Millä saisin alakerran joustavammaksi synnytystä varten?

mietin





rv35

jos öljyää ihoöljyllä limakalvoja. Välilihan ja emättimen aluetta. Esimerkiksi Ceridalia.

Muistelen että jotain voiteita on joskus alapäähän suositeltu.



Ei sitä alapäätä siinä synnytyksessä kuitenkaan kauheasti ehdi miettiä. Ja vaikka se on muutaman päivän aika kipeäkin synnytyksen jälkeen, vauva vie koko huomion ja kivut unohtuu.



Supistukset olivat mulla se pahin osa koko touhua, itse en edes koko tohinassa huomannut pientä epparia joka leikattin ponnistusvaiheessa ja ommeltiin siinä samalla kun ihmettelin vauvaa.



Jotain pientä repeämää tai episotomia haavaa usein tulee, mutta luonto ne yleensä hoittaa ajan kanssa.



Luumuja kannattaa syödä tai jotain muuta vatsaa löysyttävää synnytyksen jälkeen, koska kakalla käyminen on aluksi aika kivulias kokemus.



Mulla oli muuten oikein ihana ja onnistunut epiduraali-puudutus , taisi olla kaksi annosta, joten tosi kivuttomasti meni koko synnytys. Pyysin sen puudutuksen ajoissa.

jos vaikka mitä suonikohjua ja peräpukamaa. Etenkin jälkimmäiset vuotavat herkästi verta, eikä sillä ole juuri mitään tekemistä kudoksen venymiskapasiteetin kanssa. Nimim. kokemusta on...



Itse kysymykseen en kyllä osaa vastata. Esikoista odottaessani intopiukkana öljysin alakertaa ja tein ties mitä esivalmisteluja ja sitten tulikin imukuppisynnytys, leikattiin eppari ja kaik oli "turhaa". Noh, ei kyllä revennytkään ;)



Kahta seuraavaa vartoillessa unohdin koko jutun, annoin lähinnä hormonien hoitaa hommansa ja molemmilla kerroilla tullut synnytyksessä pieni nirhama, johon kätilö on laittanut yhden tai kaksi tikkiä lähinnä kai muodon vuoksi.



Mulla kudokset venyy ilmeisen hyvin. Mulla ei ole myöskään ainuttakaan raskausarpea missään, vaikka maha paisui ihan järjettömiin mittasuhteisiin kolmatta odottaessa...

Ette voi luonnolle mitään, ei auta mikään.



Mulla tuli 20-vuotiaana järkyttävät raskausarvet syvälle ihoon, kun esikoistani odotin. Muissa synnytyksissä ei tullut mitään.



Kasvoin vain liikaa siltä alueelta, ei sitä rasvat ehkäise.



Sama kuin maanjäristystä yrittäisi ehkäistä jollakin liimalla, heh.

jos öljyää ihoöljyllä limakalvoja. Välilihan ja emättimen aluetta. Esimerkiksi Ceridalia.

Synnytys oli tosin imukupilla ja eppari tehtiin, mutta kaikki parani supernopeasti ja 2kk synnytyksestä paikat oli takaisin normaalit.

mulle ei tullu kauheesti repeemii elikkä ei paljoo tikattu.Leikata en antanu.

Kaksi kertaa päivässä. Olin hoikka, mutta sain kamalasti raskausarpia rasvaamisesta huolimatta.



Pitkä ponnistusvaihe, iso lapsi jne. Repesin + eppari. En istunut kahteen kuukauteen. En ole diabeetikko, enkä elänyt epäterveellisesti.



Söin ja join kaksi kuutautta seisaallani.

- Öljyä ja voitele alapäätäsi, ja venyttele aukkoa.

- Käytä venyttelyyn sormiasi, sitten siirry isompiin apuvälineisiin, mm. puolentoista litran limsapullo on sitten vimppa väline.



Hei oikeasti, haloo! Ei se venyttely ja rasvaus auta yhtään mitään! Synnytyksessä voit sitten pyytää jos sun alapääs rasvattais liukkaammaksi.

