Huh, onko kaikki koirat aivan kauheita vai onko keskustelupalstoilla tietty tyyli

tai vähemmälläkin järjellä varustettu osaa koluttaa koiran ja hoitaa sitä. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole :D

Otat sellaisen koiran, kun sinua miellyttää. metsästyskoirat voi olla kapungissa huonoja ja molossirodut ei oikein ole muille koirille seurallisia(=siitä voi tulla ongelmia... tai sitten ei).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Molossikoira

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Mets%C3%A4styskoirat

Etsiskelemme koiraa ja tuntuu, että netti on pullollaan ainoastaan kauhutarinoita koirista. Melkein rotu kuin rotu, ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, kuvaillaan hyvin vaativaksi ja vaikeaksi ja pelotellaan kaikenlaisilla ongelmilla. Välissä aina joku käy vikisemässä, että heidän koira on kyllä ollut ihan helppo ja mukava, mutta sitten kuoro kauhutarinoiden kertojia tyrmää nämä positiiviset kokemukset.

On alkanut arveluttaa, että onko koiran kanssa eläminen todellakin yhtä helvettiä ja yötäpäivää miettimistä, yksikin virhe kasvatuksessa johtaa häirikkökoiraan. Mutta miten niin moni kuitenkin tuntuu ihan viihtyvän koiransa kanssa ja ne koiratkin tuntuu ihan kivoilta näin ulkopuolisen silmin.

Vai onko koirapalstoilla tällainen tyyli, että kun joku kysyy rodun ominaisuuksista, niin ensimmäisenä pelotellaan ja lähtökohtaisesti suhtaudutaan kysyjään kykenemättömänä koirankasvattajana?

Jos on teidän eka koira, ottakaa sieltä helpommasta seurakoirapäästä. Kyllä niiden kanssa pärjää ihan terveellä järjellä.



Yksi vinkki: älkää langetko ottamaan mitään koiraa sillä perusteella, että se näyttää pelottavalta. Ja jos mielestänne on jotenkin hienoa, että koira näyttää pelottavalta, älkää ottako koiraa ollenkaan.

meillä ainakin ihana koira.

Mutta totta on ekaksi koiraksi kannattaa ottaa helpporotu.

koiraa. Viettävät yöt olohuoneessa omilla pahnoillaan. Muuten sään salliessa ovat isossa tarhassa. Lenkkeilyä illalla ja viikonloppuna pitkät lenkit metsässä.



Hyvin rauhallista meillä on, vaikka niissä on ne normaalit ruokkimiset, vedestä huolehtiminen, rokotukset, kynnen leikkuut ja turkin harjaus.

Olen siis sekarotuisten kannattaja, ne ovat terveempiä kuin rotukoirat.

niin sanovat, että meillä on häirikkö-kauhu-koira, mikä pitäis heti viedä piikille.

Mutta oikeesti se on ihan kiva ja rauhallinen otus, joka haluaa vaan olla omassa rauhassaan!

Sattuu vaan murisemaan kaikille muille koirille :D Eikä se rähinä sillon ole mikään maailman ystävällisin.

Minulla keskikokoinen seropi, jolla isä puhas metsäkoira ja emä metsäkoiran ja paimenkoiran sekoitus. Kahdeksan vuotta tuo on minun päiviä piristänyt, ja helppo koira on aina ollut.



Kerran on pentuna hajottanu olkkarin uuteen uskoon yksin ollessaan, se taitaakin olla ainoa kerta, kun on jotain tuhonnut. Kyllähän kaikki koirat koulutusta vaativat ja varsinkin heti pentuina pitää perusjuttuihin tarttua. Niistä saa hyviä kavereita pitkäksi aikaa, kun muistaa kohdella hyvin.

Kukaan ei ole niin viisas, kuin koiranomistaja. Ne joilla ei vielä ole koiraa, älkööt vaivautuko.



Mutta asiaan:

Tutkikaa niitä rotuominaisuuksia. Ne kertovat yleensä aika paljon koiran luonteesta. Valitkaa teille sopiva, jättäkää vaativammat rodut, mikäli ette halua koiraa ainoaksi joka päiväiseksi harrastukseksi. Itse luokittelen vaativimmiksi roduiksi esimerkiksi koirat, joilla on taipumusta suojeluvaistoon. Tähän sisältyvät mm. isot paimenkoirarodut, rotikat ja dobermannit jne.



Jokaisessa rodussa on hyvät ja huonot puolensa. Vertailkaa niitä, ja miettikää mikä sopii teille. Toiselle hyvä ominaisuus voi olla toiselle ongelma ja toisinpäin.



Mikään ei ole mustavalkoista, myös metsästyskoirat voivat olla hyviä seurakoiria, jos vain saavat tarpeeksi liikuntaa ja vaistojensa mukaisia virikkeitä. (Tässä kohtaa ropisee kivisade...)



Myös sekarotuiset koirat ovat varteenotettava vaihtoehto. (Toinen kivisade) Kannattaa valita sellainen koira, jonka alkuperästä on tietoa. Kun otat piskin, joka on sekoitus kaikkia kylän koiria jo kymmenennessä polvessa, et tiedä mitä saat. Esimerkiksi kolmen rodun sekoitus taas on luonteeltaan jokseenkin ennakoitavissa.



Tehkää siis tietoon perustuva viisas päätös. Olkaa valmiita "osoittamaan koiralle paikkansa laumassa" heti alusta asti lempeästi, mutta äärimmäisen määrätietoisesti. Kun söpön pikkupennun ei anna kohota lauman arvoasteikossa ylöspäin, vältytän ongelmilta yleensä myös tulevaisuudessa.



