Kerron teille nyt jotain, mitä en ole koskaan kertonut kenellekään muulle.

Elämässäni oli eräs ihminen. Olimme ystäviä, silloin kun hän halusi minut minä en halunnut häntä. Ja jos halusin, en uskaltanut haluta. Olin varovainen, loukattu aiemmin ja ahdistunut.



Kunnes annoin itselleni luvan, nyt annan periksi. Hän suuteli minua ja makasi erään ystäväni kanssa. Samana iltana. Minun ollessani hänen luonaan.



Olin loukattu. Sanoin, etten minä mitään ollut halunnut, sanoin olleeni humalassa ja väärässä paikassa. En minä ole kiinnostunut, en tippaakaan.



Kotonani itkin ja haavoitin itseäni. Itkin lisää ja poltin itselleni haavoja.



Hän tuli taas, sanoi haluavansa minut ja minä teeskentelin etten ymmärrä vihjeitä. Sanoin että en minä halua sitä, en voisi olla vähemmän kiinnostunut, että en välitä hänestä kuin ystävänä. Ja salaa muilta itkin, koska minua oli taas loukattu.



Muille asia oli selvä. Heidän mielestään. Oli mies joka halusi minua mutta jota minä en halunnut, minä olin " voittaja" , minä oli saavuttamaton, hän kärsi.



Mutta oikeasti se oli ihan toisinpäin. Minä kärsin, minä halusin, minä olin loukattu enkä uskaltanut. Olin torjuva, olin etäinen. Tiedän, että hän näki silti sen tuskan silmistäni. Luulen niin.



Hän lähestyi taas ja minä pakenin. Kunnes pysähdyin ja vakuutin itselleni että nyt voin pistää itseni alttiiksi, hän ei loukkaa minua enää. Minä uskallan jos minä haluan uskaltaa. Ja kirjoitin valmiiksi kirjeen, jotta muistaisin mitä kaikkea halusin kertoa. Halusin sanoa minä rakastan sinua. Ennen kuin sanoin mitään, sain tietää että edellisenä iltana hän oli alkanut seurustelemaan toisen ystäväni kanssa.



He olivat yhdessä. Minä itkin, satutin itseäni. Kärsin. Yksin, en muille. Olen niin hyvä esittämään tunteetonta.



Kun he olivat olleet yhdessä jonkin aikaa, hän kirjoitti minulle viestin. Kertoi, että rakasti minua, halusi minut, jos vain sanoisin että haluan niin hän valitsee minut.



Minä pakenin ja hiljenin. Mielessäni huusin että minä rakastan sinua, älä pakota minua sanomaan sitä. Mutta vaikenin. En pyytänyt häntä tulemaan luokseni, en sanonut rakastavani tai haluavani. En jaksanut enää olla satutettavana. Käännyin pois. Hän jäi ystäväni luokse.



Minä en ole enää yksin, enkä minä enää pelkää. Mutta halusin vain kertoa sen, mitä en ole ikinä kertonut kenellekään. Minä rakastin häntä, minä halusin häntä, minua loukattiin ja minun sydämeni särjettiin. Sen vain halusin lopultakin tunnustaa jollekin.