Lue keskustelun säännöt.
Oma marttyyriäiti vituttaa
17.07.2011 |
Kirjoitan, jotta en sanoisi omalle äidilleni ja jotta itselleni tulisi parempi olo.
Olen viimeisilläni raskaana ja kerroin laittavani viestin synnäriltä vanhemmilleni, kun sektio on ohi. Äitini toteaa, että tietää, kuinka väsyneitä tuoreet äitit ovat ja että he voivat odottaa sen neljä pv kunnes tulen kotiin. Sanoin uudestaan, että he saavat viestin heti, kuka nyt neljää pv odottaisi uutisia ensimmäisestä lapsenlapsestaan, varsinkin kun sektio on nopea juttu, jos hyvin menee? Vai onko se yleistä?
Hän sanoi minun käsittäneen täysin väärin ja lopulta totesin niin varmaan tehneeni, mutta en jaksa ihmetellä asiaa ja haluan olla rauhassa sen suhteen. Sen jälkeen hän soitteli ja viestitteli, kunnes myönsin, että olen hermoraunio ja siksi käyttäydyn huonosti, kun ihmettelin asiaa. Toki pyysin moneen kertaan, että jättäisi asian rauhaan, koska hermostun siitä ja kaikesta muusta negatiivisesta, mitä minua varoittelee synnytyssairaalassa voivan tapahtua. Kertoo omat huonot kokemuksensa ja sanoo, että pitää pitää puolia, kun hoitajat voi olla sitä ja tätä jne. Itse haluaisin uskoa ja kuulla, että kaikki menee hyvin ja että minua kohdeltaisiin hyvin.
Hän kysyi, mitä negatiivista siinä muka on, jos hän vain yleisesti toteaa, että tuoreet äidit ja isät ovat väsyneitä? (Mutta siis niin väsyneitä, ettei yhtä viestiä omille vanhemmilleen muka saisi lähetettyä?) Edelleen minä olen se, joka käsittää väärin, mutta hän pyytelee silti ylivuolaasti anteeksi (sanomatta tarkemmin mitä), eikä se tunnu aidolta, kun kerran syyttää minua kuitenkin samassa viestissä ja on selvästi loukkaantunut.
Enkä itse mitään anteeksipyyntöä edes kaipaisi vaan haluaisin olla rauhassa asialta, koska tiedän, ettei pahaa tarkoittanut, mutta en vain jaksanut olla ihmettelemättä.
Mieheni kielsi vastamasta hänen puheluihin, koska näkee asian stressaavan minua. Sain sovittua, että soitamme vasta synnytyksen jälkeen, mutta vituttaa hirveästi ja jäi jotenkin paha mieli. Onneksi äidilleni jäi parempi olo, hän on aina tyytyväinen kun saa tahtonsa läpi tai mielipiteensä kuulluksi huolimatta miltä muista tuntuu...ei sillä ole väliä, mitä minä pyydän, kunhan rouva saa sanoa, mitä haluaa.
He asuvat riittävän kaukana (2h matka), etteivät tule synnärille (vaikka jostain syystä toivoisin, että tulisivat katsomaan vauvaa, tuskin tulevat edes kotiimmekaan, kun juuri kävivät), odottavat meidän lähtevän ajamaan heidän luo. Ja tietysti syyksi sanovat, etteivät halua häiritä meitä (ei auta, vaikka sanoin, ettei häiritsisi). Jos on kyse päiväreissusta, ja osaavat huolehtia itsestään, niin mitä se häiritsisi. Jää vain olo, etteivät halua tulla. Enkä minä pyytäisi lapsenhoitoapua, siitä sanoutuivat irti jo ajat sitten, kun ihmettelivät moneen kertaan, kuinka nuoret käyttävät vanhempiaan hoitoapuna niin usein.
Minä tunnen itseni vain tyhmäksi, kun odotan aina jotain muuta kuin saan häneltä. Ja vaikka yrittäisin tehdä asiat hyvin, niin jää olo, että jotain olisi pitänyt pystyä tekemään toisin. Kuten kun ehdotin miehen laittavan viestin synnäriltä, niin siihen vastasi tuolla yli-ymmärtäväisellä asenenteella.
