Lue keskustelun säännöt.
paljonko yläkoululaisten vanhematt olette yhteydessä kouluun? Mistä asioista?
19.01.2011 |
Minulla on lapsi, jolla on neurologisen statuksen takia koulunkäynnissä oikeasti ongelmia. Olen kuitenkin periaatteen vuoksi pyrkinyt puuttumaan hänen kouluasioihinsa mahdollisimman vähän: vain silloin kun oikeasti välttämätöntä asiaa on, joku koulun järjestely ei kerta kaikkiaan toimi. Joko oma lapsi pyytää apuani tai sitten opettajat pyytävät apua. Sitten vasta minä soitan, mailaan, kyselen, ehdotan tai kritisoin. Olen ajatellut, että on hyvä jättää opettajille ja pojallekin työrauha. Parempi aina, jos onnistuvat selvittämään asiat itse ja keskenään. Ja myös olen ajatellut, että pojan pitäisi vammastaa huolimatta pyrkiä pystymään mukautumaan opettajien vaatimuksiin niin paljossa kuin mahdollista.
Minä kuitenkin huomaan, että meidän lapsi, jolla siis olisi oikeasti diagnoosilla perusteltu tarve joihinkin erityisjärjestelyihin, jää sellaisten luokkakaveriensa tarpeiden jalkoihin, joilla ei ole vastaavaa perustelua, mutta ilmeisestä ärhäkämmät vanhemmat.
Esimerkiksi köksässä opettaja soitti syksyllä minulle että mitäs tehdään kun teidän poika ei saa mitään tehtyä parityössä X:n kanssa. No siinä puhelun aikana selvisi, että X sattuu olemaan vilkkaanpuoleinen, asenteeltaan koulukielteinen häsläri. Meidän pojan diagnoosiin taas kuuluu, että jos lähiympäristö on rauhallinen ja järjestyksessä, hän toimii loistavasti, mutta jos siinä on häsläreitä tai muuta kaaosta, poika menee sekaisin, saa pahimmassa tapauksessa paniikkikohtauksen ja parhaassakin sählää itse pahasti: kyse ei ole siitä, osaako hän jotain tehdä, vaan vain ympäristön vaikutuksesta. Johtuu siitä, ettei hän hahmota ympäristöään kuten muut, ei kuule, mistä suunnasta äänet tulevat, eikä erota näköräsykkeitä toisistaan jos niitä on liikaa. Ehdotin sitten, että eikö pareja voisi jotenkin kierrättää, niin että meidän poika ja tämä toinen häsläri eivät aina olisi parit - ratkaisu joka tehoaisi kokemukseni mukaan lähes takuuvarmasti. Ei kuulemma käy, koska kun parinvaihtoa oli kokeiltu, kahden toisen pojan äidit olivat tulleet linjoja pitkin vaatimaan, että näiden täytyy saada olla pari KOSKA OVAT KAVEREITA!
Samanlaisia ilmiöitä on käynyt myös liikunnassa ja nyt viimeksi matematiikassa, jossa ärhäkämpien vänhempien lapset saavat tukiopetusta luokassa, mutta meidän poika on ilmeisesti vain siirretty pois tieltä erityisopetukseen, jonka taso ei ole ollenkaan riittävä ja lisäksi luokka on rauhaton (koska siellä on samaan aikaan kymmenkunta nuorta eri luokilta, ja jokainen yrittää opiskella sitä ainetta, mitä heidän luokallaan sillä tunnilla olisi - osa matikkaa, osa englantia, osa maantietoa, joten hälinä on melkoinen - eikä sillä pojalla ole edes mitään oppimisvaikeutta matematiikassa, numerot on seiskaa, se vaan kestää hälinää huonosti, joten se on siirretty vielä hälisevämpään erityisryhmään.
Pitäisikö minun luopua työrauha-ajatuksesta kun se näyttää johtavan siihen, että opettajat sitten paapovat niitä, joiden vanhemmat eivät sellaista anna? Olen aina vierastanut sitä ajatusta, että vaatisin lapselleni erityiskohtelua enempää kuin on aivan välttämätön, mutta alkaa tuntua siltä, että se välttämätönkin jää saamatta kun muut vaativat omilleen niin paljon enemmän. Eikö missään vaiheessa opettajilla käy mielessä, että on väärin antaa periksi näille curlingvanhemmille oikeasti tarvitsevien kustannuksella?
Kommentit (9)
tarvetta olla kehenkään yläkoulussa yhteyksissä. Vielä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on itsellään yläkouluikäinen lapsi, joka (luojalle kiitos!) sai paikan erityiskoulussa vaikka ei mistään megavakavasta vammasta olekaan kyse! Erityiskoulussa edistyminen on ollut HUIMAA, kun asialla ovat ammattitaitoiset opettajat. Ei normiopeilla ole edellytyksiä huolehtia erityisoppilaiden tarpeista. Toisaalta taas hänellä ei mielestäni ole siihen velvollisuuttakaan, hän on vastuussa kuitenkin siitä edes enemmistö normaaliluokasta oppisi. Ei hän ehdi paapoa tavallisia eikä erityislapsia.
