Uhmakas, kiukutteleva 3v..

No ensinnäkin väsyneenä ja univelassa menee kaikilta hermot. Ottakaa tytön sänky teidän huoneeseen, niin kaikki saa nukkua hyvät unet ja kaikilla on tilaa, kenenkään ei tarvi huutaa öisin eikä nousta sängystä. Siitä lähtisin purkamaan tätä univajetta ja tilannetta.



Teillä olisi sitten se olohuone iltaisin teidän kahden oma paikka, kun lapsi menny nukkumaan mitä luultavimmin vielä sovinnolla, kun kerta saa nukkua teidän huoneessa.



Eiköhän se siitä sitten lähde korjaantumaan.

ap

jonka jälkeen toteatte että nyt on aika lähteä nukkumaan, laittakaa sänky kiinni teidän sänkyyn ja pitäkää kädestä kiinni. Vaikka lapsi onkin uhmakas, hän kaipaaa hellyyttä ja rakkautta. Monesti kaikkeen auttaa haliminen ja rakkauden osoittaminen.

Lapsen täytyy tuntea että saa osoittaa uhmakkaita tunteitaan ilman pelkoa että häntä ei rakasteta..



Vaikea selittää,mutta tuossa uhmaiässä kaikkein tärkeintä ovat aikuisen hermot, älä suutu äläkä huuda. Mene lapsen tasolle ja selitä ymmärrettävällä tavalla syy miksi lapsi ei saa vaikkapa toimia tietyllä tavalla.

todella omapäinen tyttö, joka täyttää ihan pian kolme. Ei ole suostunut nukkumaan omassa sängyssä koskaan. Syytän siitä kyllä vähän itseäni, kun nukutin aina tissille vauvana ja öisin jäi aina mun viereen kun olin niin poikki etten jaksanut nousta, vaan annoin syödä ja itse torkuin. Söi siis todella usein.



Yritettiin omaan sänkyyn ja pidettiin unikouluja mutta mikään ei auttanut. Otettiin sitten viereen, että saatas edes jotenkin nukuttua. Heräili silti yöllä ja vierestä sai jotenkin rauhotettua nopeemmin.



Nyt on siirtynyt omaan sänkyyn meidän makkarissa. Sänky on sen verran iso, että kun huuto (joka öinen) alkaa, meen likan viereen kunnes rauhottuu. Isä ei kelpaa. Huuto vaan pahenee jos yrittää.



Istukaa alas ja puhukaa. Tiedätte varmaan molemmat että riitely johtuu väsymyksestä. Mekin tiuskittiin ja mä itkin kun olitiin ihan poikki. Saatteko lasta yöksi hoitoon? Aina kun rupee hermo palamaan, niin muistutan itseäni ja miestäni siitä, että ilam toisiamme ei ainakaan jakseta.

eli ei saada yökylään. Minullakin on monesti itku herkässä, juuri väsymyksen ja riitelyn takia. Kokeillaan nyt vielä että siirretään tytön sänky meidän sänkyyn kiinni, josko auttaisi.

olla hyvä idea, tyttö saa äidin käden viereensä kun alkaa itku. Meidän tyttö on kuin "transsissa" kun huuot alkaa. Ei herää, ei nuku, huutaa vaan.



On päivisinkin kova kiukuttelemaan ja todella temperamenttinen luonne, (ehkä äidin peruja), mutta oon todennut että jos itse hermostun, on peli menetetty. Otan tytön syliin rauhottelen ja rauhallisella äänellä kerron hänelle miten tehdään. Sitten halitaan ja suukotetaan. Vaatii kyllä todella usein valtavaa itsehillintää =)

Meillä lapset on lopullisesti rauhottunut 4- vuotiaana kun oppi sanomaan että harmittaa. Sitä ennen se oli tollasta sekoilua ja kiukkua. Jos halusi yhtä niin äkkiä halusikin toista.



Anna lapsen mesota, tärkeää on että te vanhemmat pidätte yhtä.

On ihan turhaa lähteä palvelemaan lasta kaikessa, minusta kaikki muutoksetkin "otetaan lapsi väliin nukkumaan" on täyttä potaskaa.

