Lue keskustelun säännöt.
Oletko kirjoittanut päiväkirjaa lapsesi ensivuosista?
02.03.2011 |
Tallentanut tunnelmia ja tapahtumia vuosien varrelta , lapsesi osuvia sanontoja ja hauskoja ideoita?
Olisinpa ollut itse ahkerampi kirjoittaja, vuodet ovat kuluneet ja aika vähän on tullut tallennettua asioita muistiin - mihinhän kaikki aika on oikein mennyt! Valokuvatkin ovat laittamatta viimeiseltä viideltä vuodelta...
Kommentit (6)
Kaupasta ostettua vauvakirjaa olen koonnut kaikille vauvoilleni. Siellä on paljon kuvia, joulupukin kirjeitä, piirrustuksia yms.
Ja tietysti monta sivua hauskoja juttuja.
En tiedä osaavatko arvostaa isona niitä vai jäävätkö ne minulle vanhainkoti lukemistoksi.
Valokuvia (paperi) on myös otettu ahkerasti. Pari sataa/vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseta. Alkuun olen merkinnyt jokaisen syötönkin pituuden ja kummasta rinnasta joi. Nyt neiti 2v ja pari kertaa kk kirjoitan muutaman lauseen.
kaikilla neljällä on vauvakirja(Kulta aikalapsuuden), valokuvakansiot kommentteineen ja perinteinen päiväkirja. Välillä menee viikkoja etten saa mitään kirjoihin, sitten taas monta päivää putkeen. Päiväkirjoihin on mahtunut noin 5 ekaa vuotta.
Ja olen tosi tyytyväinen itseeni, että näitä muistoja on tullut kirjattua. Siis muitakin kuin digikuvia tietokoneelle.
Pikku vihkoon kirjoitan muistiinpanoja lapsen kehityksestä. Uusia sanoja, taitoja ym., hauskoja anekdoottejakin. En kuitenkaan kirjoita mitään nasevaa proosaa, jota lapsen olisi kiva lukea jälkeenpäin. Tuskinpa he saavat edes käsialastani selvää, jos nuo vihot joskus jäämistöstäni löytävät. En oikein tiedä, mikä niiden funktio onkaan.
Kaupan vauvamuistokirjat on tietysti hankittu, mutta niitä en oikein osaa täyttää. Tärkein muisto tulee varmaan olemaan valokuvat (albumeihin järjestettyinä!), joita otetaan paljon.
on molemmilla lapsilla ihan sellanen kovakantinen vihko johon olen vuosia kirjotellut aina kun muistaa.Olen kerännyt kaiken maailman lippua ja lappua,lapsen keräämiä kukkia siis vaikka mitä.Just hauskat sanat ym jekut on tallessa.Sitten tietysti annan molemmille omansa kun ovat aikuisia.
Se alkoi kun vasta yritettiin esikoista, ja pitkä yritysaika keskenmenoineen oli niin raskas. Purin sitä blogiin. Noh, kyllä niitä lapsia on sitten tullut kaksi, mutta yhä kirjoitan blogia. Sitä on hauska seurata jälkikäteen, näkee miten lapset on kasvaneet ja missä iässä oppivat mitäkin. Sen lisäksi kerään ahkerasti valokuvia ja kirjoittelen niistä muistoja.