Lue keskustelun säännöt.
Kummiudesta kieltäytyminen?
08.03.2011 |
Sanotaan, että kummius on kunniatehtävä, eikä siitä sopisi kieltäytyä. Itse olen tämänkin pahuuden mennyt tekemään ja palautetta on sitten riittänyt; ei lapsen vanhemmilta, mutta muilta asiasta kuulleilta. Perustelin kyllä asian lapsen isälle nätisti ja asiallisesti, mutta friikkileima taidettiin minun ja mieheni otsaan silti lätkäistä.
Onko kohtalotovereita ja/tai ajatuksia aiheesta?
Kommentit (40)
Kyllähän se vähän nikottelua aiheutti varsinkin äidin lähisuvussa, sekä erityisesti siinä henkilössä, jota sitten kummiksi pyydettiin. Tuo tyyppi ei minusta muutenkaan pidä, joten tämä kieltäytyminen oli luultavasti vain yksi todiste lisää minun omituisuudestani.
siitä piti muille kertoa, että sinua kysyttiin ja kieltäydyit? Ja varsinkin sille tulevalle kummille, että onkin vain kakkosvaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itse lähisukua ja tavallaan se "ilmeinen" vaihtoehto kummiksi, lisäksi mun ja lapsen äidin läheiset välit on "kaikkien" tiedossa, joten kun kummeista puhuttiin, niin ensimmäinen kysymys oli, että oliko minulta jo kysytty.
Hmm, en usko että kenellekään tuli tuosta tilanteesta siinä mielessä paha mieli, että olisivat olleet "kakkosvaihtoehtoja" - kyse on aika erityisestä sukulaisuussuhteesta (en voi selittää tarkemmin, koska en halua ottaa riskiä, että kukaan tunnistaa) ja no, tässä tapauksessa tuo sukulaisuus on kaiken edellä vain koska tietty yhteinen historia on. Ja tuota "vaihtoehtoa" olisi luultavasti joka tapauksessa pyydetty toiseksi kummiksi.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:09"]Omien lasten kohdalla olisin toivonut mieluummin kieltäytymistä kuin vuosikausien huokailuja ja vihjailuja velvollisuudesta. Kummiuden pitää olla yksiselitteisesti iloinen juttu molemmille.
[/quote]
Juuri näin! Mielestäni täysin itsestään selvä asia.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:08"]
Olen minäkin kieltäytynyt. Meitä pyydettiin lapsen kummiksi jo niin monetta kertaa, että olimme mieheni kanssa jo ennen pyyntöä päättäneet, että emme ota lisää kummilapsia. Olihan se tosi noloa kieltäytyä, mutta selitin asian juurikin niin, että me olemme jo aikoja sitten päättääneet, että lisää kummilapsia emme ota.
Meillä ei kertakaikkiaan riittänyt aika eikä rahat uuteen kummilapseen. Meillä oli mieheni kanssa yhteensä jo 5 kummilasta ja meillä on 4 omaa lasta. Se raha mikä menee esim joululahjoihin on jo nyt aivan järkyttävä. Saati sitten se aika mitä pitää kummilapsille ja omille lapsille jakaa. Olemme kuitenkin aina halunneet olla kunnon kummeja. Niin, että lapsi saa jonkinnäköisen suhteenkin meihin. Emme halunneet hoitaa tätäkään kummeutta "alta riman".
En tiedä loukkaantuiko vanhemmat, toivottavasti eivät. Ainakin nykyään olemme tekemisissä paljon.
[/quote]
Omien lasten kohdalla olisi ollut kyllä suotavaa, että muutamat kummit olisivat kieltäytyneet kunniasta. Sellaiset jotka eivät ole millään tavalla kummilasta koskaan muistaneet. Me kun vielä otimme jokaiselle lapselle vain kaksi kummia, niin se on aika harmi kun yhdellä lapsella ei periaatteessa ole kummeja ollenkaan. Alkuinnostuksen jälkeen molemmat lopetti yhetydenpidon lapseen.
Rahaa säästyy vuodessa ainakin yhden kuukausipalkan verran, kun kieltätyy epäkiitollisesta kummiudesta. Jos joku väittäää homman sisältävän mitään muuta kuin lahjojen ostelua, väitän tekopyhäksi.
Epäkiitollisten pentujen lahja-automaattina ikävuoteen 20.. Ei kiitos, ennemmin maksan asuntolainaani ja matkustelen senkin edestä. Itsekäskö? Kyllä, ehdottomasti! Vanhemmat, isovanhemmat ja muut lapsenmieliset osallistukoon loputtomaan lahjusrumbaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:22"]On törkeää, tietenkään ei pidä kieltäytyä. Miettikää vanhemman kannalta, hänellä on alle 3 kk pieni ihme elämässään, joka on mullistanut elämän täysin ja jolle tahtoo parasta.. Pelkkä ajatus mistään syrjimisestä vaikka koulutaipaleella saa kyynelen silmään. Ja sitten vanhempi valitsee huolella tehtävään tärkeän ihmisen...