Kunpa olisin itse vahvempi, enkä näin hermoheikko ihminen...
Kommentit (31)
Hän on varmaan muinoin toivonut sellaista huomioimista. Itsellä aivan samat kokemukset lasten syntymän jälkeen ja olisi ollut ihanaa, jos minun anoppi ja äiti olisivat ymmärtäneet tämän. Synnärille tungettiin jo ennen kuin vauva oli vielä edes syntynyt. Ja yökylään myös. Sinulla on huomaavainen äiti!!!! Synnytyksen jälkeen voi olla (ei aina) niin väsynyt, ettei soittaa halua tai viestitellä. Saati sitten tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan, jotta en sanoisi omalle äidilleni ja jotta itselleni tulisi parempi olo.
Kunpa olisin itse vahvempi, enkä näin hermoheikko ihminen...
tästä marttyyria saa kuin korkeintaan ap:sta...
teet niinkuin itse haluat ja pysyt mielipiteessasi. ei kannata miettia aitiasi. jos et halua hanelle puhua, vastaat puhelimeen ja sanot etta en nyt halua puhua, soitan huomenna tai ens viikolla..
varmaan tarkoitti alunperin että voivat odottaa sen 4 päivää ennen kuin tulevat katsomaan vauvaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän marttyyriäidit ja marttyyrianopit, jotka verhoavat oman mukavuudenhalunsa siihen "annetaan olla rauhassa" -mantraan. Kerrankin esim. oltiin pahassa yrkkiksessä koko perhe, olis voinu vaikka kaupasta kassin heittää oven taakse, mutta viestiin oli vastaus "yrkätkää rauhassa vaan, nähdään toiste". Äitini saa vaikka jostain mietteliäästä ilmeestäni pääteltyä mitä ajattelen ja se on sitten se totuus.
Itse välillä jumiudun mielipahaan, kun koen tulleeni totaalisen väärinymmärretyksi, toivottavsti pääset harmin yli ja saat mukavia ajatuksia.
Minun äitini ei tajunnut antaa meidän olla rauhassa, kun HÄN sai ensimmäisen lapselapsen. Tunki kylään ja soitteli jatkuvasti. Lopetin puhelimen vastaamisen puoleksi vuodeksi. Olin NIIN kypsä sen tunkeilusta MEIDÄN elämään. Nauti sinä, kun fiksu äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plus että kun hän sitten hyvin vastentahtoisesti tuli kun kutsuttiin - eikä silloin kuin itse olisi halunnut - hän sai kaiken väännettyä muotoon, että hyljeksimme esikoistamme antamalle tälle kuvan, että "uusi vauva on meistä parempi kuin hän" ja säälitteli suureen ääneen esikoista. Kyse siis tokasta lapsestamme.
Te molemmat näette veetuilua siellä missä sitä ei ole ja herkistelett turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että saisin olla rauhassa täsmälleen vastaavassa tilanteessa... tasan ei tosiaankaan mee!
Tasan ei mee. Mä rukoilin että kukaan (ei edes isovanhemmat) tulisi synnärille kun sektio (suunniteltu) oli tehty ja olin ihan hajalla.... Sä taas haluaisit ilmeisesti että isovanhemmat tulisi sairaalaan katsomaan vauvaa. Niinpä niin.
mikä on oikeesti ongelma??????
minusta sä olet itse ongelma!!
tartutu jokaiseen sanaan..
et kunnnioita äitiäsi yhtään...
tietää kait nyt ihminen joka itsekin on synnyttänyt, et mitä se on kun on synnyttänyt, eli ot a ihmeessä äitisi tieto/taito avuksesi !
eli nöyrry ja tote itsellesi, et et tiedä kaikkea, tarvitset vielä apua, ihan varmasti, ota siis kaikki apu vastaan nöyränä ja kiitollisena, muistaen et monilla äideillä ei ole ketäään auttamassa !!"!
soitat äidillesi iloisena heti huomen ammulla ja juttlet niitä näitä onnellisena odotuksestasi :)
olet itse jännittynyt ja samaa varmaa äitisikin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuon tekstin perusteella äitisi ei vaikuta miltään marttyyriltä, vaan äidiltä joka kovasti yrittää ymmärtää ja olla tyttärensä mieliksi (pyytelee ilmeisesti anteeksi juuri siksi koko ajan kun ei oikeasti edes ymmärrä miksi sä loukkaannut jostain "tuoreet vanhemmat on väsyneitä" lauseista).
