mitä tehdä, kun 5 ja 3v lapset eivät suostu syömään aamupuuroaan ITSE?

3 v:tä varmaan voisin vähän vielä syöttääkin, tyyliin alkuun muutama lusikallinen ja sitten saa jatkaa itse.

5v pitäisi saada syömään itse. Auttaisiko se, että sitten saa jonkun kivan pienen jutun, jos itse syö lautasen tyhjäksi? Vaikka tarra tms.

Aika auttaa tuohon vaivaan kyllä, ei kai ketään oo tarvinnu enää armeijaan mennä syöttämään :)

tuon ikäisten jo olla syömättä. Mitä tarjoat puuron kanssa? Meillä 4v. tykkää syödä niitä vauvojen soseita, yksi pieni purkki riittää kolmen puuroannoksen kanssa. Odottaa aina innolla, mikä maku milloinkin on puuron kanssa... joskus syö maitoon keitettyä kaurapuuroa myös kanelin kanssa, silloin menee koko lautasellinen.

vauvavaihe, jolloin kaikki olisi pitänyt syöttää (kotona siis).

teki aivan samaa, syötettynä söi tosi hyvin mutta itsekseen ei. Päivän kaikki muut ateriat söi kyllä itse. Sitten vain sanoin että puuro jää syömättä jos et syö itse, kyllä se alkoi siitä sujumaan pienen tuskailun jälkeen. Aluksi poika söi vain puolet itse, suostuin syöttämään loput ja kehuin päälle kun oli reippaasti syönyt itse. Nykyään menee koko lautasellinen ilman syöttämistä.



Jos ei tuo olisi tehonnut olisin luultavasti tehnyt tarrataulukon, aina kun puuro on syöty itse saisi tarran.

Ole iloinen, kun saat syöttää pieniä lapsiasi. Kerro se heillekin. Onpas mukavaa, kun vielä noin isot lapset antavat äidin syöttää, kun naapurissa/serkuilla/kavereilla ovat alkaneet syödä jo 1-vuotiaasta lähtien itse. Ja ehkä eivät itse osaakaan. Pitäisiköhän ihan eskariinkin sitten aikanaan infota, että meidän lapsi sitten syötetään?.. Aika nopsaan isompi alkaa syödä itse. Pienempi sitten hiljalleen mallin kautta.



En nostaisi tätä ainakaan miksikään valtataisteluksi, jos muuten syövät itse. Pienillä vihjeillä ja ehkä ystäväperheiden avulla yrittäisin muuttaa sitä asennetta.

Mun lapsi on vielä 4-5 -vuotiaanakin joskus halunnut tulla syliin syömään, jos on ollut vähän paha mieli jostain ja on kaivannut kamalasti sylittelyä ja huomiota ja haleja. Silloin oeln saattanut antaa hänen syödä iltapuuron sylissäni ja auttanutkin vielä lusikalla ruokaa suuhun. Siis tämä ei ole ollut mikään pysyvä järjestely, mutta joskus olen siihen suostunut, kun olen nähnyt, että muuten tästä tilanteesta ei päästä ikinä yli. Vähän sama juttu, kuin että joskus voi rankan päiväkotipäivän jälkeen auttaa vaatteita pois, kun lapsi on väsynyt ja nälkäinen, vaikka osaisi jo itsekin riisua.



Jos lapsi on väsynyt, niin silloin ei kannata "kouluttaa", siitä ei tule kuin huutoa. Pirteä ja kylläinen lapsi jaksaa paremmin olla omatoiminenkin.

meillähän on niin, että isä on kieltänyt syöttämisen ja sanoo, että lapselta pitää vaatia, että se syö itse :(



mitä mieltä olette tästä?



sitten, kun en syötä, puuro jää syömättä ja lapset on nälkäisiä ja kiukkuisia, kun veren sokeri on matala.



ap