Ihminen sitten kieltäytyy. Vauva hylätään ensimmäistä kertaa ja vanhemmalle tulee todella paha olo. Miten kehtasi? Eikö vauva merkitse hänelle mitään? Eikö pidä meistä kun ei suostunut? Kannattaa kieltäytyä jos haluaa pilata välit ja vauva-ajan, sillä kyllä tämä muisto hylätystä kummin tehtävästä värittää kummasti koko lapsuutta. Se tulee aina riippumaan välillänne ystävinä, lopulta menetätte ystävän. Lapsen kohtaaminen muistuttaa asiasta joka keralla.
[/quote]
:D mistä edes aloittaisin...
[/quote]
Aloita vaikka siitä, että et ole koskaan kokenut itse sitä hormonimyrskyä, minkä pienen lapsen vanhemmat (myös isä), käyvät läpi syntymän jälkeen. Mikään ei kuule ole enää samalla tavalla eikä tässä yhteydessä tee mieli käyttää tuollaisia teinimäisiä hymiöitäkään. Tämä voi olla kipeä asia näille ihmisille, jotka petit. Taidat olla henkisesti hieman jälkeenjäänyt, teinin tasolla. Että lol vaan sinullekin.
[/quote]
Otahan iisisti nyt. Voi tuntua vaikka kuinka pahalta, mutta se ei nyt vaan valitettavasti ole kummiksi pyydetyn vika. Se ei ole pettämistä.
Jotkut ottavat kummiuden vakavasti. Jos tällainen toteaa ettei tuota vastuuta pysty täyttämään, on vaan parempi kieltäytyä. Sekö ei sitten yhtään haittaisi että suostuu kummiksi, mutta ei ikinä vietä lapsen kanssa aikaa? Mihin kaikkeen muuhun pitää suostua, ettei toiselle tule tosi paha mieli?
[/quote]
Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään, jos on täysin itsekeskeinen ihminen kuten sinä. Tämä sattuu vain olemaan niitä harvoja asiota yhteiskunnassamme, mikä tuo ihmisiä yhteen perinteiden avulla. Tästä ei tosiaan ole etiketin mukaista kieltäytyä, eikä kummin silti tarvitse olla edes joka kuukausi lapsen kanssa tekemisissä.
Kummin tehtävä on enemmän nimellinen tänä päivänä eli tämä yksi henkilö on lapselle hieman muita erityisempi aikuinen, ei sen kummempaa. Kaltaisesi itsekeskeisyys ei voi käsittää, että miksi minä en voi kieltäytyä ja miksi minun pitää tehdä kun minä en millään haluaisi? Koska ihmiset tekevät asioita toistensa puolesta ja se tekee elämästä miellyttävän kun ei aina mietitä asioita minän kautta.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta; mistä päättelit itsekkyyteni?
Sinulle on siis ihan ok, että kummius on vain merkityksetön titteli papereissa, eikä näy lapsen elämässä mitenkään? Kaikille se ei välttämättä ole. Pitääkö liittyä myös kirkkoon ettet loukkaannu?
[/quote]
Siitä kun et yhtään tunnu välittävän, jos pahoitat toisen mielen, sinulla tuntuu olevan siihen oikeus. Arvaan, että oikeus kumpuaa tällaisesta modernista ajatuksesta, että minulla on oikeus tunteisiini ja oikeus elää omaa elämääni. Juuri tällaista bs:tiä minkä vuoksi ihmiset ovat niin irrallaan toisistaan!
Ei pidä liittyä, myös ateisti voi olla kummi ja erityinen henkilö lapselle. Kirkkokastajaisiin tarvitaan tosin lisänä kummeja, jotka ovat kirkossa.
[/quote]
En minä voi sille mitään, että jonkun mieli voi pahoittua siitä, että kysyvät minulta jotain johon vastaan rehellisesti. Se ei yksinkertaisesti ole vastuullani. Itsekin voin pyytää läheistä ihmistä takaamaan asuntolainaani, mutta ei se sitä tarkoita että tuo ihminen halveksii ja inhoaa minua, jos ei suostu.
Ja tietenkin minulla on oikeus elää omaa elämääni, kuinkas muuten.
[/quote]
Pika-analyysini sinusta piti siis paikkansa. Mietipä onko kukaan koskaan tehnyt sinulle mitään vilpittömästi hyväntahtoisuudesta, ehkä jopa tehnyt sellaista, mistä ei niin pidä? Varmasti on. Kuinka laiska ihminen oikein voi olla, ellei jaksa yhtä kummin tehtävää hoitaa, en oikeasti voi ymmärtää kuinka vaikeaa se joillekin tuntuu olevan. Itselleni se olisi mukava kunniatehtävä, joka toisi oman mukavan lisänsä elämääni.