Ilmeisesti sä kaipaat äidiltäsi vielä sellaista lapsuuden aikaista hoivaamista tyyliin vakuuttelua että kaikki menee hyvin ja kyllä sinä pärjäät jne. etkä halua aikuistua suhteessa häneen?
Jos yhdestä vauvan syntymän ilmoittamisesta saa noin paljon draamaa ja tunteita aikaiseksi niin kuulostaa todella siltä, että kommunikaatio toimii keskivertoa huonommin...
voisin suositella sulle esim hahmoterapiaa jossa pääsisit myös miettimään vuorovaikusasioita syvemmin..
olet mielestäni ylikriittinen äitiäsi kohtaan. teki hän niin tai näin niin siinä on jotain pahaa ja koira haudattuna.
olisin ehkä itse just kuten äitisi. en halua vaatia enkä olla vaivaksi tai odotaa erityiskohtelua, joten saattaisin ehdottaa että kyllä se tekstiviesti vasta synnärin jälkeen riittää, oikeasti olisin iloinen jos saisin sen viestin heti synnärillä.
ja tottahan tuokin on että usein hoitajat ovat todella äkäisiä ja ilkeitäkin, jos ei yhtään vaadi mitään eikä pidä puoliaan.
ei minusta äitisi miltään hirviöltä ja pirulta kuulosta. heistäkin olenpalstalla lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähänne yhteydenpito, puhelimitse ja muutenkin, älä vastaa yms. Kokemusta on.
Sanoit ap, että eivät varmaan tule teille kotiin vauvaa katsomaan, koska ajomatkaa on 2h ja vasta kävivät? Ja että odottavat teidän lähtevän ajamaan vastasyntyneen kanssa sinne? Ymmärsinkö oikein? Äitisi ei siis halua häiritä, mutta odottaa että te teette tuollaisen reissun sinne pienen vauvan kanssa...outoa käytöstä.
Mun äitini on vähän samanlainen. Se yleensä laukoo mulle suustaan ihan mitä vaan, ei ollenkaan ajattele että loukkaako. Sitten kun suutun ja sanon takaisin, niin yllättäen se olenkin mä, joka on hankala ja outo ihminen. Et tuttua kuule on tuo sun tilantees. Mä en nykyisin enää sen sanomisista paljoa perusta vaan tasan tarkkaan käsähdän takaisin ennenkuin otan paskaa niskaani ja pahaa mieltä.
Ap:n viesti on vähän sekava, koska hän on herkillä muutenkin ja erittäin tunneherkkä marttyyriäidilleen. Onhan selvää, että tätä samaa kommunikointityylliä on ap joutunut väistelemään, välttelemään ja huomioimaan koko ikänsä!
Äitis harrastaa mielstäni ns. kaksoisviestintää. Se on aivan järkyttävän hermojaraastavaa, -itun ärsyttävää, vaatii hirveesti energiaa ja huomioimista kanssakulkijoilta ja on tapa hallita.
Oma äitini on tässä myös malliesimerkki: Hän on aivan ylettömän vaatimaton - "eihän nyt minulle", "enhän nyt minä ollenkaan halua.." jne.
Jokaisen asian nyhtäminen hänestä oikeesti irti vaatii paljon energiaa, sillä hän todella myöskin odottaa että sen hänen varsinainen halunsa a) kaivetaan esiin ja b) toteutetaan. Tämähän edellyttää, että muut ovat koko ajan herkillä kuuntelemaan että mistä tässä varsinaisesti on kysymys. Pysyy porukka hyvin näpeissä.
