Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä pihtaamista?
19.01.2011 |
Tilanne on se, että mies ei halua viettää aikaansa minun kanssani. Istuu kaiket illat tietokoneella tai on kavereilla. Voi mennä päiväkausia, ettemme juurikaan puhu, ehkä aamulla pari sanaa säästä tai lapsen pakolliset jutut.
Seksiä kuitenkin pitäis olla, minua ei vaan enää huvita. Tuntuu että olen vain panopuu. Kaipaan hellyyttä ja huomiota, olen niiden puutteessa. Seksin jälkeen tämä elämä tuntuu entistä pahemmalta, mies kääntää selkänsä ja nukkuu. Olen niin yksinäinen ja hellyydenkipeä, että melkein kipeää tekee.
Miehen mielestä pihtaan kun en halua, mutta onko minun pakko antaa seksiä, jollen itse saa mitään tästä parisuhteesta, en rakkautta, en hellyyttä, en huomiota. Olen vaan kodinhoitaja ja panopuu. Miehen oikea elämä on jossain muualla, minun ja lapsen toisaalla.
Olis vaan voimaa lähteä...
Kommentit (12)
On ja ei ole. Tietenkin määräät itse itsestäsi ja seksiä ei ole pakko harjoittaa vasten omaa tahtoa. Mutta toisaalta myös jatkuva seksin puuttuminen voi aiheuttaa lukkotilanteen, jossa voisi auttaa se että alkaisitte yhdessä etsimään tapoja nauttia seksistä(kin) ja ehkä löytäisitte sitten myös sen hellän arkisen puolen. Se voi olla juuri se tukko, mikä estää teitä elämästä onnellisempaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan teidän elämänne on pahasti jumissa. Miehen pitäisi kääntyä kotiin päin.
Ongelma on siinä, että mies tarvitsee ensin seksiä, ennen kuin voi mitenkään huomioida naista. Ja nainen tarvitsee ensin puhumista ja huomioimista muuten, ja seksi tulee sen jälkeen, jos tulee.
Tiedän tilanteen, olen ollut siinä itsekin. Hirveesti huutoa ja itkua. Lopulta mies tajusi, että olen tosissani: seksiä ei tule, jos minua ei huomioida muuten mitenkään.
On ja ei ole. Tietenkin määräät itse itsestäsi ja seksiä ei ole pakko harjoittaa vasten omaa tahtoa. Mutta toisaalta myös jatkuva seksin puuttuminen voi aiheuttaa lukkotilanteen, jossa voisi auttaa se että alkaisitte yhdessä etsimään tapoja nauttia seksistä(kin) ja ehkä löytäisitte sitten myös sen hellän arkisen puolen. Se voi olla juuri se tukko, mikä estää teitä elämästä onnellisempaa elämää.
Lukko ei siis ole tullut seksin puutteesta vaan ihan muun puutteesta.
ap
vaan teidän elämänne on pahasti jumissa. Miehen pitäisi kääntyä kotiin päin.
Ongelma on siinä, että mies tarvitsee ensin seksiä, ennen kuin voi mitenkään huomioida naista. Ja nainen tarvitsee ensin puhumista ja huomioimista muuten, ja seksi tulee sen jälkeen, jos tulee.
Tiedän tilanteen, olen ollut siinä itsekin. Hirveesti huutoa ja itkua. Lopulta mies tajusi, että olen tosissani: seksiä ei tule, jos minua ei huomioida muuten mitenkään.
Se tässä ongelma on.
ap
Nainen pitää vietellä seksiin joka kerta erikseen, olipa kyseessä sitten vaimo taikka baaripano.
Miehesi ei vain osaa/jaksa tehdä tuota välttämätöntä esityötä. Omien sanojesi mukaan et pihtaisi jos mies toimisi toisin.