Täällä on ihmisillä kyllä vakava asenneongelma elämää kohtaan. Varmasti olette näitä masennuslääkkeillä käyviä nihilistejä muutkin?:))))
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:22"]On törkeää, tietenkään ei pidä kieltäytyä. Miettikää vanhemman kannalta, hänellä on alle 3 kk pieni ihme elämässään, joka on mullistanut elämän täysin ja jolle tahtoo parasta.. Pelkkä ajatus mistään syrjimisestä vaikka koulutaipaleella saa kyynelen silmään. Ja sitten vanhempi valitsee huolella tehtävään tärkeän ihmisen...
Ihminen sitten kieltäytyy. Vauva hylätään ensimmäistä kertaa ja vanhemmalle tulee todella paha olo. Miten kehtasi? Eikö vauva merkitse hänelle mitään? Eikö pidä meistä kun ei suostunut? Kannattaa kieltäytyä jos haluaa pilata välit ja vauva-ajan, sillä kyllä tämä muisto hylätystä kummin tehtävästä värittää kummasti koko lapsuutta. Se tulee aina riippumaan välillänne ystävinä, lopulta menetätte ystävän. Lapsen kohtaaminen muistuttaa asiasta joka keralla.
[/quote]
:D mistä edes aloittaisin...
[/quote]
Aloita vaikka siitä, että et ole koskaan kokenut itse sitä hormonimyrskyä, minkä pienen lapsen vanhemmat (myös isä), käyvät läpi syntymän jälkeen. Mikään ei kuule ole enää samalla tavalla eikä tässä yhteydessä tee mieli käyttää tuollaisia teinimäisiä hymiöitäkään. Tämä voi olla kipeä asia näille ihmisille, jotka petit. Taidat olla henkisesti hieman jälkeenjäänyt, teinin tasolla. Että lol vaan sinullekin.
[/quote]
Otahan iisisti nyt. Voi tuntua vaikka kuinka pahalta, mutta se ei nyt vaan valitettavasti ole kummiksi pyydetyn vika. Se ei ole pettämistä.
Jotkut ottavat kummiuden vakavasti. Jos tällainen toteaa ettei tuota vastuuta pysty täyttämään, on vaan parempi kieltäytyä. Sekö ei sitten yhtään haittaisi että suostuu kummiksi, mutta ei ikinä vietä lapsen kanssa aikaa? Mihin kaikkeen muuhun pitää suostua, ettei toiselle tule tosi paha mieli?
[/quote]
Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään, jos on täysin itsekeskeinen ihminen kuten sinä. Tämä sattuu vain olemaan niitä harvoja asiota yhteiskunnassamme, mikä tuo ihmisiä yhteen perinteiden avulla. Tästä ei tosiaan ole etiketin mukaista kieltäytyä, eikä kummin silti tarvitse olla edes joka kuukausi lapsen kanssa tekemisissä.
Kummin tehtävä on enemmän nimellinen tänä päivänä eli tämä yksi henkilö on lapselle hieman muita erityisempi aikuinen, ei sen kummempaa. Kaltaisesi itsekeskeisyys ei voi käsittää, että miksi minä en voi kieltäytyä ja miksi minun pitää tehdä kun minä en millään haluaisi? Koska ihmiset tekevät asioita toistensa puolesta ja se tekee elämästä miellyttävän kun ei aina mietitä asioita minän kautta.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta; mistä päättelit itsekkyyteni?
Sinulle on siis ihan ok, että kummius on vain merkityksetön titteli papereissa, eikä näy lapsen elämässä mitenkään? Kaikille se ei välttämättä ole. Pitääkö liittyä myös kirkkoon ettet loukkaannu?
[/quote]
Siitä kun et yhtään tunnu välittävän, jos pahoitat toisen mielen, sinulla tuntuu olevan siihen oikeus. Arvaan, että oikeus kumpuaa tällaisesta modernista ajatuksesta, että minulla on oikeus tunteisiini ja oikeus elää omaa elämääni. Juuri tällaista bs:tiä minkä vuoksi ihmiset ovat niin irrallaan toisistaan!
Ei pidä liittyä, myös ateisti voi olla kummi ja erityinen henkilö lapselle. Kirkkokastajaisiin tarvitaan tosin lisänä kummeja, jotka ovat kirkossa.
[/quote]
En minä voi sille mitään, että jonkun mieli voi pahoittua siitä, että kysyvät minulta jotain johon vastaan rehellisesti. Se ei yksinkertaisesti ole vastuullani. Itsekin voin pyytää läheistä ihmistä takaamaan asuntolainaani, mutta ei se sitä tarkoita että tuo ihminen halveksii ja inhoaa minua, jos ei suostu.
Ja tietenkin minulla on oikeus elää omaa elämääni, kuinkas muuten.
[/quote]
En tiennytkään, että asuntolainan jakaminen on vanha suomalainen perinne. Taidat olla joku täysin yhteiskunnan normeja ymmärtämätön autisti. Onnea urpå!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:20"]
Rahaa säästyy vuodessa ainakin yhden kuukausipalkan verran, kun kieltätyy epäkiitollisesta kummiudesta. Jos joku väittäää homman sisältävän mitään muuta kuin lahjojen ostelua, väitän tekopyhäksi.
