teenkö asoista oikeasti isompia mitä ovat??

Mulla ja miehellä on 1 1/2 vuotias tyttö, ollaan vuodesta -06 pidetty yhtä, -08 oltiin muutama kk erossa..pitkään olen jo miettinyt että mikä ongelma mieheni isosiskolla on minua kohtaan (mieheltäki kysyny mikä sillä on mutta ei muka tiedä) koska en ikinä hänelle mitään pahaa ole tehnyt tai sanonut. Viime keväänä sitten jäi miehellä face auki ja kävin sieltä viestejään läpi jos löytyisi sieltä joku viesti hänen siskolta,jos jostain selviäisi joku syy miksi ei voi mua sietää.. TIEDÄN, että niin EI saa tehdä, siitä en jaksa kuunnella mitään saarnoja, kiitos! Noh, olihan tuo nainen sitten oikein pitkän kirjeen kitjottanut sinne miehelleni, sinä keväänä kun odotin tyttöä, eli-09 keväällä ja -10 keväällä tän teksin luin. Siellä hän voivotteli sitä miten kauheaa se nyt on ku mieheni saa lapsen kanssani ja kannattaa ehdottomasti tedä isyystestit ennen kuin allekirjottaa mitään isyydentunnusta ja että toivottavasti se lapsi nyt ei sitten tulisi äitiinsä ja olisi mieheni kyllä ansainnut saada lapsen kunnon parisuhteessa rakastamansa naisen kanssa ja että lapselle ei saa anta isänsä sukunimea koska olen lapsen äiti ja se on hänen edesmenneen isänäsä (eli miehen siskon isän) sukunimi että kun hänen isänsä oli rehellinen pohjanmaalainen mies että sitä sukunimea ei todellakaan voi antaa lapselle, minkä äiti minä oln!!!

miehen siskon isä oli JUOPPO ketä tietääkseni kuoli asuntovaunun räjätäessä kun kännissä jätti kaasun päälle.. noh, olin raivoissani tosta tekstistä koska en voinut mitenkään käsittää et mikä hitto sitä naista vaivaa, päätin antaa asian olla, en halunnut mitään teiniriitoja. Mieheni kuitenkin kuuli asiasta aina välillä, sanoin että kyllä pitäs olla pikkasen munaa puolustaa omaa lasta ja naista ketä hänen pitäis rakastaa! ja tän vuoden aikan ollut aina välillä sellaista epäsuoraa pikku vittuilua tältä hänen siskolta, mm.kun tyttö syntyi ja mies oli äidillään vauvan kanssa käymässä ja tää sisko oli siellä niin aina oli hirveesti vaikkua korvissa tai jotain muuta vikaa..annoin aina olla vaikka tulisella luonteellani savu nousi korvista.

Nyt olen sitten taas raskaana, vkolla 13 miehelleni ja sanoinkin miehelleni raskauden tuluta tietoon että mitäköhän se sun siskos taas tästä laukoo että nyt se on sit sellanen juttu että mun mitta tulee täyteen jos sieltä tulee taas jotain paskaa niskaan..No perjantaina sitten myöhään illalla tää miehen sisko laittoi miehelleni viesti: OSANOTTONI "VAHINGON" JOHDOSTA!. Ja minä suutuin, otin viestin erittäin loukkaavana, onko yliragointia??!! Laitoin sitten mieheni äidilli viestiä että tietää miten kauniisti mieheni sisko aina puhuu minusta ja lapsista ja että sanoo mieheni siskolle että tämä lapsi EI TODELLAKAAN ollut vanhiko. Olisin laittanu sille harakalle itellee viestiä muuta ei ollut nroa ja mieheni ei suostunu sitä antamaan..mieheni äiti sitte on nyt syvästi loukkaantunut että puhun hänen lapsistaan pahaa kun hänen lapset on hänelle rakkaita, ei heistä saa puhua mitään negatiivista! HEI HALOOO??!! meillä on nyt sitte tässä kaameet matsit päällä koska mun mielestä mun miehen pitäisi sanoa siskolleen suorat sanat ja puolustaa naista ketä hän muka rakastaa ja omaa tytärtä ja syntymätöntä lasta..ei oo miehellä munaa. On muutenkin vuosien varrella otettu yhteen siitä ku on niin siskonsa ja äitinsä tossun alla..ja kaiken huippuna miehen sisko ihan pokkana sitten eilen vielä pisti miehelle viestiä että menisi tytön kanssa käymään että tyttö näkisi serkkujaan ja että hänkin haluaa rakkaan veljensä ja veljen lapsensa nähdä, tätä ennen ei ole pyydellyt käymään, hassua. Ja tyttö ei todellakaan ole sinne menossa, se on varma! ei tässä enää tiedä mitä pitäs tehdä ku näyttää miehelle olevan omaa perhettään tärkeempi oma sisko ja äiti..Pitäiskö lasten takia vaan jaksaa yrittää vai pitäskö jo luovuttaa..ja mä en millään jaksaisi tähän nyt mitään negatiivisia kommenntteja kiitos..