Tämmöseen johtopäätökseen olen tullut noin 20v avioliitossa ja yleensä käyn nukkumaan tyhjin pallein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä y-kromosomissa onkaan, kun se tekee miehistä tässä asiassa niin eri logiikalla toimivia... miehelle seksi ON hellyyttä eikä seksiin haluamiseksi tarvita esileikkejä tai lämmintä tunnelmaa. Naiselle taas seksi on esileikin huipentuma ja hellyyden tulosta.
Juttele nyt ihmeessä miehesi kanssa. Miehen on syytä ymmärtää, ettei nainen innostu tuosta vaan. Hänhän on ikään kuin ventovieras nyt sinulle, koska ei elä oikeaa yhteiselämää kanssasi. Jaa tunteita, tapahtumia, mielipiteitä!
Tietysti sinun on syytä myös tulla vastaan. Sinäkin voit halata sitä tietokoneella istuvaa miestä. Ja lähteä seksiin ilman mittavia esilämmittelyjä. Miehesi näkökulmasta sinä vaadit suuria tunteita, muttet "edes" (siis miehesi todennäköisesti katsoo tilannetta tuosta näkökulmasta) seksiin suostu.
Siis jutelkaa!
Mikä siinä y-kromosomissa onkaan, kun se tekee miehistä tässä asiassa niin eri logiikalla toimivia... miehelle seksi ON hellyyttä eikä seksiin haluamiseksi tarvita esileikkejä tai lämmintä tunnelmaa. Naiselle taas seksi on esileikin huipentuma ja hellyyden tulosta.
Juttele nyt ihmeessä miehesi kanssa. Miehen on syytä ymmärtää, ettei nainen innostu tuosta vaan. Hänhän on ikään kuin ventovieras nyt sinulle, koska ei elä oikeaa yhteiselämää kanssasi. Jaa tunteita, tapahtumia, mielipiteitä!
Tietysti sinun on syytä myös tulla vastaan. Sinäkin voit halata sitä tietokoneella istuvaa miestä. Ja lähteä seksiin ilman mittavia esilämmittelyjä. Miehesi näkökulmasta sinä vaadit suuria tunteita, muttet "edes" (siis miehesi todennäköisesti katsoo tilannetta tuosta näkökulmasta) seksiin suostu.
Siis jutelkaa!
se ärähtää vihaisesti ja katse vois tappaa. Se ei halua että sitä häiritään. Jutella se ei halua, meillä on kuulemma kaikki ihan ok. On koti, lapsi, talous kunnossa. Niin ja hänellä on oikeus töiden jälkeen istua koneella ja rentoutua. Ja kyllähän me kuulemma yhdessäkin ollaan, mä olen vain niin vaatelias akka ettei mikään riitä.
Mä en jaksa enää yrittää, antaa olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä y-kromosomissa onkaan, kun se tekee miehistä tässä asiassa niin eri logiikalla toimivia... miehelle seksi ON hellyyttä eikä seksiin haluamiseksi tarvita esileikkejä tai lämmintä tunnelmaa. Naiselle taas seksi on esileikin huipentuma ja hellyyden tulosta. Juttele nyt ihmeessä miehesi kanssa. Miehen on syytä ymmärtää, ettei nainen innostu tuosta vaan. Hänhän on ikään kuin ventovieras nyt sinulle, koska ei elä oikeaa yhteiselämää kanssasi. Jaa tunteita, tapahtumia, mielipiteitä! Tietysti sinun on syytä myös tulla vastaan. Sinäkin voit halata sitä tietokoneella istuvaa miestä. Ja lähteä seksiin ilman mittavia esilämmittelyjä. Miehesi näkökulmasta sinä vaadit suuria tunteita, muttet "edes" (siis miehesi todennäköisesti katsoo tilannetta tuosta näkökulmasta) seksiin suostu. Siis jutelkaa!
se ärähtää vihaisesti ja katse vois tappaa. Se ei halua että sitä häiritään. Jutella se ei halua, meillä on kuulemma kaikki ihan ok. On koti, lapsi, talous kunnossa. Niin ja hänellä on oikeus töiden jälkeen istua koneella ja rentoutua. Ja kyllähän me kuulemma yhdessäkin ollaan, mä olen vain niin vaatelias akka ettei mikään riitä. Mä en jaksa enää yrittää, antaa olla. ap
Miehesi kuulostaa kyllä aika kauhealta, pakko myöntää.