Epäkiitollisten pentujen lahja-automaattina ikävuoteen 20.. Ei kiitos, ennemmin maksan asuntolainaani ja matkustelen senkin edestä. Itsekäskö? Kyllä, ehdottomasti! Vanhemmat, isovanhemmat ja muut lapsenmieliset osallistukoon loputtomaan lahjusrumbaan.
[/quote]
Voi jumaleisson! Saitko itse kummeiltasi lahjoja? No niin minäkin. Nyt on sinun aikasi antaa lahjoja jollekin toiselle.
Säälin teitä ihmiset, jos oikeasti olette noin pihejä! Meillä on sukulaisten ja ystävien lapsia niin paljon, että yhden tai kahden kummilapsen lahjat siinä sivussa eivät merkitse yhtään mitään. Todella köyhää, jos oikeasti tarvitsee rahan kautta ajatella kummiutta.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:22"]On törkeää, tietenkään ei pidä kieltäytyä. Miettikää vanhemman kannalta, hänellä on alle 3 kk pieni ihme elämässään, joka on mullistanut elämän täysin ja jolle tahtoo parasta.. Pelkkä ajatus mistään syrjimisestä vaikka koulutaipaleella saa kyynelen silmään. Ja sitten vanhempi valitsee huolella tehtävään tärkeän ihmisen...
Ihminen sitten kieltäytyy. Vauva hylätään ensimmäistä kertaa ja vanhemmalle tulee todella paha olo. Miten kehtasi? Eikö vauva merkitse hänelle mitään? Eikö pidä meistä kun ei suostunut? Kannattaa kieltäytyä jos haluaa pilata välit ja vauva-ajan, sillä kyllä tämä muisto hylätystä kummin tehtävästä värittää kummasti koko lapsuutta. Se tulee aina riippumaan välillänne ystävinä, lopulta menetätte ystävän. Lapsen kohtaaminen muistuttaa asiasta joka keralla.
[/quote]
:D mistä edes aloittaisin...
[/quote]
Aloita vaikka siitä, että et ole koskaan kokenut itse sitä hormonimyrskyä, minkä pienen lapsen vanhemmat (myös isä), käyvät läpi syntymän jälkeen. Mikään ei kuule ole enää samalla tavalla eikä tässä yhteydessä tee mieli käyttää tuollaisia teinimäisiä hymiöitäkään. Tämä voi olla kipeä asia näille ihmisille, jotka petit. Taidat olla henkisesti hieman jälkeenjäänyt, teinin tasolla. Että lol vaan sinullekin.
[/quote]
Otahan iisisti nyt. Voi tuntua vaikka kuinka pahalta, mutta se ei nyt vaan valitettavasti ole kummiksi pyydetyn vika. Se ei ole pettämistä.
Jotkut ottavat kummiuden vakavasti. Jos tällainen toteaa ettei tuota vastuuta pysty täyttämään, on vaan parempi kieltäytyä. Sekö ei sitten yhtään haittaisi että suostuu kummiksi, mutta ei ikinä vietä lapsen kanssa aikaa? Mihin kaikkeen muuhun pitää suostua, ettei toiselle tule tosi paha mieli?
[/quote]
Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään, jos on täysin itsekeskeinen ihminen kuten sinä. Tämä sattuu vain olemaan niitä harvoja asiota yhteiskunnassamme, mikä tuo ihmisiä yhteen perinteiden avulla. Tästä ei tosiaan ole etiketin mukaista kieltäytyä, eikä kummin silti tarvitse olla edes joka kuukausi lapsen kanssa tekemisissä.
Kummin tehtävä on enemmän nimellinen tänä päivänä eli tämä yksi henkilö on lapselle hieman muita erityisempi aikuinen, ei sen kummempaa. Kaltaisesi itsekeskeisyys ei voi käsittää, että miksi minä en voi kieltäytyä ja miksi minun pitää tehdä kun minä en millään haluaisi? Koska ihmiset tekevät asioita toistensa puolesta ja se tekee elämästä miellyttävän kun ei aina mietitä asioita minän kautta.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta; mistä päättelit itsekkyyteni?
Sinulle on siis ihan ok, että kummius on vain merkityksetön titteli papereissa, eikä näy lapsen elämässä mitenkään? Kaikille se ei välttämättä ole. Pitääkö liittyä myös kirkkoon ettet loukkaannu?
[/quote]
Siitä kun et yhtään tunnu välittävän, jos pahoitat toisen mielen, sinulla tuntuu olevan siihen oikeus. Arvaan, että oikeus kumpuaa tällaisesta modernista ajatuksesta, että minulla on oikeus tunteisiini ja oikeus elää omaa elämääni. Juuri tällaista bs:tiä minkä vuoksi ihmiset ovat niin irrallaan toisistaan!
Ei pidä liittyä, myös ateisti voi olla kummi ja erityinen henkilö lapselle. Kirkkokastajaisiin tarvitaan tosin lisänä kummeja, jotka ovat kirkossa.
