Lue keskustelun säännöt.
elämä solmussa
28.02.2011 |
Luulin, että olen ihan normaali työtätekevä äiti, kunnes maailma romahti ja sairastuin vaikeaan masennukseen, samaan aikaan lapsi alkoi oireilla ja nyt ls on "kimpussamme". Lasten isä käyttäytyy kuin 15 vuotias, haukkuu ja uhkailee minua ja lapsia...Lisäksi minulla on isohko asuntolaina ja hirveä paine siitä että pysyisin työkykyisenä! Asunto on mulle kaikki kaikessa. En voi käsittää miksi mua rangaistaan näin? Olen aina asiani hoitanut, nytkin vaikka on rankkaa, laskut maksettu, lapset syötetty ja juotettu jne. Nyt vaan tuntuu että kaikki romahtaa!! uskomaton elämä.
Mistä voimia? Ja miksi näin kävi? Tietty yks syy on täysin väärä miesvalinta mutta vaikka ollaan erottu se terrorisoi elämäämme.
Olen aivan loppu. Siis niin hirveää painajaista tämä kaikki. HUH!
Kommentit (3)
olet pystynyt pitämään asiat kunnossa ennenkin. Nyt hoidat itsesi kuntoon, että pääset jälleen jaloillesi. Ota apua vastaan niin paljon kuin tunnet tarvitsevasi, itsellesi ja lapsillesi.
Eikä se asunnon myyminenkään olisi maailmanloppu, vaikka se siltä nyt saattaisi tuntua. Tärkeintä on, että sinä ja lapsesi voitte hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelottaa tulevaisuus! Lapset ovat jo koululaisia, onneksi, mutta silti olisi vielä monta vuotta jaksettavana. Ls työntekijät ovat olleet todella tylyjä ja poliisimaisia, eli mitään tukea en ole saanut, pelkkää kylmää kohtelua. Ei terapioita tai mitään! Mitä se tuki sitten edes olisi?? Nyt ne vaan miettii mistä se vika löydettäisiin. En ole kertonut omista mt-ongelmista koska luulen että lapset vietäisiin sitten pois. Lasten isä ei kykene heistä huolehtimaan täyspäiväisesti töiden takia, eikä kai muutenkaan. Tukea ei heru sieltä yhtään siis.
ap
viitisen vuotta sitten, mutta ls oli pelkkä positiivinen juttu, jonka kautta saimme apua tiukassa tilanteessa.
Kerro vähän enemmän. Teillä on siis yksi lapsi, näin ymmärsin...? Toki lapsi oirehtii jos ja kun vanhemmalle sattuu jotakin. mutta masennus ei ole siitä pahimmasta päästä. Minkä ikäinen lapsi? Tärkeintä on käsittääkseni selvittää hänelle, ettei tilanne ole hänen syytään, ja kun sulla on huono päivä, kerrot sen lapselle rehellisesti ja korostat (okei, kuulostaa naiivilta) että rakastat lastasi.
Toki toivoisin että miehesi tukisi sinua ja koko tilannetta paremmin. Jos ei, ls voisi auttaa, koska kaikenlaista tukea on saatavana ja turha ylpeys kannattaa jättää pois (itse opin sen kantapään kautta).