Lue keskustelun säännöt.
Mistä juuri eroa tekevä nainen
14.07.2006 |
löytää olkapään, kuuntelijan ja joskus kenties uuden miehen?
Minulla ei ole ystäviä, ei juurikaan sukulaisia, ei ketään, kenelle puhua tätä tuskaa pois.
Erittäin raskas ja itsetunnon sekä kaiken " maallisen mammonan" vienyt liitto on nyt lopuillaan. Olen todella ahdistunut ja pelokas tulevaisuuden suhteen.
Voiko kolmen lapsen yh lainkaan toivoa enää uudesta suhteesta? Onko ihania ihmisiä ylipäätään missään? Saanko milloinkaan tässä elämässä kokea rakkautta ja arvostusta? Mistä aloitan?
Kertokaa kokemuksianne.
Kommentit (7)
- ja uutta miestä en nyt ihan heti lähtisi hakemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka alku oli rankkaa.
Ystävät ovat kyllä tärkeitä. Hae niitä aktiivisesti. Jos lapsesi ovat koulussa tai päiväkodissa, osallistu vanhempainklubin toimintaan. Ole mukana ideoimassa, ilmoittaudu vapaaehtoiseksi aina kuin tapahtuu. Syksyllä voit kirjoittautua parille työväenopiston kurssille - niitä on sekä päiväsaikaan että iltaisin. Valitse sellainen josta voisi löytyä mielenkiintoista seuraa. Onko talossasi asukasyhdistys? Siihenkin voi mennä mukaan. Ja sitten yrität muistaa mitä ystäviä/sukulaisia sinulla jo on, ja pyytää heitä aktiivisesti kävelylle/leffaan/syömään..mitä ikinä keksitkään.
Meillä on mieheni kanssa jonkinasteinen kriisi menossa. En tiedä jaksaako enää näiden kaikkien vuosien jälkeen yrittää... Kaikki luulevat meidän olevan " unelmapari" , koska yhteisiä vuosia on kertynyt. Nyt olenkin miettinyt, mitä teen jos ero tulee.
Ystävät ovat vuosien varrella kadonneet, kun ovat lähteneet muualle opiskelemaan ja töihin. Tai perustaneet perheet jonnekin kauas.
Samoin rahatilanteeni... on jotain aivan katastrofaalista. Olen erittäin,erittäin riippuvainen miehestäni taloudellisesti. joka osaltaan myös vaikeuttaa tulevaa eroamme. En pärjää millään yksin lasten kanssa. Joudun luultavasti jättämään lapseni miehelleni, ainakin siihen kunnes saisin rahatilanteeni raiteilleen :( En kestä jos joudun eroon lapsistani, luulen että noutaja on hyvinkin pian paikalla :(
Tämä on aivan hirveä tilanne. Ajatukset ovat aivan sekaisin, kun ei tiedä kenen kanssa jutella.
no juu, taidan tästä lähteä iltakaffen keittoon.
Olen itkenyt silmät päästäni, huutanut seinille ja lapsillekkin, ajatellut kauheita ja saanut ja syönytkin joskus rauhoittavia. Tuntuu vaan että MIKÄÄN ei huvita, keneenkään en saa luottaa. Ihan sama sataako vai paistaako, ihan sama syönkö vai en, ihan sama tuleeko aamu vai ei.
Mies on melkein hullu, lapset pelkää, milloin tulee jyskyttämään ovelle humalassa. Lähestymiskieltoa harkitsin, mutta kun liian monta asiaa vielä sopimatta, niin arvelivat viisaammat, että helpompi jos en hommaa.
En ole vuosikausiin kokenut syliä, lämpöä, rakkautta tai edes aitoa kiinnostusta MILTÄ MINUSTA TUNTUU. En nyt ihan heti uutta miestä aiokkaan etsiä, kyselin vaan, että onko se ylipäätään mahdollista. Huoliiko kukaan? Tätäkö tuskaa elämä vain on?
Joo, no onneksi on lapset, tietysti pitää se tässä mainita, muuten joku muu sen mainitsee. Mutta jos välillä tuntuu, että sekään ei auta selviämään arjesta, niin...?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta vuotta odotin tuskaisena ulospääsyä, eikä valoa näkynyt.
Lopulta asiaan puuttuivat ystäväni joiden tuki antoi minulle voimia lähteä. Minusta sinun kannattaisi soittaa turvakotiin tai naisten turvapuhelimeen ja kysellä mistä voist saada tukea erotilanteessa. Yksin se voi tuntua lähes mahdottomalta, mutta usko pois, se on varmasti elämäsi paras päätös!
Se 4 lapsen yh
raiteilleen laittamiseen ja työstä ero huolella itseksesi. Ennen sitä ei uudelle suhteelle ole edes tilaa...