Kamala ikävä entistä elämää
- sitä kun kaikki oli vielä yksinkertaista, ehjää, tasaista ja ristiriidat pieniä tai syvälle haudattuja, poissa näkyvistä. Unelmat ehjiä ja perhe kasassa, voimavaroja riitti muuhunkin kuin arjen pyörittämiseen, säätämiseen ja sumplimiseen. Jopa ikävä entistä puolisoakin, jota en enää rakastanut mutta jonka kanssa oli usein pinnallisen helppoa elää.
Kzikki on hyvin ja paljon antoisampaa kuin ennen, mutta myös raskasta, painavaa, hankalaa, repivää ja heittelevää. Ilot ovat korkeammalla, onni syvempää, mutta myös murhe suurempaa ja rikkonaisuus ja suru alati läsnä.
Nyt mennään siellä pohjalla, pakko oli jakaa. Haluaisin niin syliin.
Kommentit (4)
aivan kuin joku olis lukenu mun ajatuksia...
joka vuosi ennen kuin loma alkaa minulle iskee ahdistus. Kaipaan myös vanhaa elämää, purjehdusta lomilla ja ulkona syömistä joka päivä jne.
Kuitenkin vihasin keinuvaa venettä ja pelkoa että joku lapsista on riisuu liivit ja tippuu veneestä, sateisia kylmiä päiviä merellä, kesäravintoloiden tylsiä, huonoja ruokia, täysiä vierasvenesatamia ja niiden hiekkaisia ja hikisiä suihkuja ja saunoja.
Rakastan nykyisiä kiireettömiä ja omissa oloissa vietettyjä mökkilomia, mutta aina kun joku kysyy lomasuunnitelmia ahdistun, jotenkin täysin käsittämätöntä.
erosta n. vuosi aikaa ja ikävä..