Kyllä on pienet murheet kun lapset on pieniä.
Nyt ovat aikuisuuden kynnyksellä ja minä äitinä stressaan kovasti miten päärjäävät. Saavatko töitä, tulevatko onnellisikis elämässä jne.. Kun lapset oli pieniä, niin pystyi itse olla järjestämässä asioita, nyt ei voi vaikuttaa. Ja mulla on sentään fiksut nuoret, mutta silti...
Kommentit (3)
ja elämä on kyllä varsin murhetonta mutta rankkaa taas toisella tapaa: kolme pientä tarvitsevat paljon fyysistä hoivaa, vaipan vaihtoa ja valvottavat öisin. Tämä on onnellista aikaa, mutta olen nii-in väsynyt.
Meillä on kyllä murhetta ja huolta vaikka muille jakaa sitten muissa läheisissä. Mutta kyllä monasti mietitään sitä aikaa, kun lapset on teinejä - osaako ne tehdä järkeviä valintoja?
Aikuiseksi kasvamista pohjustetaan koko elämä. Meillä on viisi lasta iältään 3-23 vuotta, ja nyt pystyy helposti sanomaan, että tärkeimmän pohjatyön lapsen pärjäämiseksi aikuisten maailmassa vanhemmat tekee lasten ollessa ihan pieniä. Miten opettaa lapsen huolehtimaan itsestään ja muista, olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, opiskelemaan ja tekemään tylsiä pitkäjänteisiä asioita impulssien seuraamisen sijaan jne.
Kyllä se oli vielä helppoa kun lapset oli pieniä. On meillä pieniäkin, mutta ei ne niiden ongelmat tunnu miltään kun tietää että mitä on vielä tulossa. Mutta nyt teinien kanssa stressaa miten tulevat pärjäämään ja tosiaan sinne toisen pään sisälle ei voi pakottaa mitään tunteita ja ajatuksia, koittaa voi vaikuttaa, mutta tekevät kuiytenkin omat ratkaisunsa.