Tämä vain mun mielipide, mutta kerronpa kuitenki.

Minä hain toimeentulotukea eli valtio elätti kunnes lapsi täytti 3. Sitten "jouduin" töihin.

siltä osin, että kyllä ne vanhemmat ajattelevat sitä lasta, vaan ajattelevat toisin kuin sinä.



Heidän mielestään se lapsi todellakin tarvitsee isomman kodin ympärilleen jne.

Eikö kaikki kirjoitukset täällä ole "vain" jonkun mielipiteitä? Onko sun mielipide mielestäsi jotenkin vähäarvoisempi kuin muiden? Sitäpaitsi otsikkosi ei kerro kirjoituksesi sisällöstä yhtään mitään.

Eikö kaikki kirjoitukset täällä ole "vain" jonkun mielipiteitä? Onko sun mielipide mielestäsi jotenkin vähäarvoisempi kuin muiden? Sitäpaitsi otsikkosi ei kerro kirjoituksesi sisällöstä yhtään mitään.

mainitsemasi ongelma. Sinä et voi määritellä jonkun toisen ihmisen taloudellista tilannetta etkä heidän elämälleen asettamiaan tavoiteita, vaikka ne ovatkin erilaiset kuin sinun omasi.

Jokaisella on takuulla hyvät perustelut ratkaisuilleen olipa ne sitten mitä tahansa. Ne ovat kelvollisia ko. ihmisen kohdalla, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin omat perustelusi.

Suvaitsevaisuutta, hyvät ihmiset!

Otsikon pitäis nimenomaan kertoa sisällöstä.

Jos on jo isompia lapsia, sitä tilaa tarvitaan aivan eri tavalla kuin pienten lasten kanssa. Ruokaan menee enemmän rahaa yms. Sitä rahaakin kun nyt vaan tarvitaan elämiseen ja isompienkin lasten tarpeet on otettava huomioon niin ymmärrän oikein hyvin etteivät kaikki pysty olemaan kotona kolmea vuotta. Itse olen pystynyt, olen siitä onnellinen, mutta ei tule mieleenkään alkaa valistamaan muita, että heidän tulisi tehdä samat ratkaisut kun me esim. asumisen yms. suhteen.

"Ja pitäisikö se otsikosta sitten selvitä?? "



Mistä sitä muuten tietää kiinnostaako avata joku aloitus vai ei?

Mun lapsi joutui menemään päiväkotiin 10kuukauden ikäisenä kun vanhempainvapaani loppui.

Ja olen todella kanssasi samaa mieltä siitä että pienen lapsen paikka on kotona. Lapsuudenkodissani totuin siihen et äiti oli aina kotona ja tuntuu hieman pahalta kun tietää et oma lapsi ei tule sitä varmaan ikinä kokemaan.

Mutta: olen nuori,totaali-yh,opiskelija ja lisäksi töissäkäyvä nainen. Minulla ei yksinkertaisesti ole mahdollista olla kotona lapseni kanssa!

Totta, että valtio elättäisi kyllä sen verran ettemme lapsen kanssa nälkään kuolisi, mutta mun on opiskeltava sillä mitä ahkerammin opiskelen sen nopeammin pystymme lapseni kanssa aloittamaan ns.normaalielämän- ja rahatilanteen.



Niin ja vielä tosta asunnon koosta, ehkä me vuoden sisällä muutetaan kaksioon jos sopiva löytyisi, tosin tässä yksiössäkin pärjää ihan hyvin vaikka ahdasta onkin. :-)

ja jos tilaa on kuitenkin kaksion verran. Miksi juuri silloin pitää ottaa hirveästi velkaa. Voihan sitä odottaa vuoden jollaoin lapsi melkein 2v.



Asia onkin eri jos isompia lapsia, siksi mekin ostamme nyt talon sillä vanhin lähtee kouluun ja kakkonen täyttää 5v. Silti aion pitää nuorimman kotona jos mahdollista siihen 3v asti, mutta ainakin 2v.



Ja en mä mitenkään ketään valista, tehköön kuin tahtoo, mutta pk:ssa työskennelleenä ne on aikas reppanoita, jotka alle 1v tulee hoitoon ja äitiä itkee viikko tolkulla.

"Ja pitäisikö se otsikosta sitten selvitä?? "

Mistä sitä muuten tietää kiinnostaako avata joku aloitus vai ei?

Meillä kolmannen lapsen synnyttyä talo rakenteilla ja velkaa paljon. Siltikin, en olisi itselleni antanut anteeksi, jos olisin rakkaan lapsen hoitoon vienyt.

Pikkulapsiaika on lasten kannalta tärkeintä aikaa elämässä. Hoitotädit hoitavat lapsia rahan takia, äiti hoitaa rakkaudesta. Miksi niitä lapsia edes rehdään, ellei ole valmis heitä muutamaa vuotta itse hoitamaan.

Monella taitaa kuitenkin olla kiire töihin turhautumien takia.

Eli ehkäpä jo loppuun kulunut aihe ja ainainen "tappelun asia" mutta lasten alle 1v hoitoon vieminen. Taas on paljon tuttavia viemässä alle 1v lapsia hoitoon, eli heti kun vanheimpainvapaa loppuu. Mukamas ei rahat riitä ja juuri nyt on vaihdettava isompaan asuntoon jne. Eihän se yksi lapsi, joka ei ole vielä ensimmäistäkään ikävuotta saavuttanut, tarvitse ympärille isoa kotia, hienoine autoineen. Mielestäni hän tarvitsee äidin läheisyyttä ja kodin lämpöä ja rauhaa tutustua maailmaan. Kyllä ne talot ja autot kerkiää hankkia. Itselläni 3 lasta ja ensimmäisten kanssa asuttiin kaksiossa. Kun sitten palasin töihin vaihdoimme kolmioon. Nyt kolmas 4kk ja tarkoituksena on nyt ostaa talo. Kuitenkin aion olla kotona, ehkä jotain keikkaa, ainakin siihen kunnes nuorin tulee sen 2v. Pieni hän on sittenkin hoitoon, mutta jos keikkaa vaan riittää niin voin pitää sen 3v kotona. Toki on jokaisen ihan oma asia koska vie lapsensa hoitoon, mutta kannattaisi ajatella kuitenkin lasta, eikä ainaista rahaa.

Täällä sitä taas ollaan niin uhrautuvaista äitiä ja nähdään asiat kovin mustavalkoisesti.

Esikoisen kanssa sain olla kotona ja hän on kotona vieläkin mun ja vauvan kanssa. Esikoinen nyt 2v 2kk ja kuopus kohta 6kk. Miehellä on työllistymistilanne muuttunut aika paljon, joten mun on luultavasti myös pakko alkaa tehdä jotain töitä. Sitten olisi molemmilla edes niitä pätkätöitä. Nyt jo valvon yöni sen takia, että lapset on laitettava hoitoon noin pieninä. ='(

se vaan on niin joillain aloilla, että jos on vuositolkulla pois työelämästä, niin töitä ei enää saa. Lapset ottaa kasvaessaan kyllä mieluummin töisskäyvät vanhemmat kuin köyhät rahasta riitelevät.