Mikäli käykin jostain syystä niin, että ei toimita kuten marttyyrin vieno toimvomus olisi, pahoittaa hän aivan hiljaa mielensä. Ei sano mitään suoraan, mutta kulkee esim. silmät punaisena ja pää painuksissa ympäri, että mielensäpahoittaminen tulee selväksi. -ittu, sanon minä!
Kuinka älyttömän vaatimaton on isoäiti, joka "voi kyllä ihan hyvin odottaa" herranjestas 4 päivää, ennenkuin kuulee lapsenlapsensa syntymän onnistuneen?! Eikä tule teillä kotona käymään, vaan vaatimattomana, kotona kovalla eteisen penkillä odottelee, että te lähdette heillä käymään? Häh? Jokin jännittävä viesti tässäkin on, mutta siitä ei ota ite pirukaan selvää.
Sitten pyydellään anteeksi, vaikka oikeesti asianomainen on sitä mieltä, että häneltä tässä pitää anteeksi pyytää. Ja niin käykin, kuten ap:n kohdalla.
Äitini on jo vanha, ja nyt on ollut teemana käänteisviestinä, että "ei ole kiva puhua sairauksista, ei ole ollenkaan kiva puhua sairauksista". Johon olen todennut, että ei olekaan. Ja vaihtanut puheenaihetta.
Minut herätti mieheni,joka ei osannut lainkaan reagoida halutulla tavalla, eikä ymmärtänyt lukea mitään "viestejä". Hän ihmetteli, että jos ei asiaa saa aikuinen suoraan sanottua, niin hän ei ala mitään rivien välistä arvailemaan.
Ihanaa! Niin teen minäkin nykyään. Mitään epämääräisiä huokailuja ja kautta-rantain ilmaisuja en huomioi ollenkaan. Jatkan eteenpäin vaan. En pyytele anteeksi olemattomia. Juttelen ihan vaan hyvää-päivää-on-ilmoja-pidellyt, kunnes asianomainen ite pääsee asiaansa. Jos pääsee. Aikuinen ihminen, joten vastuu on siellä. Mulla ei energiaa enää semmoiseen, käytän sen muuhun.
sulla on sentään äiti joka on kiinnostunut sinusta ja sun synnytyksestä.
Oma äiti ei ole kiinnostunut tippakaan minusta ja perheestäni, ei edes tiennyt että olen raskaana, syunnytyksen jälkeiseen vauvauutiseen ei reagoinut mitenkään, ei tullut ristiäisiin eikä ole ikinä nähnyt lapsiani. Ja ihan normaali henkisesti terve äiti. Ei vaan kiinnosta.
Meillä siis 3 lasta joista yhtäkään ei vanhempani ole IKINÄ nähneet, eivät ole kokeneet että olisi niin kiinnostava asia että pitäisi vaivautua.
Joten mieti vähän uudestaan mistä valitat.
Äitisi käytön tuntuu uskomattomalta, jos tosiaan on kyseessä normaali, ongelmaton nainen. Onko teillä äitisi kanssa jokin pattitilanne, eli että hän ajattelee ettei tule käymään, ellei erikseen jollain erityisellä tavalla kutsuta ja sinä taas ajattelet,että jos ei senvertaa kiinosta, että ottais yhteyttä ja tulis käymään, niin antaapa olla? Tarkoitan että teillä on suhteessanne kierre, jota ette kumpikaan pysty katkaisemaan?
Oliko äidilläsi koskaan kiinostusta sinuun kun olit lapsi? Vai oliko hän poissaoleva tai välinpitämätön jo sinuakin kohtaan? Ehkä hän ei kestä vanhenemista, jokin entinen kaunotar ei esim. kestä että lapsenlapset muistuttavat siitä että parhaat ajat oli 80-luvulla ja nykyään on nuoremmat menneet ohitse? Tai jottain. Ihme touhua näin ulkoapäin katteltuna, kun ei tunne ihmistä ja taustoja ollenkaan. Koita jaksaa.
ja ap, sä et edes tiedä minkälainen on marttyyri äiti.
minusta kyllä vaikuttaa, että teet tässä nyt tikusta asiaa. Anna olla.