Yh tai vastaava. Kuinka selvisitte ajasta, kun lapsi pitää aina olla mukana?

Mun luona useinkin ystävät istumassa iltaa. Lapsi tykkää heistä kovasti, menee jossain vaiheessa nukkumaan, ja ilta jatkuu aikuisten kesken.

Rakensin toimivan tukiverkon naapureista, äitiyslomalla tapaamistani äideistä ja lapsiperheellisistä ystävistä. Sukulaiset asuivat kauempana. Tuo tukiverkko toimi aivan loistavasti. Koska hoito oli vastavuoroista, kukaan ei jäänyt kiitollisuudenvelkaan.

Minulla on vähän reilu 2kk vanha vauva. Minulla on kyllä tukiverkkoja(äiti, sisko), muttei yhtään ystävää:(

ja ei tää nyt kauheen helppoo oovieläkään. Itseasiassa tuollainen roskien vienti on hankalampaa kuin ennen kun lapsi ei suostu kannettavaksi ja halua tutkiskella ja säntäillä. Mutta tähän on jo tottunu, tästä on tullu rutiinia :/

että sitten tosipaikan tullen voit saada sen puolen tunnin tauon.



Mutta ítse en kyllä ole koskaan kokenut sitä noin kauheana. Alkaako sulla vaikuttamaan synnytyksen jälkeinen masennus tai jotain?

stressaa. Kuulostaa vaikealta, mutta ota vaan rauhallisesti. Se aika menee ohi ja pikkuhiljaa voi edes jotain tehdä rauhassa.



Yritä etsiä apua. Jos ei muuta, niin kysy lastensuojelusta, siellä ovat ihan teitä varten. :)

Lapset kuitenkin nukahtavat minullakin kahdeksalta joka ilta ja sen jälkeen on sitä omaa aikaa 3-4 tuntia ennen kuin alan nukkumaan. Joo en voi lähteä mihinkään mutta minusta on mukavaa katsoa leffoja ja kuunnella musiikkia rauhassa. Joskus kutsun ystävän viettämään iltaa kun saan lapset nukkumaan.

täällä niitä pikkukavereita on joka paikassa mukana kaksi. Jokusen kerran on tullut mieleen, että yksinäiselle äidille olis yksi vauva kerrallaan riittänyt ; )



Tsemppiä meille!

mutta siihen tottuu. Siis siihen, että lapsi on aina mukana. Ainakin itselleni tuli aikoinaan omituinen olo jos lapsi(vauva) ei ollut mukana =D

Vaunulenkit on hyviä taukoja arjesta, varsinkin jos vauva nukkuu. Kerran kuukaudessa palkkaan MLL:n lastenhoitajann ja käyn vaikka kampaajalla tai ravintolassa... Kuntosalin lapsiparkkiin voi ainakin meillä jättää vaunut itkuhälyn kera ;) Mutta yritä ihmeessä ystävystyä muiden kanssa, saat omaa aikaa vaikka lapsi olisikin mukana! Useammat silmäparit ja lapselle uutta seurattavaa, voi viihtyä pitkäänkin kun vain katselee toisia lapsia tai miksei vaikka aikuisia. Minulla tosin on mies, mutta kolmen vuoden ulkomaan komennuksella...

saattaisit saada silloin tällöin avuksi.tai onko sinun mahdollista palkata mll.n lapsenhoitajaa? Itse tyhmänä en osannut pyytää apua,ja seuraukset meinasivat olla pahat.

ole yhtään ketään (ystävää, omaa äitia tai isää, lapsen isää) tukijoukkoinasi?

näin pienen kanssa yksin... Omat vanhempani asuvat 700 km päässä, eivätkä sieltä pääse sairauden vuoksi tulemaan... ap

johon voisit tutustua ja sitten joskus ehkä jättää vauvan hänelle lenkin ajaksi tms. Meidän 14v ainakin pärjäis tunnin verran jo aika pienenkin kanssa, kun on tottunut hoitamaan sisaruksiaan jo pidemmän aikaa.

ja tulee rutiinia, ihan niinkuin moni muukin jo sanonut. Koita olla stressaamatta, kun et asialle paljoakaan voi niin se turha miettiminen vaan pitää asian pinnalla ja alkaa tuntua vaikeammalta kuin onkaan. Ehdottomasti kannattaa ajatella mll:n tms hoitajan palkkaamista että joskus edes pääsee kampaajalle tms - mihinkään roskapussien vientiinhän siitä ei apua ole. Eli vaikka jonkinlainen tukiverkko oisikin niin kuitenkin ne maitotölkit ja postit on haettava lapsen kanssa (tai tuskin nyt kukaan mummoa hätiin hälyyttää kun tuollaisten takia). Pitkään vielä menee ennenkuin lasta yksin voi jättää, eihän sille minkään voi. Mutta päikkäreiden aikaan koitat rauhassa kahvitella yms etkä vaan siivoa tai tee muuta, otat sen lepohetken silloin. Sekin helpottaa kun nukkumaanmenoaika illalla vakiintuu. Sitten kun lapsi käy kahdeksalta nukkumaan jää sitä omaa aikaa illallakin.



