Kiivaus luonteenpiirteenä. Onko se hyväksyttävä vai mitä ajattelet tällaisesta ihmisestä?

Aikuisen tulee hillitä itsensä. Tuohan aiheuttaa vain harmia läheisissä. Sietäisikö tyyppi itse, jos hänelle kilahdellaan jatkuvasti. Eliminoisin itseni pois tuollaisen tuttavapiiristä mahdollisimman pian.

Joskus olen tavannut pariskuntia, joissa nainen saa hirveitä raivareita vaikka missä. Miksi miehet sietää niitä?

tuollainen ihminen ei ole oikeasti dsuuttunut, kun tuiskahtelee. Se on vain hänen tapansa puhua ja lla. Jos hän oikeasti suuttuisi, hän saattaisi mennä täysin lukkooon ja menettää puhekykynsä kokonaan.



Yllä sanottu tarkoittaa, että hän on vaaraton.



Se ei taroita, että hän olisi sivistynyt tai fiksu tai hyvinkäyttäytyvä. Kyllä ihmisen tulisi opetella sen verran harkitsemaan, että ehtisi sekä tajuamaan iste, mistä oikein on puhe, että antamaan tilaa myös muille mielipiteineen ja puheineen.

ja joitakin asioita ei vaan voi vältellä, koska ne tulevat työn takia esiin. Oon ihan helisemässä tuon ihmisen kanssa. On aina ollut tuollainen ja ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on, tässä nämä työnjohdolliset ohjeet.

mutta silti minusta pitää osata hillitä itseään vaikka se usein onkin vaikeaa. Ihan aina en onnistu, etenkin jos on kasaantunut paljon negatiivista samalle päivälle, mutta pyrin kyllä kiivailemaan vain hiljaa mielessäni :) Ja yritän hillitä myös sitä puheliaisuutta ja antaa muillekin suunvuoron.

puhu ystävällisemmin, kiitos. Ehkei itse ymmärrä, millaista viestiä levittää.

eikä mitään henk.koht. palautetta, vaan että sun luonne on aina ottaa kaikki asiat sata lasissa vastaan.

olen nimittäin melkein aina iloinen (olen tosi optimistinen luonteeltani) ja koska haluan olla ystävällinen ihmisille pyrin asettelemaan sanani mahdollisimman kiltisti, myös kritiikkiä antaessa (vaikka mielessäni ajattelisin välillä rumiakin sanoja ;).

Kiivaudelle luonteenpiirteenä on hirveän hankala tehdä mitään, mutta sille miten sitä käsittelee voi tehdä. Ei se helppoa ole, sen tiedän ihan omasta kokemuksesta, mutta ei myöskään ylipääsemättömän vaikeaa.

^Tuotko sä mitenkään esiin,että et ole suuttunut eikä mitään henk.koht. palautetta, vaan että sun luonne on aina ottaa kaikki asiat sata lasissa vastaan.

olen nimittäin melkein aina iloinen (olen tosi optimistinen luonteeltani) ja koska haluan olla ystävällinen ihmisille pyrin asettelemaan sanani mahdollisimman kiltisti, myös kritiikkiä antaessa (vaikka mielessäni ajattelisin välillä rumiakin sanoja ;).

Kiivaudelle luonteenpiirteenä on hirveän hankala tehdä mitään, mutta sille miten sitä käsittelee voi tehdä. Ei se helppoa ole, sen tiedän ihan omasta kokemuksesta, mutta ei myöskään ylipääsemättömän vaikeaa.

^Tuotko sä mitenkään esiin,että et ole suuttunut eikä mitään henk.koht. palautetta, vaan että sun luonne on aina ottaa kaikki asiat sata lasissa vastaan.

Tai enemmänkin äkkipikainen ja suorasanainen. Siis jos ne ja kiivaus ovat kaksi eri asiaa. Tämä ominaisuuteni tulee kuitenkin esiin enimmäkseen kotioloissa. Töissä ja muissa sosiaalisissa kontakteissa pystyn paremmin hillitsemään sanomisiani ja tekemisiäni. Pitämään toisin sanoen naaman paremmin peruslukemilla.



Kiivaus on luonteenpiirre. Syntymässä saatu tai opittu, kuten muutkin. Tosin haluan muistuttaa, että se suinkaan ei ole ainoa negatiivinen luonteen ominaisuus, joka ihmisellä voi olla. Myös esimerkiksi toinen ääripää (ujous, hiljaisuus, sisäänpäin kääntyneisyys) on yhtälailla sosiaalisesti sopimatonta useissa tilanteissa. Ja tämä vain yksi esimerkki lisää.