[/quote]
En minä voi sille mitään, että jonkun mieli voi pahoittua siitä, että kysyvät minulta jotain johon vastaan rehellisesti. Se ei yksinkertaisesti ole vastuullani. Itsekin voin pyytää läheistä ihmistä takaamaan asuntolainaani, mutta ei se sitä tarkoita että tuo ihminen halveksii ja inhoaa minua, jos ei suostu.
Ja tietenkin minulla on oikeus elää omaa elämääni, kuinkas muuten.
[/quote]
Pika-analyysini sinusta piti siis paikkansa. Mietipä onko kukaan koskaan tehnyt sinulle mitään vilpittömästi hyväntahtoisuudesta, ehkä jopa tehnyt sellaista, mistä ei niin pidä? Varmasti on. Kuinka laiska ihminen oikein voi olla, ellei jaksa yhtä kummin tehtävää hoitaa, en oikeasti voi ymmärtää kuinka vaikeaa se joillekin tuntuu olevan. Itselleni se olisi mukava kunniatehtävä, joka toisi oman mukavan lisänsä elämääni.
Täällä on ihmisillä kyllä vakava asenneongelma elämää kohtaan. Varmasti olette näitä masennuslääkkeillä käyviä nihilistejä muutkin?:))))
[/quote]
Niin, kuinka laiska voi olla ettei halua sitoutua 16-20 vuodeksi tuntemattomaan lapseen emotionaalisesti, ajallisesti ja rahallisesti? Outoa on, juu juu. Sinulle se olisi mukavaa ja vaivatonta, jollekin toiselle ei. Kuinka ei voi tätä ymmärtää?
Okei, lähdetään sitten tälle linjalle. Oma analyysini sinusta: olet itsekeskeinen ja empatiakyvytön. Pidät perinteistä silloin kun niistä on sinulle hyötyä. Ajatuksesi pyörivät ainoastaan oman napasi ympärillä, ja suhtaudut asioihin loogisuuden sijaan tunnepitoisesti. Kaikesta tästä johtuen olet kykenemätön asettumaan toisen asemaan tai käymään asiallista keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on sinun aikasi antaa lahjoja jollekin toiselle.
Jaahas, tuletkos julistamaan ja neuvomaan kaikilla muillakin elämäni osa-alueilla?
Vedäpäs nyt pääsi rektumista :) ja hiekatkin pimpulista :)
Olet lapsellinen, vähintäänkin.....
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:22"]On törkeää, tietenkään ei pidä kieltäytyä. Miettikää vanhemman kannalta, hänellä on alle 3 kk pieni ihme elämässään, joka on mullistanut elämän täysin ja jolle tahtoo parasta.. Pelkkä ajatus mistään syrjimisestä vaikka koulutaipaleella saa kyynelen silmään. Ja sitten vanhempi valitsee huolella tehtävään tärkeän ihmisen...
Ihminen sitten kieltäytyy. Vauva hylätään ensimmäistä kertaa ja vanhemmalle tulee todella paha olo. Miten kehtasi? Eikö vauva merkitse hänelle mitään? Eikö pidä meistä kun ei suostunut? Kannattaa kieltäytyä jos haluaa pilata välit ja vauva-ajan, sillä kyllä tämä muisto hylätystä kummin tehtävästä värittää kummasti koko lapsuutta. Se tulee aina riippumaan välillänne ystävinä, lopulta menetätte ystävän. Lapsen kohtaaminen muistuttaa asiasta joka keralla.
[/quote]
:D mistä edes aloittaisin...
[/quote]
Aloita vaikka siitä, että et ole koskaan kokenut itse sitä hormonimyrskyä, minkä pienen lapsen vanhemmat (myös isä), käyvät läpi syntymän jälkeen. Mikään ei kuule ole enää samalla tavalla eikä tässä yhteydessä tee mieli käyttää tuollaisia teinimäisiä hymiöitäkään. Tämä voi olla kipeä asia näille ihmisille, jotka petit. Taidat olla henkisesti hieman jälkeenjäänyt, teinin tasolla. Että lol vaan sinullekin.
[/quote]
Otahan iisisti nyt. Voi tuntua vaikka kuinka pahalta, mutta se ei nyt vaan valitettavasti ole kummiksi pyydetyn vika. Se ei ole pettämistä.
Jotkut ottavat kummiuden vakavasti. Jos tällainen toteaa ettei tuota vastuuta pysty täyttämään, on vaan parempi kieltäytyä. Sekö ei sitten yhtään haittaisi että suostuu kummiksi, mutta ei ikinä vietä lapsen kanssa aikaa? Mihin kaikkeen muuhun pitää suostua, ettei toiselle tule tosi paha mieli?
