanomaan kuka on onnistunut ja kuka ei? Absurdia.:D Älä ap välitä siitä, ei se ole todellakaan sen arvoinen.
ja jos et halua mennä, niin et mene. Piste.
Toisaalta joskus voi käydä niinkin, että tilaisuudessa onkin tosi mukavaa. Tuntuu, että jotenkin häpeilet sitä, että ei ole miestä ja ammattia jne. Minusta se on turhaa ja se ei saisi olla esteenä menemiselle.