Vaikka ei se auta mitään, jos vauva on vaan iso, ja väärässä tarjonnassa tai vaikkapa päättää tulla käsi poskella kaiken muun hyvän lisäksi..

raskausarpiakin tuli paljon (jos se nyt on merkkit jostain joustamattomasta kudostyypistä...), mutta silti en revennyt tippaakaan. En yhtään vaikka ponnistusvaihe oli ensikertalaiselle lyhyt (12 minuuttia). Ei siis vaurioita, ei tikkejä eikä mitään paranemista.



Kakkosessa sama juttu ja jopa kolmosen kohdalla, vaikka oli jättisuuri pää (38,5cm) ja syntyi käsi poskella 3 minuutissa. Ei repeämän repeämää.



Olen aivan vakuuttunut siitä, että väliliha jousti niin hyvin, koska sekä 1. että 3. synnytyksessäni mukana oli kätilöopiskelija, joka hautoi välilihaa loppuvaiheessa kuumalla kääreellä. 2. synnytyksessä taas oli ammeessa kuumassa vedessä ponnistusvaiheeseen asti.



Paras neuvo valmistautumista varten minulta onkin PYYTÄÄ tai ainakin sallia opiskelijan mukanaolo synnytyksessä. Siitä voi olla arvaamattoman ihana ja suuri apu!

Jos ajattelet kollageenin tuomaa venyvyyttä, niin kollageenin tuotantoa tuet riittävällä c-vitamiinin saannilla (paljon yli virallisetn suositusten pitäisi saada) sekä piillä. Nämä mm. ovat isona tekijänä kollageenin muodostamisessa, mutta eivät nekään luontaista perimää muuta jos kudostyyppi on tietynlainen.



Jos taas haluat ehkäistä sitä että lapsi syntyy huonossa tarjonnassa tai käsi poskella, niin ole synnytyksessä paljon liikkeellä ja pystyssä ja liiku juuri kivun ohjaamalla tavalla, näin vauvan pää liikkuu synnytyskanavassa luonnon tarkoittamalla tavalla. Kipu ohjaa luonnostaan sinut asentoihin jotka tukevat synnytyksen etenemistä ja hyvää tarjontaa (ei tietysti kaikissa tapauksissa, mutta monesti näin). Vastaavasti anturi vauvan päässä saa jotkut vauvat nostamaan kättä poskelle kun päälaella nipistää ja sinne tavoittelevat. Jos ei siis ole pakko laittaa anturia, niin elä huoli sitä. Käynnistys ja epiduraali ainakin ovat syitä anturille, en tiedä onko muita.



Mahdollisimman luomuna ja vartaloa kuunnellen kun hoidat homman, niin pääset vähimmällä. niin synnytystä kuin myös toipumista ajatellen.

että pyrkii synnytyksessä siihen, ettei ponnistusvaiheessa ole niin puuduksissa ( puudutettu), ettei tunne ponnistamista. Silloin helposti ponnistaa itsensä rikki.



Toinen on se, että opettelee jo nyt hyviä rentoutuskonsteja synnytystä varten, siis opettelee tietoisesti rentouttamaan kehoaan, koska mitä rennompi on, sen paremmin synnytys etenee, ja todennäköisesti selviää pienemmin vaurioin.



Mä koin hyväksi esim. "synnytä rentoutuneena"-cd:n jota kuuntelin ennen esikoisen synnytystä parin viikon ajan suunnilleen kerran päivässä. Auttoi oikeasi, kun koko ajan tiesi mihin suuntaan ollaan menossa, ja miten kannattaa toimia.



Ja ei, mulla ei ollut mikään superhelppo ja kivuton synnytys, vaan ihan normaali.



Ja kannattaa myös kuunnella kätilön ponnistusohjeita. mun kolmosen kanssa kätilö neuvoi ponnistamaan vauvaa ihan 1-2cm kerrallaan ulospäin, ettei synny vaurioita, ja kudokset ehtii venyä. Ei tullut mitään jälkiä tuosta.