[/quote]
Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään, jos on täysin itsekeskeinen ihminen kuten sinä. Tämä sattuu vain olemaan niitä harvoja asiota yhteiskunnassamme, mikä tuo ihmisiä yhteen perinteiden avulla. Tästä ei tosiaan ole etiketin mukaista kieltäytyä, eikä kummin silti tarvitse olla edes joka kuukausi lapsen kanssa tekemisissä.
Kummin tehtävä on enemmän nimellinen tänä päivänä eli tämä yksi henkilö on lapselle hieman muita erityisempi aikuinen, ei sen kummempaa. Kaltaisesi itsekeskeisyys ei voi käsittää, että miksi minä en voi kieltäytyä ja miksi minun pitää tehdä kun minä en millään haluaisi? Koska ihmiset tekevät asioita toistensa puolesta ja se tekee elämästä miellyttävän kun ei aina mietitä asioita minän kautta.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta; mistä päättelit itsekkyyteni?
Sinulle on siis ihan ok, että kummius on vain merkityksetön titteli papereissa, eikä näy lapsen elämässä mitenkään? Kaikille se ei välttämättä ole. Pitääkö liittyä myös kirkkoon ettet loukkaannu?
[/quote]
Siitä kun et yhtään tunnu välittävän, jos pahoitat toisen mielen, sinulla tuntuu olevan siihen oikeus. Arvaan, että oikeus kumpuaa tällaisesta modernista ajatuksesta, että minulla on oikeus tunteisiini ja oikeus elää omaa elämääni. Juuri tällaista bs:tiä minkä vuoksi ihmiset ovat niin irrallaan toisistaan!
Ei pidä liittyä, myös ateisti voi olla kummi ja erityinen henkilö lapselle. Kirkkokastajaisiin tarvitaan tosin lisänä kummeja, jotka ovat kirkossa.
[/quote]
En minä voi sille mitään, että jonkun mieli voi pahoittua siitä, että kysyvät minulta jotain johon vastaan rehellisesti. Se ei yksinkertaisesti ole vastuullani. Itsekin voin pyytää läheistä ihmistä takaamaan asuntolainaani, mutta ei se sitä tarkoita että tuo ihminen halveksii ja inhoaa minua, jos ei suostu.
Ja tietenkin minulla on oikeus elää omaa elämääni, kuinkas muuten.
[/quote]
En tiennytkään, että asuntolainan jakaminen on vanha suomalainen perinne. Taidat olla joku täysin yhteiskunnan normeja ymmärtämätön autisti. Onnea urpå!
[/quote]
Kerropa, mikä olisi sinusta hyvä vertaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:01"]
Mä olen pari kertaa saanut kyseenalaisen tämän "kunnian".
Kerrottuani etten kuulu kirkkoon ja että en osallistu esim. konfirmaatioon, häihin tai ristiäisiin vakaumukseni takia ei olekaan tarvinnut sitten vaivautua :)
Olen kyllä kertonut avoimesti että minä ja perheeni emme osallistu mihinkään missä on uskonnollista sisältöä, silti tätä ei kaikki sisäistä.
Jos joku loukkaantuu vakaumuksestani niin en koe että menetän paljoa. Kenellä edes ylipäätään tulee mieleen pyytää himo-ateistia lapsensa kummiksi? oma moka.
[/quote]
Mitä uskonnollista on häissä? Vihkiminen voidaan suorittaa kirkollisesti tai siviilisti, mutta ethän sä nyt voi sitä ihmisen vanhemmille sanoa 20-40v etukäteen, että mä en tuu teidän lapsen häihin (kun niissä ei välttämättä ole mitään uskonnollista - ei edes vihkimishetki).
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:01"]
Mä olen pari kertaa saanut kyseenalaisen tämän "kunnian".
Kerrottuani etten kuulu kirkkoon ja että en osallistu esim. konfirmaatioon, häihin tai ristiäisiin vakaumukseni takia ei olekaan tarvinnut sitten vaivautua :)
Olen kyllä kertonut avoimesti että minä ja perheeni emme osallistu mihinkään missä on uskonnollista sisältöä, silti tätä ei kaikki sisäistä.
Jos joku loukkaantuu vakaumuksestani niin en koe että menetän paljoa. Kenellä edes ylipäätään tulee mieleen pyytää himo-ateistia lapsensa kummiksi? oma moka.
[/quote]
Mitä uskonnollista on häissä? Vihkiminen voidaan suorittaa kirkollisesti tai siviilisti, mutta ethän sä nyt voi sitä ihmisen vanhemmille sanoa 20-40v etukäteen, että mä en tuu teidän lapsen häihin (kun niissä ei välttämättä ole mitään uskonnollista - ei edes vihkimishetki).
