Mä haluan yh;si! niin paljon haluan omaa-aikaa!

Niin sitä vois mennä vaikka iltakouluun :-)

AP

Pakettiin kuuluu neljä lasta (6-15v), vuorotyö (aamua ja iltaa), lapset isällään jokatoinen viikonloppu mutta tosi harvoin sattuu niille viikonlopuille töistä vapaata. En valita enkä enemmälti kaipaakkaan mutta ihmettelen missä se minun oma-aika oikein on kun sitä yh:na niin paljon on???

vuorotyö ja yksi lapsi, mutta ei koskaan isällään :) Mun oma aika on klo 21:30-23:30, tosin mihkään en voi lähteä silloin koska lapsihan tuossa nukkuu viereisessä huoneessa. Joo no, kyllä toisinaan mummo ottaa lenkin ajaksi, silloin tällöin jopa yöksi, mutta tämä siis ehkä kerran parissa kuukaudessa. Että ei ny niin kauheesti kuitenkaa, omaa aikaa.



Mutta, onnekshan mikään ei sua estä. Siitä vaan panes eroten, ja sillä selvä.

Mäkin toivoin jotain tuontapaista,ja olen ollut jo pitkään yh.Lapsen isä kuoli.

Melko surullista, että aloin saada omaa aikaa vasta eron jälkeen - vähintään se joka toinen viikonloppu lapset ovat isällään, välillä arkenakin ja myös kesällä kaksi viikkoa. Ydinperheessä asuessa tällaista luksusta ei elämässäni ollut; hammaslääkärikäynnitkin jäivät väliin, sillä pienten lasten kanssa on hyvin vaikeaa olla operoitavana.

Mies oli viikot työmatkoilla.

Nyt lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään edes. Mutta omalle liikunnalle ei jää aikaa vieläkään. En käy onneksi kuitenkaan vuorotöissä.

Stressaamat lapset... Pääsee käymään exän ja tämän uuden vaimon kanssa pk:n ja koulun juhlissa, unohtamatta lapsen ripille pääsyä, naimisiinmenoa, lastenlasten hoitoa. Senkin voi sitten parhaassa tapauksessa jakaa ukin ja mummopuolen kanssa.

on se onnea, kun on lapset mukana omassa hammaslääkärissä ja kun tarvitset kaupasta litran maitoa, pakkaat koko konkkaronkan mukaan. lasten kanssa 24 tuntia joka vuorokausi. Mieheni kuoli.

t:yh, jonka lapsi ei ole koskaan missään, eikä omaa aikaa ole minuuttiakaan ikinä.



Oppisitte arvostamaan sitä mitä teillä on!

ihmiset olettaa, että yksinhuoltajalla on jotenkin "omaa aikaa". Meillä mies ei halua tavata lapsia vaan hoidan lapset TÄYSIn yksin. Oli ihan mahtavaa olla 3½ vuotiaan ja vastasyntyneen yh-äiti joka ei saanut arkeensa apua mistään! Siis suorastaan fantastista kun valvoi yöt ja päivät läpeensä saamatta nukkua juuri lainkaan. Siinä mentiin ihan jaksamisen äärirajoilla. Uhmis oli täysin omanonnensa nojassa, söi mitä kaapista löytyi ja viihdytti itse itseään. Minä itkin vauvan kanssa kilpaa.



Nyt lapset jo isoja 6v ja 9v ja edelleenkään sitä omaa aikaa ei hirveästi ole näkynyt. Toki isompi jo kolmannella ja kuopuskin eskarissa, mutta en koe sitä omaksi ajaksi, kun en silloin vo tehdä mitä huvittaa vaan on tehtävä töitä.



Siitä vaan kokeilemaan kuinka fantastinen, ihanan, upeeta, mahtavaa tää 24/7 yh:na oleminen on!