oletko pettänyt joskus? voiko asian vain unohtaa ja jättää salaisuudeksi

Minulta tuo onnistuu erittäin hyvin.

Asia nimenomaan kannattaa jättää itsensä ja rakastajan väliseksi. Minusta pettämisestään tilittäminen on samaa kuin siirtäisi oman tuskansa toiselle. En koskaan voisi kertoa miehelleni mitä olen tehnyt. Olen tehnyt väärin häntä kohtaan, mutta niin kauan kun hän ei sitä tiedä se ei voi häntä satuttaa.



Parasta on kun pystyisit vastustamaan halujasi. Jos sinulta on mennyt nyt jo ruokahalu miehen takia, menetät myös yöunesi jos vielä teet sen hänen kanssaan livenä. Kokemusta on...

oletteko jättäneet sen yhteen kertaan? voiko sen jättää? entä ihastus, laimeneeko se ajan mitaan ja voiko siitä jäädä kaunis muisto?+ ehkä on toiveajattelua tuo kaunis muisto.



en haluaisi satuttaa ketään.. vähiten lapsiani.. en miestänikään..



mutta tuo mies.. en saa mielestäni häntä.. tapaamme usein ja jos yhtään osaan lukea katseita, niin hän ajattelee samoin.. olen ihan hukassa. perheellinen hänkin, enkä hänen perhettään tietenkään rikkoa halua. en koskaan.





mutta jos hetklen saisin hänen kanssaan.. hänen kätensä ympärilleni..

pettänyt mutta en pahimmalla mahdollisella tavalla eli en ole sänkyyn asti mennyt.. Enkä takuulla ikinä kerro siitä miehelleni!

En jättänyt yhteen kertaan. Suhde jatkui lähes kaksi vuotta. Rakastajalleni jäi varmaan ihan hyvät muistot, mulle ei niinkään. Välillä kaipaan sitä kivaa seksiä, mutta muuten mies oli paska. En muistele häntä mitenkään kauniin ajatuksin. Seksi oli kyllä hyvää ja se seksuaalinen vetovoima mut varmaan aina sai hänen luokseen. Niin, ja huono itsetunto. Uskon, että pettämisessä on tosi monessa tapauksessa taustalla huono itsetunto. Haetaan hyväksyntää ja halutaan todistaa, että joku haluaa minua...

Olemme kyllä sopineet, että mitään suhdetta tästä ei tule. Kumpikin on tyytyväisesti naimisissa. Olemme työkavereita, joten vietämme pakostikin aikaa yhdessä melko paljon ja olemme töissä ihan normaalisti. Välillä tosin on levottomat jutut. Niistä levottomista jutuista koko homma oikeasti saikin alkunsa ja kehittyi siitä hyvin pikkuhiljaa. Oma mieheni tietää, että olemme kyseisen työkaverin kanssa varsin hyviä kavereita, mutta ei ole mustasukkaista lajia ja minusta olisi tosi outoa kertoa työtoveruuden kaikista ulottuvuuksista hänelle.

t.2

Sillä vaikka nyt ajattelet että sen voi jättää yhteen kertaan ja kauniiksi muistoksi, niin ei se valitettavasti välttämättä mene niin.

Kun kerran olet saanut sitä vierasta, ah niin ihanaa miestä, niin tietenkin, niin kun jokaisessa uudessa suhteessa, se seksi on jotain niin kiihkeää ja upeeta ja ihanaa, ei se vedä vertoja tietenkään mitenkään siihen jo hieman vuosien varrella lopahtaneeseen seksiin miehesi kanssa. Ja sitten sitä alkaa haluta vielä kerran, ja vielä yhden kerran vaan enää.....kun se kerran tuntuu niin helvetin hyvältä. Ja kohta on myös tunteet mukana.....



Jos et halua tuhota perhettäsi, ÄLÄ TEE SITÄ!



Ota etäisyyttä tähän mieheen, älä tapaa häntä jos ei ole pakko, yritä unohtaa hänet ja koita keskittyä omaan mieheesi. Anna hänelle rakkautta, ja niitä tunteita jotka oikeasti olivat suunattuna tähän vieraaseen mieheen. J

a koita pidemmän päälle ratkaista ongelmasi miehesi kanssa, koska jokin ongelma siinähän on jos noin paljon tekee mieltä vierasta. Yritä miettiä mikä mättää suhteessanne, ja yritä saada miehesikin puhumaan. Ihanteellistä olisi jos löytäisitte taas toisenne. Mutta ainaskin, ennen kun aloitat uuden suhteen, yritä vielä kaikkesi miehesi kanssa. Ja jos sekään ei auta päätä suhde mieheesi kunnolla. Sitten vasta aloita uusi suhde.



