Lue keskustelun säännöt.
Perheväkivalta, ero, uusi koti
26.02.2011 |
Joskus ehkä 3 vuotta sitten kirjoittelin "perheväkivalta" osioon. Olin lopussa, aiemmin fyysistä väkivaltaa, perheneuvolassa käynnin jälkeen vain henkistä. Muutin muutamaksi kuukaudeksi erilleen ja taas takas. Uudestaan perheneuvolaan, joka lopetettiin tuleksettomana. Nyt huomenna saan avaimet uuteen asuntoon. Minä "ihminen, joka on kaikessa syypää, joka on laiska paska, joka kiukuttelee turhaan, joka vain makaa perse homeessa ...." olen ymmärtänyt lopulta olevani hyvä, fiksu ja ahkera ihminen. Töissä saa kehuja ja minulla on hyvä olla. Kukaan ei koskaan ole sanonut minua laiskaksi vaan ihmiseksi, joka tekee liikaakin. Miehen sukulaisilat olen saanut positiivista palautetta.
Mutta lähes puolet elämästäni olen ollut puolisoni kanssa. Avioeroa en ole vielä hakenut, koska pelkään. Puoliso kuitenkin tietää uudesta asunnosta. Haukkuu kaikesta, kuinka tuhoan perheen. Olen saanut usealta ihmiseltä kuulla, että teen oikein. Puoliso on narsisti, en tiedä onko? Olen reilusti yli 40v, aion hoitaan kohta murrosikäiset lapset, mutta elämä pelottaa. Uskon pärjääväni, tiedän sen ja minulla on omat sukulaiset apuna, osa puolisonkin.
Mutta kuitenkin tunnen olevani täysin yksin ja epäonnistunut ja illan ja yön pimeinä tunteina, joskus, salaa, haluaisin muuttua sumuksi ja kadota kaikkien mielistä.
Kommentit (5)
Totta yhä edelleen katson itseäni häne silmin ... Se on totta. Useamman vuoden jatkunut masennut on saanut minut lihomaan ja nyt aion saada taas itseni kuntoon. Kiitos!
Tarvitsen vaan edelleen tosi paljon tsemppiä:(
Elämäsi on vasta alkanut. Nyt teet henkisen pesäeron sairaaseen exääsi ja lakkaat katsomasta itseäsi hänen silmillään. Ja kyllä, laita ne eropaperit eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin tarkat tapaamis ja huoltosopimukset tuollaisen kanssa.Olen itse samassa jamassa tosin eronnut jo 2006 ja helvetti vaan jatkuu.
Mäkin olin puolet elämästäni tuollaisen miehen kanssa. Valitettavasti suhteen loppuselvittelyjen takia menetiin työpaikkanikin, jossa olin kyllä arvostettu. En tajunnut hakea saikkua, vaikka olin aivan romuna ja join suruuni.
Olen myöskin lihonut ja itsearvostus on nollissa tällä hetkellä. Kesä tulee kuitenkin pian ja tahtoisin laihtua ja piristyä vihdoinkin. Erosta on jo muutama vuosi.
Ikää on myös noin 40v.
Mutta yleisesti ottaen, oli pakko lähteä, en kestänyt enää miestä, joka myös petti ja löi.
Luin kaikki narsismia käsittelevät kirjat ja netistä narsismista ja mies on sellainen kyllä, epäsosiaalinenkin.
Voimia sinulle!
Kiitti teille olette kilttejä ja hyviä ihmisiä.
Olen onneksi työpaikan kautta päässyt terapiaan, joissa on käsitelty sekä työtä että perhettä ja työterveydestä olen saanut paljon apua.
Aikaisemmin uskoin, että minun tarvitsee olla paljon parempi kuin muut ollaksen yhtä hyvä, nyt ehkä uskon että vähempi riittää.
Avioero ja ositus vasta edessä. Jouduin ottamaan lainaa, jotta sain asunnon. Nyt meillä omistusasunto ja miehellä säästöjä, koska olen maksanut ison osan menoista. Ei avioehtoa. En tiedä saanko osuuttani. Mutta uskon tulevaisuuteen.
Elämäsi on vasta alkanut. Nyt teet henkisen pesäeron sairaaseen exääsi ja lakkaat katsomasta itseäsi hänen silmillään. Ja kyllä, laita ne eropaperit eteenpäin.