Mutta sekin on kyllä niin, että aika moni meistä haluaa töistä palatessaan olla ihan rauhassa ekan puoli tuntia. Minäkin! Olen vaan niin stressattu, etten jaksa puhua tai kosketella. Kun saan sen pienen tuokion lukea lehteä tms., jaksan taas vaikka mitä ja olen sosiaalinen.
Mutta hei, sinun on vaan nyt vaadittava sitä keskustelua. Panet kovan kovaa vastaan. Sanot, että teidän parisuhde loppuu NYT, jos muutosta ei tule. Varaa itsellesi - siis yksin sinulle, mies tulkoot mukaan jos haluaa, mutta menet tarvittaessa yksin - ajan parisuhdeterapiaan (jonot ovat kuukausien mittaiset, mutta korosta soittaessasi, että olette avioeron partaalla ja teillä on lapsia/lapsi).
Mies on saatava heräämään, ettei tuo oikeastikaan voi jatkua.
VOI olla, että olet vaatelias akka, mutta so what? Sinun tunteesi on se, mikä on, eikä tässä ole olemassakaan mitään objektiivista "totuutta", ainoastaan sinun ja miehesi subjektiiviset totuudet.
No ei tuossa sitten enää oikein muuta tehtävää ole, jos puhuminen ei luonnistu. Senkus pihtaat. Tuskin kuitenkaan ukko siitä miksikään muuttuu, korkeintaan vähän äkäisemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totaalinen kommunikaatiokatko...
Seksi väheni, mies luuli, ettei minua kiinnostanut. Arkipäiväinen hellyys loppui, minä luulin, ettei miestä enää kiinnosta ja niin se seksi väheni... Mies odotti minun tekevän aloitteen ja minä odotin sitä halipusua kesken astioiden tiskauksen...
Mikä tässä on syy ja mikä seuraus? Mistä tämä alkoi? Hellyyden loppumisesta? Seksin vähenemisestä? Me emme tiedä, me emme osanneet puhua asiasta...
Mieheni alkoi käymään vieraissa ja minä otin eron.
Varoittava esimerkki... Näin se sitten pahimmillaan menee... Me olemme puhuneet asiat halki nyt pari vuotta eron jälkeen ja olemme ystäviä, mutta kaikki muu on jo myöhäistä.
Yrittäkää avata tuo solmu jotenkin... Tiedän, että se on vaikeaa ja itse ainakin myönnän olevani luonteeltani sellainen, että minä sulkeudun vaikeiden asioiden edessä, en osaa niistä puhua. Meillä oli exän kanssa aiheesta riitoja jo ennen eroa... minä puhuin vasta, kun mut "pakotettiin" puhumaan... ehkä miehesikin kaipaa jotain houkuttelua... tuo pakottaminen toimi minuun, mutten ehkä kuitenkaan suosittele sitä heti kokeilemaan.
jolloin on pakko rehellisesti latoa tiskiin kaikki asiat. Kertoa missä mättää ja missä menee pieleen. Muuten ei ole mitään mahdollisuutta, sitten voi vaikka erota jos ei ole valmis tuohon. Hankala juttu on, että se on tosi työläs vaihe parisuhteessa. Pitää ikään kuin aloittaa alusta ja uskaltaa olla tosi rehellinen ja auki toiselle. Se vaatii viitsimistä tosi paljon teiltä molemmilta.
Että kun hankitte niitä saakelin rääkyviä pikku paskoja ni eihän sitä kukaan kestä semmosta. Joutuu kuuntelemaan kakaran huutoa ni eipä siinä tee muuta mieli kun vetää turpaan kaikkea mikä liikkuu. Ette hanki niitä lapsia niin on elämä paljon helpompaa ja mukavampaa kaikille.