[/quote]
Mä osallistun tasan sitten häihin kun paras ystäväni (mies) saa mennä kumppaninsa (mies) kanssa kirkossa naimisiin ja pääsen bestmaniksi. Sitä ootellessa pitäkää Jeesuksenne, kirkkonne ja kummihöpötyksenne. Nro 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toivoisin että jos suostutaan kummiksi niin todella halutaan kummiksi. En loukkaantuisi kieltäytymisestä tippaakaan. Mielestäni on reilumpaa kieltäytyä jos tietää ettei oikein osaa olla lasten kanssa, ei jaksa muistamisia jne. Siitä seuraa harmitus lapsen vanhemmille ja kummille itselleen syyllinen olo jos jää etäiseksi lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:22"]On törkeää, tietenkään ei pidä kieltäytyä. Miettikää vanhemman kannalta, hänellä on alle 3 kk pieni ihme elämässään, joka on mullistanut elämän täysin ja jolle tahtoo parasta.. Pelkkä ajatus mistään syrjimisestä vaikka koulutaipaleella saa kyynelen silmään. Ja sitten vanhempi valitsee huolella tehtävään tärkeän ihmisen...
Ihminen sitten kieltäytyy. Vauva hylätään ensimmäistä kertaa ja vanhemmalle tulee todella paha olo. Miten kehtasi? Eikö vauva merkitse hänelle mitään? Eikö pidä meistä kun ei suostunut? Kannattaa kieltäytyä jos haluaa pilata välit ja vauva-ajan, sillä kyllä tämä muisto hylätystä kummin tehtävästä värittää kummasti koko lapsuutta. Se tulee aina riippumaan välillänne ystävinä, lopulta menetätte ystävän. Lapsen kohtaaminen muistuttaa asiasta joka keralla.
[/quote]
:D mistä edes aloittaisin...
[/quote]
Aloita vaikka siitä, että et ole koskaan kokenut itse sitä hormonimyrskyä, minkä pienen lapsen vanhemmat (myös isä), käyvät läpi syntymän jälkeen. Mikään ei kuule ole enää samalla tavalla eikä tässä yhteydessä tee mieli käyttää tuollaisia teinimäisiä hymiöitäkään. Tämä voi olla kipeä asia näille ihmisille, jotka petit. Taidat olla henkisesti hieman jälkeenjäänyt, teinin tasolla. Että lol vaan sinullekin.
[/quote]
Otahan iisisti nyt. Voi tuntua vaikka kuinka pahalta, mutta se ei nyt vaan valitettavasti ole kummiksi pyydetyn vika. Se ei ole pettämistä.
Jotkut ottavat kummiuden vakavasti. Jos tällainen toteaa ettei tuota vastuuta pysty täyttämään, on vaan parempi kieltäytyä. Sekö ei sitten yhtään haittaisi että suostuu kummiksi, mutta ei ikinä vietä lapsen kanssa aikaa? Mihin kaikkeen muuhun pitää suostua, ettei toiselle tule tosi paha mieli?
[/quote]
Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään, jos on täysin itsekeskeinen ihminen kuten sinä. Tämä sattuu vain olemaan niitä harvoja asiota yhteiskunnassamme, mikä tuo ihmisiä yhteen perinteiden avulla. Tästä ei tosiaan ole etiketin mukaista kieltäytyä, eikä kummin silti tarvitse olla edes joka kuukausi lapsen kanssa tekemisissä.
Kummin tehtävä on enemmän nimellinen tänä päivänä eli tämä yksi henkilö on lapselle hieman muita erityisempi aikuinen, ei sen kummempaa. Kaltaisesi itsekeskeisyys ei voi käsittää, että miksi minä en voi kieltäytyä ja miksi minun pitää tehdä kun minä en millään haluaisi? Koska ihmiset tekevät asioita toistensa puolesta ja se tekee elämästä miellyttävän kun ei aina mietitä asioita minän kautta.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta; mistä päättelit itsekkyyteni?
Sinulle on siis ihan ok, että kummius on vain merkityksetön titteli papereissa, eikä näy lapsen elämässä mitenkään? Kaikille se ei välttämättä ole. Pitääkö liittyä myös kirkkoon ettet loukkaannu?
Maailma olisi aika ruma paikka, jos jokainen miettisi kaikkien velvollisuuksien kohdalla, että minun uskoni ja uskomattomuuteni, minun oikeuteni kieltäytyä kaikesta, mikä ei tuota minulle täydellistä nautintoa. Näinkö itsekkäitä suomalaiset ovat?
Tämä uskovaisuusaspekti on niin typerä! En minäkään ole uskovainen, mutta silti haluan noudattaa perinteitä. Ei siitä haittakaan ole, että lapsen kautta välit kummeihin ovat vahvistuneet?
En ole koskaan kuullut tuollaisesta sanonnasta, ettei kummiudesta saisi kieltäytyä
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:22"]On törkeää, tietenkään ei pidä kieltäytyä. Miettikää vanhemman kannalta, hänellä on alle 3 kk pieni ihme elämässään, joka on mullistanut elämän täysin ja jolle tahtoo parasta.. Pelkkä ajatus mistään syrjimisestä vaikka koulutaipaleella saa kyynelen silmään. Ja sitten vanhempi valitsee huolella tehtävään tärkeän ihmisen...