Se että jokin asia on luonteenpiirre ei tee siitä sopivaa käytöstä. Mutta sopimatontakin käytöstä on monenlaista ja monen asteista. Jokainen käyttäytyy joskus sopimattomasti. Luonnettaan ei pysty perimmiltään muuttamaan. Jos tahtoa ja halua löytyy, voi itseään koulia ja suurempia särmiä hioa. Tämä olisikin tietysti suotavaa. Oma mielipiteeni on se, että kiivaan (tai kenen tahansa muun) ihmisen tulisi parhaansa mukaan pyrkiä sopeutumaan ympäröiviin ihmisiin. Mutta myös muiden ihmisten tulisi pyrkiä sopeutumaan kiivailijaan. Polku johtaa tässäkin asiassa kahteen suuntaan.



Toisinaan syntyy tilanteita, joissa yhteentörmäyksiä ei enää pysty välttämään. Syitä tähän voi olla useita. Ehkä toinen ihminen tietämättään ja tahtomattaan provosoi käytöksellään toista. Ehkä kiivailija ei halua muuttua jne. Tällöin yhteentörmäyksiä olisi syytä välttää kiertämällä tilanteet kauempaa.



Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen. Kiivailijallakin on varmasti omat hyvät puolensa, kuten rauhallisemmalla kanssaihmisellä omat huonot ominaisuutensa. Tämä toimikoon vastauksena sille, joka ihmetteli, miten meidän kiivailijoiden miehet meitä jaksavat. Ei liene olemassa täydellistä vaimoa? Minäkin äkkipikaisen luonteenlaadun omaava ihminen olen monella muulla tapaa hyvä ihminen ja puoliso.

sen  takia  suomen   kansa   justiin kärsii   alkoholismista, mielenterveysongelmista, ja  myös  ihmissuhde-ongelmista kun jo pienenä  neuvotaan  hillitse  käytöksesi  ja pidä mölyt  mahassa,kun ei saa  näyttää  tunteita. esim eteläeuroopassa  ja  italiassa  räiskähdellään  eikä  sitä  pidetä  mitenkään  nuppivikaisena,kuten suomesssa, jossa  ollaan niin  vellimahaisia. mukamas uhotaan,että kyllä  me vielä  näytämme  esim  ruotsille ja venäjälle  peleissä  ja sitten jos  satumme  häviämään  pelit  itketään naapurimaan  urheilijoille, että voi meitä  raukkoja pitikö  taas  hävitä  ruotsille  tai  venäjälle, eli  aina  ei  voi voittaa  peliähän  se vaan   on. iloitkaamme  sitten  reilusti  kun  voitamme  jommankumman, mutta  turha sitä  on  itkeä.

Se että ihminen on luonteeltaan ujo tai arka on mun mielestä täysin ok, eikä pitäisi ketään haitata koska hän ei ole ilkeä sanoillaan eikä teoillaan eikä satuta ketään.

Toisin on sitten kun aikuinen ihminen on kiivas ja äänensävy hyvin usein agressiivinen. Tälläinen henkilö on usein myös hyvin hallitseva ja kontrolloiva ja sanelee ehdot. Tälläisen ihmisen läheisyydessä on erittäin epämiellyttävää olla enkä ainakaan omaan ystäväpiiriin ja läheisiini halua yhtään sellaista ihmistä.

Aikuisen ihmisen täytyy ottaa vastuu käytöksestään ja siitä miten puhuu toisille ja miten käyttäytyy. Kiivaat ja äkkipikaiset ihmiset kaatavat usein omaa pahaa oloaan toisten päälle ja ajattelevat että se ok. Tälläistä ei pitäisi hyväksyä eikä katsoa. Apua pitää osata aikuisen hakea jos ei osaa käyttäytyä lämpimästi toisia kohtaan.

Soturi 1963 kirjoitti:

Se että ihminen on luonteeltaan ujo tai arka on mun mielestä täysin ok, eikä pitäisi ketään haitata koska hän ei ole ilkeä sanoillaan eikä teoillaan eikä satuta ketään.

Toisin on sitten kun aikuinen ihminen on kiivas ja äänensävy hyvin usein agressiivinen. Tälläinen henkilö on usein myös hyvin hallitseva ja kontrolloiva ja sanelee ehdot. Tälläisen ihmisen läheisyydessä on erittäin epämiellyttävää olla enkä ainakaan omaan ystäväpiiriin ja läheisiini halua yhtään sellaista ihmistä.

Aikuisen ihmisen täytyy ottaa vastuu käytöksestään ja siitä miten puhuu toisille ja miten käyttäytyy. Kiivaat ja äkkipikaiset ihmiset kaatavat usein omaa pahaa oloaan toisten päälle ja ajattelevat että se ok. Tälläistä ei pitäisi hyväksyä eikä katsoa. Apua pitää osata aikuisen hakea jos ei osaa käyttäytyä lämpimästi toisia kohtaan.

No itsekin olen kiivasluontoinen ja en minäkään sano muille että näiden pitäisi muuttaa luonnettaan vaikka heissä ärsyttäisi joku piirre.

vaikea ihmistyyppi