Missä vaiheessa suomalaisvanhemmat alkoivat uskaltaa kyseenalaistaa auktorieetteja, koulua jne?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2011 klo 23:15"]

huomattiin että koululaitos ei enää kyennyt vastaamaan nykyajan vaatimuksiin tasosta. Opettajat nähdään yhä auktoriteetteinä jotka kykenevät ymmärtämään lapsia ja heidän tilannnettaan. Tosiasia on, että aika on ajanut ohi. Opettajien tietotaito ei enää riitä lasten kanssa toimimiseen ja vanhemmat ovat huomanneet sen... vanhemmat ovat tietoisempia asioista.

[/quote]

Niin, ja tiedättekö, mikä tähän on syynä?

Nämä ns. kohonneet vaatimustasot kouluissa ja miksei päiväkodeissakin johtuvat siitä, että vanhemmat ovat osin laiskistuneet ja muuttuneet välinpitämättömiksi. Eivät tietystikään kaikki, mutta näitä on hyvin paljon. Vanhemmat eivät enää itse viitsi, jaksa tai ehdi omilta menoiltaan keskittyä lasten kasvattamiseen, rajojen asettamiseen eivätkä sen opettamiseen, että ihmisiä -esimerkiksi opettajia tai ketä tahansa kanssaihimisiä- pitää kunnioittaa.

Vanhemmat pitkälti sysäävät  kasvatusvastuuta koulujen harteille ja motkottavat kouluille, kun heidän lapsensa joutuvat ongelmiin. Tiedän tämän kokemuksesta. Siellä valitetaan, että "Eikö siellä kouluissakaan nykyään enää mitään opeteta?", kun vanhemmat ovat se taho, joiden pitäisi ensisijaisesti lastaan kuitenkin opettaa ja kasvattaa.

Lapset ja nuoret ovat tänäpäivänä aika ilkeitä ja rajuja opettajia kohtaan. Riehuvat ja haistattelevat, ja joskus tähän haistattelukuoroon saattaa liittyä jopa lasten vanhemmat. Samaan aikaan opettajilta ja opetustoimelta ylipäätään on poistettu lähes kaikki keinot puuttua tällaiseen riehumiseen, kun edes käytävälle ei saa luokasta poistaa, jos oppilas häiritsee koko muun luokan toimintaa.

Vanhemmat eivät enää kasvata lapsiaan, ja yhteiskunnalla -kouluilla- ei ole enää mitään keinoja puuttua. Pitää antaa haistatella ja riehua rauhassa, muutoinhan sitä tulee traumoja lapsella, pienelle herrantertulle.

Eivät lapset muutu vuosikymmenien aikana mitenkään merkittävästi. Maailma muuttuu kyllä, esim. tekonologia kehittyy jne., mutta lapset sinällään ja lapsen perustarpeet eivät muutu. Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta, vaikka kliseisesti onkin sanottu.

On totta, että nykyajan lapsilla on ongelmia, joita ei välttämättä ennen ole tässä mittakaavassa ollut. Tähän on syynä ennen kaikkea välinpitämättömät vanhemmat, mutta varmasit myös muita syitä. Esim. nyky-yhteiskunta asettaa paljon erilaisia paineita ja stressiä jo hyvin nuorille lapsille. On totta, että opettajilla ei välttämättä ole keinoa puuttua, koska ne on yksinkertaisesti viety heiltä pois.

Kyllä parikymmentä vuotta sitten myös opettajiin otettiin yhteyttä, mutta se oli harvinaista. Ne jotka olivat koulun suuntaan aktiivisia olivat itse korkeasti koulutettuja. Aktiivivanhempia pidettiin sekä opettajien että muiden vanhempien taholta hössöttäjinä.

Nyt koulutustaso on lisääntynyt, ja uskalletaan ottaa yhteyttä. Kulttuuri on muuttunut, halutaan palvelua, yksilöllisyyttä. Lapsiin myös satsataan enemmän, tai se on ainakin hyväksyttävämpää. Olen elänyt sen ajan, jolloin nykyiset "normit" harrastuksien määrässä ja laadussa, hyvätasoisiin kouluhin pyrkimisessä jne. olivat aivan muuta. Lapsia kasvatettiin vaatimattomuuteen ja tavallisuuteen. Kalliit harrastukset ja koulumenestyksen tavoittelu oli joskus syy kiusaamiselle.

Paljon on muuttunut, eivätkä muutokset ole pelkästään huonoja. Ei pidä yleistää kaikkia vanhempia jotka kouluun ottavat yhteyttä hankaliksi. Toki on heitä, jotka tekevät tästä valtapeliä.

 On hyvin korkeasti koulutettuja perheitä, jotka kokevat oikeudekseen olla ylimielisiä luokanopettajalle ja asettua vastaan ihan vain näyttääkseen mahtia.

Opettajissa on toki myös tyyppejä jotka eivät halua että keskustelua käydään tai mihinkään heidän työhönsä liittyvään otetaan kantaa.

koska kyllä MUN lapsuudessani 1980-luvulla soiteltiin opettajalle ja rehtorille ja kyseltiin toimintatavoista ja kyseenalaistettiin kun syytä oli. Omatkin vanhempani oittivat yhteyttä kouluun kyseenalaistaen opettajien toiminnan muutamankin kerran, kun kerran syytä oli (ja sanon edelleen, että oli kyllä).