Ihminen sitten kieltäytyy. Vauva hylätään ensimmäistä kertaa ja vanhemmalle tulee todella paha olo. Miten kehtasi? Eikö vauva merkitse hänelle mitään? Eikö pidä meistä kun ei suostunut? Kannattaa kieltäytyä jos haluaa pilata välit ja vauva-ajan, sillä kyllä tämä muisto hylätystä kummin tehtävästä värittää kummasti koko lapsuutta. Se tulee aina riippumaan välillänne ystävinä, lopulta menetätte ystävän. Lapsen kohtaaminen muistuttaa asiasta joka keralla.
[/quote]
:D mistä edes aloittaisin...
[/quote]
Aloita vaikka siitä, että et ole koskaan kokenut itse sitä hormonimyrskyä, minkä pienen lapsen vanhemmat (myös isä), käyvät läpi syntymän jälkeen. Mikään ei kuule ole enää samalla tavalla eikä tässä yhteydessä tee mieli käyttää tuollaisia teinimäisiä hymiöitäkään. Tämä voi olla kipeä asia näille ihmisille, jotka petit. Taidat olla henkisesti hieman jälkeenjäänyt, teinin tasolla. Että lol vaan sinullekin.
[/quote]
Otahan iisisti nyt. Voi tuntua vaikka kuinka pahalta, mutta se ei nyt vaan valitettavasti ole kummiksi pyydetyn vika. Se ei ole pettämistä.
Jotkut ottavat kummiuden vakavasti. Jos tällainen toteaa ettei tuota vastuuta pysty täyttämään, on vaan parempi kieltäytyä. Sekö ei sitten yhtään haittaisi että suostuu kummiksi, mutta ei ikinä vietä lapsen kanssa aikaa? Mihin kaikkeen muuhun pitää suostua, ettei toiselle tule tosi paha mieli?
[/quote]
Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään, jos on täysin itsekeskeinen ihminen kuten sinä. Tämä sattuu vain olemaan niitä harvoja asiota yhteiskunnassamme, mikä tuo ihmisiä yhteen perinteiden avulla. Tästä ei tosiaan ole etiketin mukaista kieltäytyä, eikä kummin silti tarvitse olla edes joka kuukausi lapsen kanssa tekemisissä.
Kummin tehtävä on enemmän nimellinen tänä päivänä eli tämä yksi henkilö on lapselle hieman muita erityisempi aikuinen, ei sen kummempaa. Kaltaisesi itsekeskeisyys ei voi käsittää, että miksi minä en voi kieltäytyä ja miksi minun pitää tehdä kun minä en millään haluaisi? Koska ihmiset tekevät asioita toistensa puolesta ja se tekee elämästä miellyttävän kun ei aina mietitä asioita minän kautta.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta; mistä päättelit itsekkyyteni?
Sinulle on siis ihan ok, että kummius on vain merkityksetön titteli papereissa, eikä näy lapsen elämässä mitenkään? Kaikille se ei välttämättä ole. Pitääkö liittyä myös kirkkoon ettet loukkaannu?
[/quote]
Siitä kun et yhtään tunnu välittävän, jos pahoitat toisen mielen, sinulla tuntuu olevan siihen oikeus. Arvaan, että oikeus kumpuaa tällaisesta modernista ajatuksesta, että minulla on oikeus tunteisiini ja oikeus elää omaa elämääni. Juuri tällaista bs:tiä minkä vuoksi ihmiset ovat niin irrallaan toisistaan!
Ei pidä liittyä, myös ateisti voi olla kummi ja erityinen henkilö lapselle. Kirkkokastajaisiin tarvitaan tosin lisänä kummeja, jotka ovat kirkossa.
Kummiudesta on oikeus ja velvollisuus kieltäytyä, jos ei kummiksi halua. Ei ole olemassa mitään sellaista sääntöä tai etikettiä, jonka mukaan kummiksi olisi pakko ryhtyä.
Lapsen äidin kanssa keskusteltiin asiasta kauan aikaa jo ennen syntymää ja tiesimme toinen toistemme kannat, tuntui pahalta kieltäytyä, mutta kun mietin itseäni ja kummin tehtäviä, niin eräs toinen, vähän kaukaisempi mutta silti hyvä ystävä, oli parempi niin taloudellisen asemansa kuin perhetilanteensakin kannalta. (En siis usko, että kummin tehtävä on vain syytää lahjoja, mutta jos ei kykene oikein mitään mukavaa hankkimaan, niin ei sekään ole hyvä.)
Kyllähän se vähän nikottelua aiheutti varsinkin äidin lähisuvussa, sekä erityisesti siinä henkilössä, jota sitten kummiksi pyydettiin. Tuo tyyppi ei minusta muutenkaan pidä, joten tämä kieltäytyminen oli luultavasti vain yksi todiste lisää minun omituisuudestani.
Toisaalta tämä ei niin haittaa, koska en noiden ihmisten kanssa olekaan tekemisissä kovin paljon. Ko. lapsi on kiva tapaus ja minusta on mukava olla hänenkin kanssaan tekemisiä ilman suurempia paineita.