Krp:n tutkija Ulvilan hätäpuhelusta: "Puheen puute ihmetyttää"

Keskiviikko 18.5.2011 klo 11.04

Vaasan hovioikeus jatkaa tänään Ulvilan murhajutun käsittelyä.



Aamulla Vaasan hovioikeus kuuli ensimmäisenä todistajana keskusrikospoliisin tutkijaa Tuija Niemeä, joka analysoi Anneli Auerin soittamaa hätäpuhelua 1. joulukuuta 2006. Hän on kuunnellut runsaat neljä minuuttia kestävän nauhan satoja kertoja kokonaan ja osissa.



Tutkija ei kuule nauhalta ulkopuolisen surmaajan ääniä.



- Tutkimukseni tulos oli, että puhelusta ei kuulu ulkopuolisen ääniä, ei kuulu kamppailun ääniä, uhrin äänet ovat hänen liikkumisestaan johtuvia, ne ovat kivun ja valituksen aiheuttamaa ääntä. Minun mielestäni sieltä kuuluu vain yhdet askeleet, Niemi kertoi.



Niemen mukaan nauhalta pitäisi kuulua jotain ääntä, jos talossa olisi ollut ulkopuolinen murhaaja.



- Mielestäni lasin päällä kävelyn pitäisi kuulua. Minua ihmetyttää myös puheen puuttumattomuus siellä.



Omaisten asianajaja Seppo Kauppila kovisteli todistajaa tästä asiasta.



- Mitä tarkoitatte, että ihmettelitte puheen puuttumattomuutta nauhalta? Ulkopuolinen tekijähän on voinut olla kuuromykkä!



- Niin, se on totta, Niemi totesi.



"Uudessa analyysissä ei uutta"



Krp:n tutkija kommentoi myös puolustuksen hätäpuhelusta teettämää uutta analyysiä, joka tehtiin Finnvox-studioilla käräjäoikeuden tuomion jälkeen.



Oikeus kuulee sen tänään myöhemmin, kun hovioikeuteen saapuu puolustuksen todistajaksi analyysin tehnyt Risto Hemmi.



- Voin vain todeta, että soittajan puhetta on vaimennettu ja taustapuheita on voimistettu, mutta se ei muuta mitään. Sieltä ei kuulu mitään sen enempää kuin alkuperäisestä tallenteesta, Niemi kertoi.



Kovaa kritiikkiä puolustukselta



Oikeudessa Niemeltä kyseltiin rekonstruktiosta, jonka poliisi teki Ulvilan surmatalossa marraskuussa 2008. Tuossa tutkimuksessa poliisi yritti jäljentää alkuperäistä hätäpuhelua ja testasi, miten eri äänet - kuten lasien päällä kävely, kirveen putoaminen lattialle, surmaajan kävely - mahdollisesti kuuluisivat hätäpuhelusta.



Puolustusasianajaja Juha Manner kritisoi rekonstruktiota kovin sanoin. Hänen mielestään kyse ei ole mistään rekonstruktiosta, jos ja kun olosuhteet eivät olleet samanlaiset kuin surmayönä. Talossa ei ollut alkuperäisiä huonekaluja ja tavaroita.



- Olosuhteet pitäisi olla identtiset rekonstruktiossa, nythän ne eivät olleet. Olen kuullut poliisin käyttävän tästä nimitystä katselmus tai tallenne. Rekonstruktio-nimitystä ei voida käyttää, koska olosuhteet eivät olleet täysin samat, Niemi myönsi.



Manner myös ihmetteli kovasti sitä, miten Niemi on voinut lausunnoissaan kommentoida hätäpuhelun soittajan käytöstä.



Tällä hän viittasi siihen, kun Niemi ihmetteli miksi Auer ei puhu hiljempaa. Niemen mukaan on ihmeellistä, että Auer ei pelkää murhaajan kuulevan hänen soittavan hätäkeskukseen.



- Olen kuunnellut hätäpuheluja 12 vuotta. Siitä muodostuu tietynlainen kuva siitä, miten ihmiset käyttäytyvät kun he soittavat hätäkeskukseen. Siihen vedoten olen näin todennut, Niemi kertoi.



Puolustuksen mukaan on outoa, miten tutkija on voinut todeta hätäpuhelun taustalta kuuluvat äänet Jukka S. Lahden liikkumiseksi lattialla.



- Eihän teillä ole ollut kameraa, Manner sanoi.



Manner poimi muutenkin esiin lähes jokaisen asian, jonka keskusrikospoliisin tutkija on hätäpuhelusta kuullut ja tulkinnut. Hän kritisoi muun muassa sitä, että tutkija kommentoi lasten ääntelyä surmayönä



- Ihmettelen miksi kolme muuta lasta eivät ääntele, jos takkahuoneessa on näin kovaänistä toimintaa käynnissä, Niemi sanoi.



- Miksi olette äänitutkijana ottaneet kantaa tällaiseen?, Manner kysyi.



- Ne ovat sellaisia ihmettelyjä, joita olen tehnyt hätäpuhelua kuunnellessa.



TIIA RANTALAINEN

tiia.rantalainen@iltalehti.fi

VAASA