musta on tulossa yksinhuoltaja, mitenköhän jaksan eron ja vuoden ikäisen
lapsen hoidon yhtä aikaa. Tiedän, että erosta on tulossa minulle vaikea henkisesti. Olen nytkin itkenyt monta iltaa ajatellen tulevaa elämää ilman miestäni jota rakastan ja joka on ollut ensimmäinen rakkauteni. En halua edes tietää kuinka vaikeaa sitten on, kun asumme erillään ja elämme uutta elämää. Päädyimme eroon jatkuvan riitelyn takia jota on kestänyt n. 2vuotta, mutta ei tämäkään vaihtoehto tunnu oikealta.. Mies ei näytä eikä kerro tunteistaan miten tämä häneen vaikuttaa ja sekin tuntuu pahalta, koska en tiedä tunteeko hänkin samoin kun minä ja onko tämä hänellekkin vaikeaa. Enkä kestä ajatusta siitä, että mieheni löytäisi uuden naisen ja olisi hänen kanssaan onnellinen, muttei minun.. AAARGH kyllästyttää tämä itkeskely ja sureminen. Haluaisin olla vahva ja varma, että tulen pärjäämään tyttäreni kanssa ja että löydän joskus paremman ja onnellisemman parisuhteen. Vaikkakin nyt se tuntuu niin epätodennäköiseltä.
Muillakin varmasti kokemusta vaikeasta tai useammastakin erosta. Miten pääsitte yli surusta jne jne? Kertokaa ja piristäkää vähän meikäläistä :-)
Kommentit (7)
mutta ajan kanssa helpottaa! ole ystäviesi kanssa ja juttele heille jos voit. älä jää yksin suremaan. ja lapsen kanssa saattaa alussa olla raskasta, mutta lapsesi tarvitsee nyt sinua.
jaksamisia sinulle ja onnea tulevaan :)
Ero on raskasta, siitä toipuminen vie n 2.v, mutta siitä toipuu.
Itse jäin 2,5 ja4,5 v yh. Eka ilta yksin lasten kanssa oli pahin. Mutta ajanmyötä helpottaa.
Puhu ihmisille, ota omaa aikaa ja nauti kasvavasta lapsestasi.Kyllä sinä selviät. Voimia!
Missä ihmeessä sanotaan että erosta toipuminen vie 2v, eiköhän se ole yksilöllistä. Tai että ap:n ensimmäinen ilta olisi se kauhein, se kauhein ilta on voinut olla se kun on päätetty että nyt erotaan tai se voi olla 5v erosta kun tajuaa että ei kuulu enää mitenkään ex:n elämään kun lukee kastettuja Hesarista ja sielä ex:n uuden puolisonsa kanssa hehkuu onnesta.
Mutta totta erosta selviää, kun sitä jaksaa setviä ja kieltäytyy katkeroitumasta.
MInä kerroin omista kokemuksistani kun niitä pyydettiin. Kukin kokee tavallaan :)
..itse olen jäämässä yksinhuoltajaksi nelivuotiaan ja tulevan vauvan kanssa. uskon, että pärjäämme, vaikka olen todella surullinen. itse ainakin koetan miettiä hyviä ja ihania asioita, ihan vaikka sitä että saa laittaa kodin sitten aivan meidän näköiseksi.
ota asioita opiks äläkä jatka samaan malliin seuraavassa suhteessa, koska sinussahan se vika on kun eroatte eikä mies reagoi asiaan mitenkään
ota asioita opiks äläkä jatka samaan malliin seuraavassa suhteessa, koska sinussahan se vika on kun eroatte eikä mies reagoi asiaan mitenkään
hakisitko psyk, apua itelles??kaikkia sekopäitä taas vastaamassa!AP ,voimia sulle!kaikesta selviää,kaikesta!mene päivä kerrallaan!
Ero on raskasta, siitä toipuminen vie n 2.v, mutta siitä toipuu.
Itse jäin 2,5 ja4,5 v yh. Eka ilta yksin lasten kanssa oli pahin. Mutta ajanmyötä helpottaa.
Puhu ihmisille, ota omaa aikaa ja nauti kasvavasta lapsestasi.
Kyllä sinä selviät. Voimia!