T. Jälkiviisaana olisin tehnyt näin.....

mutta silti..



maha on ihan kipee kun ajattelen tuota miestä..



ap

tai oikeastaan se oli suhde toiseen mieheen, josta mieheni ei tiedä... mutta meillä ei silloin ollut mieheni kanssa vielä lapsia. Joskus kaipaan tuota toista todella paljon ja mietin miksi en yrittänyt silloin hänen kanssaan kunnolla. Olen myös miettinyt, että jos tapaisin hänet ravintolassa ja kemiat välillämme syttyisivät niin olisinko valmis tekemään sen mistä haaveilen. Mutta toisaalta en varmasti voisi tulla kotiin ja katsoa lapsiani silmiin. kaipuu on vaan joskus niin tuskaisa,rakastan kuitenkin miestäni todella paljon enkä todellisuudessa varmasti olisi valmis riskeeraamaan perhe-elämäämme. Muistona kaunis, en kadu että silloin joskus petin miestäni!

viikkoja? kuukausia? vuosia?



sillä on merkitystä asiaan.

ap

Jos se nyt on sitä maailman suurinta rakkautta (ja siltähän se varmasti tuntuu), niin se jaksaa vähän odottaakin. Itselläni on ollut pari kertaa tuollainen vahva molemminpuolinen ihastus johon on mennyt ruokahalut (siinä hoikkuusvinkkini niille jotka kyselevät kuinka pysyn niin hoikkana kaikkien lastenkin jälkeen ;-D), ja toinen ollut mielessä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla eikä mieleen mahtunut mitään muuta -

Itseasiassa nytkin on, vähän hiipumassa ehkä jo, toivottavasti... on jatkunut jo pari vuotta.



Koita jaksaa pinnistellä, kyllä se huuma haihtuu, usko vaan. Joko siihen et toista ei kertakaikkiaan voi saada molempien perheiden takia, tai sitten siihen että huomaat ettei toinen todellakaan olisi kaiken sen arvoinen, eikä ehkä edes rakastakaan sinua niin paljon kuin sinä häntä, ei ehkä ollenkaan, saatat olla hänelle yksi valloitusten joukossa. joko viilenee......



lykkyä, kyllä se siitä. Elä nyt missään tapauksessa hyppää sänkyyn sen ihastuksen kanssa, varsinkin kun noin lyhytaikainen ihastus. Malttia, malttia, malttia.

Yritimme vielä jatkaa suhdetta ex-mieheni kanssa, mutta ei se enää onnistunut ja ero tuli. Nykyisessä suhteessa en ole pettäyt enkä usko sitä koskaan tekevänikään (jo lastenkin takia tuntuisi mahdottomalta ajatukselta).

vuoden se pettäminen oli aktiivisesti mielessä, mutta halut eivät oikein koskaan ko miehen kanssa palanneet takaisin. En koskaan kertonut pettämisestä.

eli kyse on tosi usein ihan mielikuvista. Sitten kun sen kiinnostavan kanssa hyppää punkkaan, se onkin suunnaton pettymys. Ja jää aika ilkeä olo...



Eli pelkän kiiman takia ei välttis kannata mennä toisen kanssa sänkyyn.

menny ihan pettämättäkin, mut en kyllä aio sen takia erota.

Eikä ole erityistä syyllisyyden tunnetta, lähtökohdat olivat samat kuin sinulla ap! Jos luonne on sellainen että helposti jakaa oman syyllisyytensä, ei kannata pettääkään, pahimmillaan suhde kaatuu siihen. Itse pystyin asian salaamaan, eikä ongelmia ole tullut.

ja nauttia vaan ajatuksissa tästä miehestä. toivottavasti hänestä tulee ilmi jotain vähemmän ihanaa.. vaikka vaikea on kuvitellakaan että tulee, hän ON ihana..



ap

Mä luulen että satunnaisen hairahduksen pystyy jollain tasolla unohtamaan, mutta minusta on vaarallisempaa jos kyseessä on ihastus. Voiko käydä kuitenkin niin että ihastus vie mennessään ja rikkoo perheen? Sitä riskiä en uskaltaisi ottaa. Mielummin extempore seksi tuntemattoman kanssa, tosin en näe mitään järkeä sinäkään.



Nauti ap kuitenkin ihastuksen tunteesta :). Neuvon kuitenkin pysymään kaukana....

Ison riskin otat, jos petät. Kyse ei ole vain omasta elämästäsi.