Kaupan myyjä ei tervehdi ja siitä saadaan stressi -> soitetaan kauppialle ja vaaditaan huomautusta myyjälle. Lääkäri ei hymyile tarpeeksi -> rutistaan ties mihin ylilääkärille. Lääkäri ei 5 minuutin pohjalta tunnistakaan jotain toissijaista vaivaa -> kanelu eteenpäin. Hoitaja ei hymyile -> kantelu osastonhoitajalle. Opettaja ei olekaan virheetön ja absoluuttisen oikeudenmukainen joka sekunti -> rutinaa rehtorille. Siivooja ei tervehdi iloisesti -> valitus siivoojan käytöstavoista.



Onko nykyään olemassa mitään ammattia, jossa ei koko ajan olisi yliherkkiä nirppanokkia valittamassa ympärillä???

Ei mitään radikaalia, mutta kuitenkin:

- äiti otti veljeni steiner-päiväkodista, koska kritisoi vapaan kasvatuksen ideologiaa

- kun siskoni oli ala-asteella, äiti kritisoi opettajaa lapsen itsetunnon lyttäämisestä

- vielä kun minä olin lukiossa, niin äiti soitti kerran uskonnonopettajalle ja sanoi suorat sanat. Opettaja oli koulussa minulle ja luokkakaverilleni niin ilkeä, että aloin itkeä tunnilla (mitä en todellakaan yleensä harrastanut)

eli ainakin minun vanhempani kyseenalaistivat opettajan toiminnan jo 1980-luvun alussa, vaikka äitini on itsekin opettaja. Nykyisin onkin muuten paljon vähemmän hulluja opetustoimessa kuin vielä 30 vuotta sitten.

huomattiin että koululaitos ei enää kyennyt vastaamaan nykyajan vaatimuksiin tasosta. Opettajat nähdään yhä auktoriteetteinä jotka kykenevät ymmärtämään lapsia ja heidän tilannnettaan. Tosiasia on, että aika on ajanut ohi. Opettajien tietotaito ei enää riitä lasten kanssa toimimiseen ja vanhemmat ovat huomanneet sen... vanhemmat ovat tietoisempia asioista.

kummallekaan tullut ikinä mieleen rutista meidän opettajille. Jos oli jotain epäoikeudenmukaista tapahtunut, niin saattoivat hetken päivitellä kotona ja elämä jatkui. Opettivat meitä lapsia siihen, ettei jokaista asiaa voi elämässä perätä vaan pikkujutut pitää ohittaa hartioita kohauttaen.



Muistan aina, kun olin matkalla ja palattuani matkalta oli heti aamulla koe. Opettaja ei matkalle lähteissä maininnut tuosta mitään, kun antoi läksyjä. Koe oli määrätty sen lomaviikon aikana. Sain mukavasti seiskan ja se oli kympin tytölle katastrofi. Itkin kotona sitä, kuinka ope voi tehdä mulle tuollaisen. Muistan aina isän kommentin: "yksi seiska sinne tai tänne. Sillä ei ole sun elämän kannalta mitään merkitystä."

kirjoitin ylioppilaaksi v. 1982. Vanhempani eivät mitenkään ottaneet yhteyttä opettajiin. Vanhempainilloissa kävivät aina ja molemmat ja siellä rupattelivat ystävällisesti. Akateemisia molemmat.



Kouluterkalta kysyin kolmasluokkalaisen tarkastuksessa, ja se sanoi, että ajat ovat tämän suhteen täysin muuttuneet.



Hyvä näin.

Miten voit oikeasti väittää, että opettajien tietotaito olisi jäänyt jälkeen ja vanhemmat olisi etevämpiä? Vanhemmat ehkä tuntevat oman muksunsa ja osaavat analysoida lapsen oppimismenetelmiä jne., mutta eivät he silti pysty vetämään kokonaista luokkaa sillä tiedolla.

Enkä ole opettaja, mutta kyllä nyt pikkuisen pomppaa tämä opettajien ammattitaidon aliarviointi. Maailma on nykyään niin monipuolinen ja monimuotoinen, ettei siellä kukaan pärjää, jos pitää 25 mukulaa yksilöllisesti ohjata niiden tuntien puitteissa.

huomattiin että koululaitos ei enää kyennyt vastaamaan nykyajan vaatimuksiin tasosta. Opettajat nähdään yhä auktoriteetteinä jotka kykenevät ymmärtämään lapsia ja heidän tilannnettaan. Tosiasia on, että aika on ajanut ohi. Opettajien tietotaito ei enää riitä lasten kanssa toimimiseen ja vanhemmat ovat huomanneet sen... vanhemmat ovat tietoisempia asioista.

kiusaaminen ajoi tän tähän. Eli vanhemmat ujuttautuivat kouluun kiusaamisen ehkäisymielessä ja sinne ne sitten jäivät.

No ei kai pikkuasioista kannata välittäkään, mutta isommista kyllä.



Kyllä munkin vanhemmat olivat kouluun yhteydessä jos oli syytä. Samoin muistan, että saatettiin hakea toinenkin mielipide lääkäriltä, jos ensimmäisen lääkärin hoidossa alkaneet taudit parantua.



Vanhempani eivät ole akateemisesti koulutettuja, mutta osaavat käyttää myös omaa arvostelukykyänsä.