Lue keskustelun säännöt.
Vallitseeko musiikkiopistoissa nykyään ylikehupedagogiikka?
02.03.2011 |
Olemme mieheni kanssa täysin pihalla, kiusaantuneita ja jopa ärsyyntyneitä lapsemme soitonopettajien jatkuvasta suitsutuslinjasta. Liioittelematta joka kerta kun lasta haetaan tunnilta, saamme kuulla vähintään, että hän on tosi lahjakas. Välillä kuitenkin kehuminen yltyy sellaiseksi ylisanojen tuiskeeksi, että hengästyttää. Samaa linjaa pitävät sekä vakiopettaja että kaikki sijaiset.
Pystymme itse ihan hyvin näkemään, että lapsi on musikaalinen ja ihan hyvin oppii soittamista, mutta on aivan selvää, että mistään superlahjakkuudesta ei ole kyse. Samalla lailla rankkaa, virheiden kautta hiljalleen etenemistä on hänen harjoittelunsa kuin muidenkin ihmisten. Jos kodissamme eläisi pieni Mozart, olisimme sen kyllä huomanneet.
Onko tämä jotain nykypedagogiikkaa? Kyllähän kannustaminen on hyvä asia, mutta tämä menee niin yli, niin yli. Mikä voi olla motiivina? Lapsi ei ole niin arka, että tarvitsisi jotain ylimääräistä megakehuntaa. Oppilaista kilpaileminen ei voi olla kyseessä, koska lapsen instrumentti on yksi suosituimmista ja siihen riittää kyllä tulijoita. Opettajien ammattitaidottomuuttakaan tämä tuskin on, koska ko. instituutio on aivan pätevässä maineessa.
Onko tämä kaikilla nykyään tällaista? Onko vain taidekasvatuksen retoriikka tms. muuttunut näin paljon siitä, kun itse olimme lapsia?
Kommentit (7)
Todistuksetkin ovat olleet keskinkertaisia. Ihan mukavasti lapsi on kuitenkin mennyt eteenpäin. Itse olen kehunut lasta openkin puolesta, koska mielestäni lasta ei voi kannustaa liikaa. Miksi sinä muuten näet joka kerta opettajan? Anna lapsen mennä yksin pianotunnille ja odota autossa. Opettajat tietysti ajattelevat, että jotain on sanottava, jos olet siellä notkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan itse musiikkiopistossa käydessäni ei opettajalta kyllä koskaan tullut mitään positiivista palautetta, saatikka kehua:-(
Osaamisesta jne ei ollut kyse, sillä myöhemmin toisessa paikassa palaute kyllä oli hyvää.
Omat lapseni soittavat myös ja heitä kehutaan paljon - hienoa, se motivoi juuri lapsia. Lässytyksestä ei kuitenkaan ole kyse, vain siitä että jos onnistuu, vaikka vähänkin, todellakin kehutaan.
Jos sinua "tosisuomalaisena" tuollainen ylikehu häiritsee, suosittelen, kuten jo edellinen neuvoi,
jäämään autoon ja antamaan lapsen paistatella kehuissansa;-)
Oma tyttöni loistaa soittotunneilla ja esiintymisissä. Säestäjä hehkuttaa kovastikin, oma opettaja kehuu liiankin vähän. Kuitenkin tämän napakan opettajan hoivissa tyttärestäni on tullut erittäin hyvä soittaja.
Tytär selvästi nauttii ja kaipaa kehuja.
Riippunee opettajasta kehujen määrä ja siitä onko niihin oikeasti aihetta.
Tänä keväänä suorittaa 3/3 tutkinnon.
minusta lapsia ja nuoria tarvitsee kehua, etenkin kun/jos aihetta kehuun on
ja aina pieni kehaisu saa lapsen ja nuorenkin innostumaan ja siten mieli pysyy hyvänä ja harjoitteluintoakin löytyy paremiin
kyllä enempi ongelma on ettei osata sanoa mittään hyvää, vaan aina valitetaan asioista,
se se vasta vie innon ja halun soittamisesta ja kaikesta muustakin
meillä tytär soittaa pianoa yksityisellä ja aivan ihana ope aina jaksaa kannustaa ja on iloinen ja juttelee muutakin ja kehuu onnistukmisista jne
lapsi aivan innoissaan menee ja harjoittelee ja on pollee ja edistyi upeasti
sama lapsi soittaa myös viulua musiikkiopistossa, ope on hapan ja tiukan näköinen työhönsä leipiintynyt eukko, jo ulkonäkö saa väreeet kulkemaan, ja opetus sitä luokkaa aina narisee et pitäs harjoitella enempi jne jne kertaakaan ei ole kuulunut mitään kannustavaa....
ja lapsi siis viuluakin aluksi yksiytisellä opella opiskeli ja oli intoa täynnä ja edsityi huipusti ja siirtyi sieltä tonne musiikkiopistoon, kyllä ero on huima!!!!!
eli ilman muuta olkaa tyytyväisiä kun lastanne kehutaan se jos mikä saa lapsenkin mielen hyväksi ja innon nousemaan
Lapsen saamat kehut ovat sitä luokkaa, että "olen opettanut 50 vuotta enkä ole koskaan nähnyt tällaista ....jne." Pointti on, että tämä ei yksinkertaisesti ole totta, ja on vaikea suhtautua tällaisiin puheisiin.
Autossa istumisen suosittelijoille - totta tosiaan olemme vähentäneet paikalle menemistä, ettei tarvitsisi aina kohdata opettajaa tai sijaisia. Aina näin ei voi kuitenkaan tehdä; välillä opettajia on tavattava, ja lisäksi he kehuvat kyllä sujuvasti myös puhelimessa ja tekstarein.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulis nyt kokeneiden opettajien sen verran tietävän. Eihän se Mozartkaan omin nokin ihmelapsi ollut vaan ihan sitä vanhemmat ohjasi siihen musiikkitouhuun ja sitten eteni siinä nopeasti.
Ehkäpä sun lapsi myös olisi ihmelapsi, jos harjoittelisi tuntikausia päivässä? Jospa nää opet yrittää motivoida teitä vanhempia prässäämään lapsen harjoittelua enemmän tälläisen kehumisen kautta? Koska sen voin sanoa, että klassisella puolella suurin merkitys on sillä tuntikausien harjoittelulla nuoresta saakka, jos on perusmusikaalinen lapsi. Siis siinä, että kenestä tulee huippumuusikko ja kenestä ei.
Katsopas vaan Suomen musiikkielämän solisteja - suurin osa niistä on vähintään kolmannen polven muusikkoja eli kotona on soitettu, vanhemmat on huolehtineet, että lapsi harjoittelee alusta asti riittäviä määriä jne.
Lahjakkuus yksin ei pitkälle riitä - oikeastaan missään lajissa. Eli sun lapsi saattais olla potentiaalinen ihmelapsi, mutta koska te ette ole häntä puskeneet kovaan harjoitteluun hänestä ei musiikin saralla todnäk tule mitään kovin kummoista.
2-vuotiaan päiväkotilaisen kohdalla. Hoitajat kehuvat joka päivä, kuinka "reipas, ikäisekseen motorisesti ja kielellisesti lahjakas" lapsi on. Ihan tavallinen muksu. Aluksi jaksoin olla innostunut noista kehuista, mutta nyt ihmettelen, miten jokainen päivä voi olla niin "superhyvä". Minäkin epäilen ylikehuvaa päiväkodin henkilökuntaa.