Vaativa vanhempi saa enemmän. Se on totta. Tukiopetuksen pyytäminen ym lähtee harvoin heikosta oppilaasta, vain hyvät oppilaat pyytävät sitä itse. Ja ope ei välttämättä ehdota muuta kuin ihan nelostilanteissa.
Olen huomannut, että tietyt vanhemmat kun ovat esim opoihin yhteydessä, niin ihan sellainen alemman keskitason oppilas voi päästä pienryhmään jostain matikasta, kun perustellaan sitä psyykkisillä ongelmilla jne. Ja kun ope itse kyselee sitä pienryhmäpaikkaa jollenkin heikolle oppilaalle, jonka vanhemmat eivät ole aktiivisia, niin opelle sanotaan vain, että pienryhmissä on nyt jo liikaa oppilaita.
Eli ehdottomasti suosittelen ystävällissävyistä mutta aktiivista yhteydenpitoa kouluun, jos on tarve. Ja muihinkin kuin luokanvalvojaan, opoon, erityisopeen jne. Näin meillä oikeasti luodaan luokkaeroja yhteiskuntaan, vahvat vanhemmat saavat lapsilleen parhaimman avun. Valitettavasti.
mutta se oli niin huono että sitä ei kokeilla toiste. Edistyminen kyllä näytti numeroiden perusteella loistavalta, mutta sit kun sitä vertasi siihen, mitä perusopetussuunnitelman mukaan olisi pitänyt noilla luokilla opetella niin paljastui, miten huijausta se ole. ja vaikka siellä virallisesti oli pätevä erityisopettaja niin käytännössä lapsia vahti ja varastoi täysin kouluttamaton kouluavustaja. Sulla on kakkonen ruusuiset kuvitelmat. TOivottavasti sun ei koskaan tarvi herätä todellisuuteen. Mun lapseni ongelmat ei ole niin pahoja, että niiden takia tarvitsisi tuolla tavalla tuhota hänen tulevaisuuttaan.
mutta se oli niin huono että sitä ei kokeilla toiste. Edistyminen kyllä näytti numeroiden perusteella loistavalta, mutta sit kun sitä vertasi siihen, mitä perusopetussuunnitelman mukaan olisi pitänyt noilla luokilla opetella niin paljastui, miten huijausta se ole. ja vaikka siellä virallisesti oli pätevä erityisopettaja niin käytännössä lapsia vahti ja varastoi täysin kouluttamaton kouluavustaja. Sulla on kakkonen ruusuiset kuvitelmat. TOivottavasti sun ei koskaan tarvi herätä todellisuuteen. Mun lapseni ongelmat ei ole niin pahoja, että niiden takia tarvitsisi tuolla tavalla tuhota hänen tulevaisuuttaan.
Erityiskoulu on tällä paikkakunnalla oikeasti hyvä! Siellä työskentelee pari alan palkittua tutkijaakin jotka ovat kirjoittaneet oppikirjojakin ja ovat todella loistavia oppilaita. Outoa jos oman lapsesi pienluokassa tai erityiskoulussa ei tehdä vertailua perusopetussuunnitelmaan lukukausittain? Se nimittäin pitää lain mukaan tehdä ja sovellettu opetus tarkoittaa sitä, että osa oppilaista etenee normiopetussuunnitelman mukaan ja osa ei. Ihan kykyjensä mukaan. Oma lapseni on matemaattisesti lahjakas, ja tekee nyt kasiluokalla ysiluokkalaisten tehtäviä, mm. tätä tarkoitin huimalla edistymisellä. Normaalikoulussa ei ollut puhettakaan matikassa loistamisesta.
Mutta erityiskouluja, varsinkaan kunnollisia sellaisia, ei sitten varmaan ole läheskään joka kunnassa. Täällä on ja olen siitä ikionnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne "edistyneemmät" tekevät oman tasoisiaan ryhmätöitä, käyvät kielten vuoropuheluharjoituksia omalla tasollaan ja seuraavat esitelmiä mallin saamiseksi ja pitävät omiaan? Kun siellä joukossa on se yksi edistynyt ja ne muut joilla on pahoja vaikeuksia ja mukautettu oppimäärä? Itsekseenkö ne siellä tekevät nämä ryhmäjutut? On AIVAN saletti, että jotain jää kyllä oppimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heti kun huomaan, että häntä laitetaan "rauhoittamaan" häsläreitä. Kyseessä fiksu ja rauhallinen tyttö ja jo päiväkodissa joutui usein "tukilapseksi"
Häslärit kuuluvat pienluokalle tai tarkkikseen. Opettajien tehtäviin kuuluu työrauhan luominen ja kurinpito. Se ei ole muiden oppilaiden tehtävä.
Eikös sen pitäisi olla apukoulussa tai jossain pienluokassa jos kerran on "nupissa" ongelmia?
Erityislapset erityiskouluihin, niissä on parhaat edellytykset opettaa erityislapsia.