Lapsen peti on lapsen peti. Se on hyvä, turvallinen paikka. Meillä on 4 pientä lasta, pitäisikö olla kaikkien samassa sängyssä? Ei, kyllä lapselle pitää jatkaa samoja rutiineja ja samoja juttuja säilyttää. Kausi menee ohi.



Siis ei siihen mene vuotta, vaan vuoden kuluttua tilanne täysin eri koska lapsi silloin oppii ilmaisemaan itseään.



On ihan sokepäistä että lapselle "kelpaa" ainoastaan äiti!

Se kierre katkaistaan jäätävällä menetelmällä: äiti ei mene sinne väliin. Niin helppoa se on, joka kerta kun se jota lapsi huutaa palkitsee lapsen huudot ja kiukun ja lapsi saa mitä haluaa, miksi edes yrittää sitten antaa kasvatusvastuuta isälle jos asenne on tuo? Lapsi oppii, että on muitakin tapoja rauhoittua.



Anna lapsen kiukutella. Käyttäkää nurkkaa jos lapsi on tuhma, jos lapsi leikkii pöydässä niin kiellä, poista jos ei lopeta käytöstä. Saa palata jos on kiltisti ja jos yhä pelleilee niin pois pöydästä ja syötte seuraavalla ruokailulla sitten mitä silloin tarjolla.



Ei maanitteluita. Te teette säännöt, eikä niitä maanitella. Jos lapsi sekoaa sukkiin niin se sekoaa. Te katsotte vieressä.



Mistä mies sinua syyttää? Minusta olennaista on että kuuntelet mitä mies puhuu ja teette kute sovitte, ette niinkuin lapsi haluaa.



Keirre rauhoittuu, kun se katkaistaan. Se vaan pitää tehdä ja yhdessä. Saatte tukea toisistanne.

On ihan sokepäistä että lapselle "kelpaa" ainoastaan äiti!

Se kierre katkaistaan jäätävällä menetelmällä: äiti ei mene sinne väliin. Niin helppoa se on, joka kerta kun se jota lapsi huutaa palkitsee lapsen huudot ja kiukun ja lapsi saa mitä haluaa, miksi edes yrittää sitten antaa kasvatusvastuuta isälle jos asenne on tuo? Lapsi oppii, että on muitakin tapoja rauhoittua.





Anteeksi vaan, mutta tässä puhuu äiti, joka ei ole koskaan tavannut unihäiriöistä lasta. Kun on toinenkin lapsi talossa ja vanhemmat yrittävät käydä töissä, on valmis tekemään aika paljon myönnytyksiä yöunien eteen. Mä en todellakaan puhu nyt mistään viikon enkä kuukauden valvomisesta vaan pian kolmen vuoden jatkuvasta yöheräilystä.

Meillä on 4 lasta, eikä kenenkään muun kanssa ole ollut näin rajuja nukkumis/syömisongelmia. Olemme jämäköitä, mutta kun lapsi huutaa öisin kauhuissaan, minä en pysty kuuntelemaan välinpitämättömänä. Isä on yrittänyt lohduttaa, tuloksetta. Isä on tytölle tärkeä, mutta öisin kelpaa vain äiti. Ja totta, meilläkin valvottu jo useampi vuosi ja yöunien eteen on valmis tekemään myönnytyksiä.

Ei TODELLAKAAN ole normaalia, että nelivuotias "huutaa kauhuissaan yöllä"..jotain on pielessä ja pahasti!

Ei TODELLAKAAN ole normaalia, että nelivuotias "huutaa kauhuissaan yöllä"..jotain on pielessä ja pahasti!

Huutaa, koska heräilee kesken uniensa ja "säikähtää" omassa sängyssään. Lapsessa ei ole mitään fyysistä vikaa.

Vie se neurologille/lastenpsykiatrille

Vierailija - 03.03.11 10:15 (ID 12199482)





Ei TODELLAKAAN ole normaalia, että nelivuotias "huutaa kauhuissaan yöllä"..jotain on pielessä ja pahasti!