Nuorena leskeksi.

Onko paikkakunnallasi tai lähiseudulla nuorten leskien ryhmää?

Kai se siitä arjen eteenpäin vääntämisestä lähtee. Se elämän kasaus. Mekaanisesta suorittamisesta ja illat itkien :-(



Mä oon varma, että jonain päivänä tulee hetki, kun et enää aktiivisesti ajattele menetystänne, ja pystyt hetken iloitsemaan. Ja joskus näitä hetkiä on enemmän ja enemmän.



Minkä ikäisiä muut lapset ovat? Pienessä vauvassa kuvittelisin olevan yksi piirre: Vauva ei tunne surua menetyksestä niin vahvasti, ja auttaa elämänilollaan sua ja muita lapsia selviytymään. Vaikka en toki tarkoita, että vauvan tarvitsisi olla terapeuttina.



Vertaistukea ja ammattiapua kannattaa hakea heti, kun hiukankin alkaa jaksamaan. Tai ehkä nyt jos et edes jaksa, olisiko sulla joku läheinen joka hakisi teille apua?

Jos olisin ollut lapseton, olisin todennäköisesti mennyt mieheni perässä, mutta lapsi sai pysymään elämässä kiinni. Velvollisuudentunto piti aluksi pystyssä, ja kokemus edesmenneen miehen rakkaudesta. Tuskaa huusin ja itkin itsekseni silloin, kun lapsi oli mummolassa. Itsesäälissä en ruvennut kieriskelemään. Et ole menettänyt kaikkia elämäsi palasia, vaikka paljon olet menettänytkin. Osaat taatusti arvostaa sitä, mitä sinulla on ja mitä vielä voi olla. Älä mene siihen ansaan, jota ympäristö mahdollisesti tarjoaa: älä omaksu pelkkää lesken identiteettiä. Älä jää ilman parisuhdetta, jos sellainen sopiva mies kohdalle vielä osuisi.

Täällä voi keskustella ja seurata ihmisten kokemuksia. Itse olen saanut täällä purkaa tunteitani.



http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/yleinen_menetys.php

http://www.nuoretlesket.fi/

Hänellä oli tuolloin kaksi pientä lasta. Meni uusiin naimisiin vasta eläkeiässä. Lapset olivat äidilläni hoidossa todella paljon alkuun, koita sinäkin tukeutua lähipiiriin nyt.



En osaa sanoa paljon, mutta otan osaa. Pelkään itse samaa kohtaloa, koska miehelläni on vakava perussairaus.

Otan osaa suuruusi.



Pyydä apua, ettet väsytä itseäsi suruun: läheisiltä, neuvolasta ja muualta. Hoida itseäsi, niin lapsetkin voivat paremmin.



Koita pitää huoli myös siitä, että pysytte rahallisesti kasassa, koska taloudelliset ongelmat voivat masentaa kovasti. Pyydä tähänkin apua läheisiltä ja asiantuntijoilta.



Ajan kanssa elämä alkaa taas kulkea eteenpäin. Suru ei varmasti koskaan katoa, mutta opit kyllä taas nauttimaan elämän iloisista puolista.