Isä menehtyi,,, miten se lapseen vaikuttaa?
..en osaa vastata omien lasteni puolesta, mutta mieheni isä on kuollut hänen ollessaan 4 vuotias. Mieheni puhuu isästään usein etenkin nyt, kun poikamme on saman ikäinen. Mieheni sanoo, ettei muista isäänsä selkeästi ja lapsuudesa on musta aukko, jota ei tahdo muistaa lainkaan. Sanoi minulle ja vannotti, että veisin lapsemme terapiaan, jos hänelle kävisi jotain.
Silloin ei kuulemma käyty missään terapioissa. Mieheni isä kuoli syöpään ja poika on säilyttänyt isästään kaiken mahdollisen, muiston. Pitää myös isänsä sukulaisiin yhteyttä nyt myöhemmin aikuisiällä.
Anopin kanssa olen myös puhunut asiasta ja hän kertoi silloin sanoneensa pojalleen asiat selkeästi niin, kuin ne oli ja koitti saada elämän mahdollisimman hyvin uomiinsa. Poikaa oli kuulemma kouluikäisenä käytetty jossain terapiassa, mutta mieheni ei sitä itse tunnu muistavan.
Anoppi sanoi, että päiväkodin hoitajat kertoivat hänen tehneen vaan hautakumpuja hiekasta, kun toiset tekivät hiekkakakkuja.
Se, että mieheni isän kuolemasta on kulunut aikaa jo yli 30 vuotta ei selvästikkään poista heidän tuskaansa ja asia tulee nyt etenkin pintaan meidän 4v poikaa seuratessa.
Suosittelen siis lämpimästi terapiaa teille kaikille ja on hyvä, että selittää asiat niin, kuin ne on. Mieheni puheiden perusteella voin päätellä kuitenkin, että edes 4v ei muista paljoakaan menetetystä vanhemmastaan. Mieheni sanoi, että muistaa kyllä sellaisen, kun isä lähti töihin ja hän vilkutti ikkunasta. Sen kuulemma muistaa hyvin.
Voimia teille kaikille!
Kommentit (4)
Luulin tyttäreni 4 v. jo ymmärtäneen asian. Jollain tasolla varmaan ymmärtääkin. Mutta joku aika sitten kysyi minulta, että kun ensi kesänä mennään rannalle niin tuleeko isi sinne? Poika 1,5 v. katsoo isänsä kuvia pitkään ja ihan selvästi pikku päässä raksuttaa, että tuossa on joku tuttu ja tärkeä ihminen, en vaan saa päähän kuka.
Tyttäreni alkaa voida jo paremmin. Varsinkin huomattuaan että voi ihan normaalisti kiukutella ja olla tottelematokin eikä äiti silti katoa mihinkään. Arki pyörii normaalisti (tai niin normaalisti kun se tässä tilanteessa voi). Poika ikävöi selvästi myös. Ukit on tullut hänelle todella tärkeäksi. Samoin jos meillä tulee käymään vaikkapa tuttava pariskunta, poika könyää miehen syliin välittömästi ja esittelee kaikki pikkuautonsa. Tyttökin ikävöi, mutta tavallaan. Isin kuvaa katsottuaan saattaa tulla todella kiukkuiseksi. Eli varmasti tulee ikävä ja käsittelee pahaa oloaan sillä. Onneksi äitin syli autaa aina.
Tuntui ymmärtävän aisan hyvin. Halusin kertoa asian konkreettiesesti ja niin selkeästi kuin osasin, ettei asiasta jää mitään epämääräisiä käsityksiä lapselle.
Heti isän kuoleman jälkeen kerroin lapselle, että isin sydän sairastui niin pahasti, että sitä eivät lääkärit osanneet korjata ja isi kuoli. Isi ei koskaan tule takaisin.
Lapsi kertoi heti, että isistä tuli keiju, joka asuu avaruudessa. Isille voi puhua ja hän kuulee, mutta keijuja ei voi nähdä. Isin luut lihakset ja nahka vain ovat arkussa.