Kieltämättä täällä kovasti odotan että tuo nuorimmainenkin vielä kasvaa sen verran että hetken pärjää isomman kanssa kotonakin, nyt sentään jo toisen voi jättää hetkeksi kotiin jos ei kauppareissulle mukaan halua. Mutta tosta isommasta kuitenkin huomaa että se on loppujenlopuksi lyhyt aika kun kasvavat, siis jos sen muutaman vuoden omaan elämääsi suhteutat kun lapsessa kiinni olet, aika monta vuotta saat vielä mennä miten haluat jahka lapsi kasvaa.



Ainoa neuvo multa siis on että älä mieti liikaa!

Missäpäin ap asut?

jalat... eli jos alkaa liikaa miettimään, niin on vaara kompastua :) ap

loppujen lopuks. Mun mielestä ekat pari vuotta lapsen kanssa meni ihan vauhdilla ja pian hän olikin jo päiväkodissa ja minä itse töissä ja työpäivän jälkeen kiiruhdin taas hakemaan lapsen että saisin pallon jalkaani :) Nyt lapseni on jo kouluikäinen ja olis koko ajan menossa kavereiden kanssa ja minä taas viettäisin enemmänkin aikaa hänen kanssaan :)



Kyllä ne vuodet vierii äkkiä...

tai en oikeastaan muista, tuntuiko se esikoisen kanssa edes työläältä. Ihan 24/7 oltiin kuitenkin yhdessä siihen saakka kun lapsi oli vuoden ja pari kuukautta vanha. No joo, nyt muistan, että haaveilin voivani olla kirjastossa pari tuntia ihan yksin kirjoja valitsemassa, lehtiä lukemassa.



Tuosta ajasta on jo kahdeksan vuotta ja edelleen olen melkein aina 24/7 kolmen lapsen kanssa. Nythän nuo ovat jo isoja, nuorinkin jo neljä, joten tiettyjä vapauksia (esim. siellä kirjastossa ovat lastenosastolla) löytyy.



Mulla ei ole ystäviä jeesaamassa lasten kanssa, eikä lapsilla isääkään. Mummola on kyllä samassa kaupungissa ja mun vanhemmat olleet jo pari vuotta eläkkeellä, mutta lapset haluavat mennä sinne mieluiten pareittain (eli aina on joku heistä mun kanssa), mutta en mä enää noin isojen lasten kanssa pidä heidän läsnäoloaan työnä, vaan pikemminkin hupina. Ei se ole kaukana sekään aika, että eivät viihdy kotona :(



Mutta ap, jos tekee tiukkaa niin tsekkaa jos paikkakunnaltasi löytyy yhden vanhemman perheen yhdistys, jolta saa edullista lastenhoitoa, tai jos löytäisit jonkun tuttavaperheen jonka kanssa vuorotella lastenhoidossa?

Esikoisen ollessa 2-3kk oli mullakin voimakas ahdistus siitä, etten koskaan enää saa tehdä mitään rauhassa tai mennä mihinkään. No, mulla tietysti on mies ja nyt vanhemmatkin muutti lähemmäksi asumaan. Tuo esikoinen on nyt jo kouluun menossa ja pienempi 2-vuotias. Ymmärrän, että tilanteesi on paljon vaikeampi kuin minun, mutta kyllä se lapsi siitä kasvaa. Voisitko kuitekin pyytää vaikka perhetyöntekijää ja myöhemmin sitten tukiperhettä. Löytyisikö ystävistäsi hieman apua? Pääsisit vaikka ruokakauppaan yksin. Tiedän, ettei ystävien velvollisuus ole päivystää lapsenvahtina, mutta turha arkailu heiltäkin pois. Puhu asia niin kuin se on. Kerro heille ahdistuksestasi ja sano suoraan, että jos kokeilisivat aluksi vaikka ihan puoli tuntia. Tee kuitenkin selväksi, ettei tarkoitus ole alkaa "kauhu yhäriksi", joka sumeilematta tunkee lapsiaa yökylään jonnekin jatkuvasti vaan ihan saada hetki joskus omaa aikaa.