Siis MINÄ en ymmärrä. Miksi mies on perheessä se joka lapsiluvusta määrää???

Kyllä meillä on aina yhdessä päätökset tehty, oli kyse sitten lasten hankkimisesta tai lomamatkasta.

Vetämällä pitkää tikkua? Eikö joka perheessä ole mielipiteitä. Minäkin halusin meille punaisen auton ja mies vihreän. Merkistä olimme yksimielisiä.

Mutta noin muuten olen samaa ihmetellyt kuin ap. Että jos mies sanoo, että ei lapsia, ja nainen, että kylläpäs, niin miksi se on automaattisesti se miehen kanta silloin, joka voittaa. Mutta siksihän minä tätä ihmettelenkin, kun minulla ei tuollaisesta keskustelusta ole kokemusta, vaan meillä olen tähän asti saanut tehdä lapsia niin paljon kuin haluan.

Tuon " ehdottoman" ein...

Jos toinen haluaa ehdottomasti lapsia, niin miten on oikeutettua se, että puoliso pakottaa hänet lapsettomaksi sanomalla ei?

Ei ole oikein lastakaan kohtaan, jos lapsi syntyy perheeseen yksinomaan toisen vanhemman toiveesta toisen vastustaessa.



Tottakai elämässä tehdään kompromissejä, mutta lasten teon suhteen on molempien haluttava tai sitten ei lainkaan. Lapsen suhteen ei ole olemassa puolitietä...

Minä ajattelen tämän asian niin, että jos jompi kumpi puolisoista ei ehdottomasti halua enempää lapsia (olipa hän mies tai nainen) se täytyy ottaa vakavasti ja mieluummin kallistua siihen suuntaan.



Meillä on kaksi lasta. Mies haluaisi lisää, mutta minä en. Tiedän, että en jaksaisi hoitaa useampia lapsia, voimani eivät riitä. Olen hirveän onnellinen, että mies ymmärtää tämän ja on niin fiksu, että ei painosta minua tekemään kanssaan isompaa perhettä.





Kyllä molempien puolisoiden täytyy olla valmiit lisää jälkikasvua saamaan. Jos toinen ei lisää lapsia halua ja niitä silti tehdään, sitten ei kannata valittaa, jo ne lapsukaiset joutuu yksin hoitamaan ja se toinen puolisko huitelee maailmalla...

Hänhän kuitenkin kokee raskauden ja synnytyksen.

Jos isä ei halua, mutta äiti haluaa = ei lasta

Jos isä haluaa, mutta äiti ei halua = ei lasta

Jos sekä isä että äiti haluavat = lapsi

Meilläkin tiedän että mies osin haluaa ja siksi pieni painostus on paikallaan.

Kyllä minä mieluummin haluaisin lapsen vaikka yksin, kuin ymmärtäisin mieheni kielteistä kantaa ja jäisin sitten kokonaan lapsettomaksi. Mieheni onneksi sattuu haluamaan, joten tämä on vain jossittelua. Mutta näin minä kuitenkin omalla kohdallani ajattelen, että mies ei minun lapsilukuani määrää (lähinnä siis siinä kohdin, että hankitaanko lapsia ollenkaan).

Vierailija:

Minun mielestä naisella pitäisi olla päätäntävalta.

Hänhän kuitenkin kokee raskauden ja synnytyksen.

osallistuvat lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen, kattavat yhdessä lapsesta johtuvat kulut ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Ei näin isossa asiassa kenellekään voi antaa ehdotonta päätäntävaltaa. Tuloksena on muuten, kuten täällä on jo mainittu, hyvin äkkiä avioerolapsi. Yhdessä tällaiset asiat pitää päättää.

kakkonen

Vierailija:

Mutta näin minä kuitenkin omalla kohdallani ajattelen, että mies ei minun lapsilukuani määrää (lähinnä siis siinä kohdin, että hankitaanko lapsia ollenkaan).

Kovasti vain onnea liitollenne. Tulette sitä vielä tarvitsemaan.

Ja sitten vielä ihmetellään, kun ei sitä miestä sitten kiinnostanutkaan " leikkiä kotia" . No, enpä ihmettele, jos naiset eivät tuon vertaa enempää kunnioita kumppaniaan, vaan tekevät omavaltaisia ratkaisuja, että miespä ei minun lapsilukuani määrää. Yhdessä tällaiset asiat pitäisi päättää.

Vierailija:

Jos isä ei halua, mutta äiti haluaa = ei lasta

Jos isä haluaa, mutta äiti ei halua = ei lasta

Jos sekä isä että äiti haluavat = lapsi

Mies yritti perustella, että ei nyt, sillä hän tekee pitkää päivää töissä ja tuntee jo nyt huonoa omaatuntoa siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi aikaa perheelleen. No, nainen sai tahtonsa läpi ja ei osaa nyt muuta kuin VALITTAA, että se mies ei osallistu ollenkaan lapsen hoitoon.

Se, tuleeko 1-5 lasta, on usein sumplittavissa, mutta totaalinen lapsettomuus on eri asia.

Meillä mies myös laittaa lapset edelle tarpeen vaatiessa. Muu olis jo sairasta!



t: 16

enkä halua sitä elää lapsettomana. Ja eroan mieluummin miehestä, joka ei halua lasta. Tosin siis en halua painostaakaan.



Nykyiselle miehelle olen sanonut alusta alkaen, että HALUAN VIELÄ AINAKIN YHDEN LAPSEN. Alussa hän sanoi usein, että itsekin vielä haluaa lapsia. Nyt hän on alkanut jarrutella ja miettiä, että josko se olikin huono ajatus. Ja yrittää taivutella mua ajattelemaan kuinka paljon lapsista on vaivaa.



Nyt sitten keskustellaankin koko ajan siitä, että luuliko hän TODELLAKIN, että vitsailin, kun ensi tapaamisilla puhuin, että haluan vielä AIVAN EHDOTTOMASTI lisää lapsia. Ja mieskin sanoi usein, että " niin, sitten kun meillä olisi yhteisiä lapsia" .



Itse olen, että mitä vittua kyseleepi epätietoinen.

Tiedän tapauksia jossa näin tehty ja mies ollutkin lapsen syntymän jälkeen " myyty"