Hautajaisissa meillä oli ennen seremoniaa arkku auki. Lapsi näki isänsä arkussa ja kosketti kättä: " isin käsi on kylmä." . Hän tuntui ymmärtävän kuoleman.
Seuraava etappi oli kertoa tuhkausesta. Kerroin, että isin luut, lihakset ja nahka poltetaan tuhkaksi, joka sirotellaan veteen. Olisi varmaan hämmentynyt muuten itkevästä suvusta veneessä ja tuhkaa sirottelevasta äidistä.
Puhuu nykyään asiasta luontevasti ja mystistä kuolemassa ei ole. Ikävöity ja muisteltu on yhdessä.
Hei,
ensiksi olen kamalan pahoillani, että joudut asiaa pohtimaan.
Kirjassa ' Pidä isää kädestä' kerrotaan 2v pojasta kriisiterapiassa äidin ja pikkuveljen kuoleman jälkeen. Kirja on mielestäni hyvä, se vastaa jossain määrin kysymyksiin tuosta surun käsittelystä ja lapsen ymmärryksestä. Vaikka kirjan lapsi on 2v, niin enemmän kuin 2v psykologiaa siinä kerrotaan lapsen lukemisesta ja tukemisesta. Myös siitä, koska lapsi tarvitsee ulkopuolista apua. Et ehkä itse jaksa nyt lukea opuksia, mutta voisitko pyytää jotakuta läheistäsi lukemaan kirjan tai jotain muuta hyvää aiheeseen liittyvää. Kirjastosta varmasti osaavat neuvoa. Hän voisi sitten auttaa lapsia ymmärtämällä ja kertomalla sinulle asioista sopivissa paloissa aikanaan ja jos tarvetta ilmenee.
Tuossa kirjassa lapsi käsitti yllättävän paljon ja terapian avulla ymmärsi kuoleman ja sai keinoja käsitellä omaa suruaan.
Voimia teille
Iskä menehtyi tapaturmaisesti. Olemme käynnyt sen läpi paljon.
Mutta se jää askarruttamaan, kun monelta taholta sanotaan että lapsi alle kouluikää ei ymmärtää että iskä ei tule kotiin. Tai se että lapsi alle 10 ei ymmärä kuolemasta.
Mielestäni meidän kohdalla se on osittain totta.
Vanhempi tyttö 3v10kk tietää että iskä ei tule kotiin, hän tietää että iskä on taivaassa ja hänelle voi puhua ja laulaa milloin vaan. Miten hän sen ymmärtää en ole ihan varma. Mutta varsinkin iltaisin kun laulamme iltalaulun, hän sanoo monesti että iskäkin on varmaan mennyt nukkumaan ja sammuttanut valon kun hänen tähti ei enää loistaa.
Aamuisin hän sanoo usein että iskä on varmasti herännyt jo taivaassa ja syö aamupalaa.
Jos kysyn häneltä jos on iskää ikävää, hän sanoo ei. Mutta jos muotoilen sen kysymykseen hieman eri tavalla, esim. haluaisitko että iskä olisi täällä? tai jos olemme lähdössä jonnekin, niin jos hän haluaisi että iskä olisi silloin mukana? niin silloin hän vastaa että joo.
En ajatellutkaan sitä aikasemmin, mutta sitten välähti ettei hän varmaan ymmärtää mitä tarkoittaa että on ikävää.
Selitin mitä tarkoittaa se ikävää, ja silloin hän sanoi että on ikävää.
Nuorempi tyttö 1v7kk muistaa aina iskää kuvista. Ja kun olemme kylpemässä ja hän näkee iskän kylpytakki suihkun naulakossa, silloin tulee aina, pappa pappa. Joitain muita tilanteita on ollut että nuorempi aina mainii iskää kun hän näkee jonkun esineen tai vaate.
Joten hieman pistää miettimään mitä näin pienet oikeasti ymmärtää näistä asioista.
Miten teillä muilla on ollut? Miten teidän lapsi/lapset ovat reagoinneet tällaiseen tilanteeseen?
Ois kiva kuulla samanlaisista tilanteista. Aikaa meillä on mennyt 3,5kk onnettomuudesta.