Tärkeintä ei mielestäni ole koiran oppimien temppujen määrä (istu, maahan, kieri, nouda...), vaan se, että se oppii luottamaan laumaansa, ja kohtelee kaikkia lauman ihmisjäseniä kunnioittavasti. Sellaisen saavuttamiseen ei paljoa tarvita, kunhan toimii määrätietoisesti alusta asti.

Mikään ei ole mustavalkoista, myös metsästyskoirat voivat olla hyviä seurakoiria, jos vain saavat tarpeeksi liikuntaa ja vaistojensa mukaisia virikkeitä. (Tässä kohtaa ropisee kivisade...)

Monikin metsästyskoira on kiva perheenjäsen, mutta se metsästysvietti aiheuttaa aina vähän erityisjärjestelyjä. Koira saattaa esim. vapaana ollessaan sännätä milloin tahansa jonkin näkemänsä perään, vaikka olisi miten hyvin ja hartaasti koulutettu. Olet oikeassa siinä, että niitä virikkeitä pitäisi järjestää: jos ottaa metsästyskoiran, sen kanssa pitäisi käydä metsällä.

Ja mitä metsästyskoiriin tulee, meillä niitä on, ja ovat ihania perheenjäseniä ja lastenkin kavereita. Toki niiden kanssa metsästetään, ja arkielämässä niiden kanssa on hyväksyttävä se tosiasia että ne eivät taivu ihan kaikkeen samaan mihin ns. seurakoirat taipuvat.



Mutta todellakin, miettikää mikä rotu juuri teille sopii, ja tutustukaa rotuun mahdollisimman monipuolisesti etukäteen (eli ei pelkästään lukemalla yleisluontoisia kuvauksia rodusta). Ja juurikin tuo koiran aseman osoittaminen laumassa - vaikka päätyisitte ottamaan pienen seurakoiran, älkää tehkö sitä virhettä että se söpönä ja harmittomana saa pomottaa koko perhettä mennen tullen.



Onnea koiran hankintaan!

ja joka kerta on keskutelupalstoja lukiessa tullut sellainen olo, että miksi ihmeessä kukaan noin hirveitä elikoita ristikseen ottaa... Eli kauhea pelottelu siitä, kuinka vaativia eläimet ovat ja kymmenien kohtien listoja siitä, millä edellytyksillä eläin kannattaa ylipäätään ottaa.



Arjen totuus on kumminkin joka kerta ollut se, ettei ne eläimet ole olleet niin hirveitä eivätkä niin vaikeita kuin palstat ovat antaneet ymmärtää.



Koira kuitenkin on paljon isompi, pitkäikäisempi ja potentiaalisesti vaarallisempi kuin mikään meidän aiemmista eläimistä. Siksi mietin, onko koiran kanssa todella niin huomattavan vaikeaa vai voisiko pärjätä samalla tavalla terveellä järjellä ja tiedon hakemisella kuin lasten ja muiden lemmikkienkin kanssa.



Ihan mitään seurakoiraa ei kuitenkaan oltaisi ottamassa, koska tarvittaisiin lintumetsälle käypä kaveri. Ja loppujen lopuksi, mikä ihme se sellainen seurakoira edes olisi, joka olisi ns. helppo. Kun keskustelujen perusteella joka ikinen rotu on hirmu vaativa ja "vain kokeneille kasvattajille".



Me ei siis olla mitään itsestään kouluttuvaa koiraa etsimässä, vaan ehkä sellaista keskivaikeaa (?), koska toiveissa olisi koira metsästyskäyttöön. Tuntuu vaan, että sellaista ei palstojen perusteella olekaan, vaan vain äärettömän hankalia tapauksia.



ap

että koira "sitoo". Sen vie aikaa ja lomamatkoille ei lähdetä yhtä vaivatta kuin ennen.



Mutta kuulostaa kyllä ap siltä että ei teillä mitään vaikeuksia tulisi olemaan koiran kanssa. Lintukoirat ovat minun mielestäni metsästyskoirista "helpoimpia", koska niillä on luontaista pitää kontaktia omistajaansa. Tämä on niiden ominaisuus, jollaista esimerkiksi hirvikoirilla ei yhtä vahvana kuulu olla. Joten ihan varmasti saatte lintukoirasta hyvän lemmikin perheeseenne ja lisäksi harrastuskaverin.

mutta ei-vaativatkin tarvitsevat koulutusta.



Meillä on westie, meidän perheen eka koira (minulla tosin ollut aiemmin koiria).



Meidän westie on koulutettu, ei ärhentele, on itse kiltteys. Lapsemme saa mennä ottamaan koska vain mitä vain koiran suusta.



Tapasimme westie-omistajan, joka pelkäsi meidän lutuista, koska heillä taas on westie, joka on purrut jopa omistajaa, vahtii ruokaa, hyökkää muiden koirien kimppuun.



Ja sitten se bullmastiffi (ei pittbullterrieri), jotka pelätään. Tuttavaperheessämme on koulutettu tällainen ja sama juttu, on itse kiltteys. Kuka tahansa saa mennä esim. ottamaa ydinluun pois suusta - ei tee mitään.



Eli tässä vain esimerkkeinä, että aina se ei ole rodusta kiinni vaan kasvatuksesta.

Meidän koirassa on 50% saksan seisojaa. Loistava rotu mielestäni lapsiperheeseen. Enkä ole mielipiteineni ainoa.



Me emme metsästä. Koiran kanssa liikutaan paljon luonnossa ja suuremnilta ongelmilta on vältytty. Koirana tuo meidän otus on äärimmäisen miellyttämishaluinen ja sopeutuva. Hyvä ominaisuus seurakoiralle. Mutta tutkikaa ihmeessä itse. Se mikä sopii meille, ei välttämättä sovi naapurille.